Haahuilen tielläni,
joka on päällystetty
mustilla ruusunlehdillä
ja unelmilla.
Jätän jälkeeni
pienen polun
keskelle terälehtiä,
jotta voisit
seurata minua.
Päästyäni tienristeykseen
istahdan nurmelle
odottamaan sinua,
samalla unelmoiden.
Hetken kuluttua
kuulen musiikkia,
kuin enkelten
särkyvää laulua.
Juokset luokseni,
polvistut eteeni
ja tartut
pieniin käsiini.
Puristat niitä
hellästi käsissäsi
samalla katsoen
minua silmiini.
Tavoitat katseeni
ja huomaan
silmissäsi jotain
uutta ja maagista.
Et tarvitse
edes sanoja
kertoaksesi minulle
miten paljon
rakastat minua.
Nousen nurmikolla
käsi yhä kädessäsi.
lähdemme kulkemaan
kohti punaista
yhteistä auringonlaskuamme