IRC-Galleria

Eli, torstai (16.8.2007) aamulla menin kahdeksan jälkeen äippäpolille kyselemään josko ne ottais ne verikokeet uusiks. Laittoivat käyrälle ja sit lääkärille. Kohdunkaula kaks senttiä, sormelle auki. Eli ei ollut mitään tehneet nuo alkuviikon supparit. Lääkäri katteli sappihappo-arvoja (ne olivat 11, normaalisti 6) ja totesi, että kyse on raskaushepatoosista ja päätti, että käynnistellään. (Mikä oli tietenkin aivan mahtavaa, koska en ollut varautunut ja kaikki tavarat kotona ym)
Mut vietiin osastolle ja kahdentoista aikoihin laitettiin ensimmäinen käynnistys-pilleri. Mitään ei tapahtunut. Neljän aikaan laitettiin seuraava ja sittenkös alkoi tapahtua..

Muutamat ensimmäiset supparit oli aika lieviä, pääsin ihan hyvin kävelemään niiden aikana. Ja miehen tultua suunniteltiin jopa kortin peluuta. Viiden jälkeen ne alko voimistua ja tulla puolen minuutin / minuutin välein. Yritin rentoutua ja hengitellä rauhassa, koska tiesin, että huutaminen ja kiroaminen ei auttaisi mitään. Hoitaja kävi välillä vointia kyselemässä, sanoin suppareiden tekevän hiton kipeetä, ei tuntunut uskovan mua. Varmaan olis pitäny sittenki kirkua naama punasena.. No, pääsin suihkuun. Eipä helpottanut. En meinannut päästä sieltä pois.

Tilanne tarkistus, kohdunkaula lyhentynyt, edelleen sormelle auki.
Teki vaan kipeämpää ja kipeämpää.
Lopulta seitsemän aikaan hoitaja kysyi haluanko aqua-rakkulat. "ANNA IHAN MITÄ VAAN!"
Siihen sitten sängyn viereen seisomaan. Hoitaja sanoi niiden laittamisen tekevän todella kipeetä 20s ajan, mutta sen jälkeen pitäisi tulla helpotus. Kerroin miehelle hoitajan laittavan kipulääkettä, unohdin mainita että se sattuu..

Ja se sattui. Huusin suoraa huutoa koko laittamisen ajan. Mies seisoo vastapäätä melkein paniikissa, oli kuulemma miettinyt että nytkö se vauva sitten tulee :D
Mutta, tuskaisen 20s kuluttua. TAIVAS. Selkäkivut hävis täysin. Mahassa supparit tosin vielä tuntui, mutta ei ollenkaan niin pahalta. Sain kaurapussin massulle ja reilun puolen tunnin ajan oli ihanaa.

Ja taas alkoi. Nyt supistuksilla oli kaksikin huippua ja niillä ei ollut yhtään väliä, toinen seurasi toistaan.
Yhdeksän aikaan soittelin hoitajaa paikalle, eikä sitä kuulunut. Kirosin miehelleni hoitajaa (en yleensä kiroile, mistä mies huomasi tuskan olevan aika kova..)
Hoitajan tultua anoin häneltä, että pääsisin jo synnytys-saliin ja saisin epiduraalin.
"No, ne haluais siellä, että olis ainakin 2 senttiä auki ennen kun sinne lähetetään.."
Varmaan mulkaisin todella pahasti, koska:
"No, sä olet kyllä aika kipuisen oloinen, mäpä soitan sinne niin puol kymmenen aikaan pääset sitten alas"
Kello oli tässä vaiheessa yhdeksän.
Ja taas suihkuun. Mies tuli sinne mukaan varmistamaan, että pääsen pois. Hyvä oli, että tuli. Sen piti pukea mut ihan alushousuja myöten ja asettaa se hervoton side sinne. (Tässä vaiheessa ei muuten yhtään kiinnostanut jääkö sille traumoja vai ei :D)
Suihkun jälkeen tultiin mua hakemaan alas ja pääsin saliin.

AIVAN MAHTAVA kätilö tuli paikalle. Tarkisti tilanteen. Neljä-viisi senttiä auki. Ja hänen taivaalliset sanansa: "Saat puudutuksen samantien!"
Laitettiin käyrille.
Kymmenen aikaan oli puudutukset paikallaan ja olo alkoi pikkuhiljaa helpottaa.
"Tällaista tää on sitten loppuun saakka", sanoi ihana kätilöni.
Siinä tunnin verran miehen kanssa tuijoteltiin vauvan käyriä, mutta lopulta uni voitti. Mies haki itselleen säkkituolin ja tyynyt ja nukuttiin. Välillä kätilö tuli tarkistamaan tilannetta. Ei muutosta.
Vauvan sydänäänet hidastuivat jossain kohtaa, joten kalvot puhkaistiin ja laitettiin elektrodi (mikälie) vauvan päähän.
Ja taas nukuttiin. Ja nukuttiin. IHANAA!
Puoli kuuden aikaan kätilö pyysi käymään vessassa. Nousin istumaan ja OHO.
"Tuntuuko siltä kuin istuisit vauvan päällä?" No jo tuntui. Tilanne tarkistus, täysin auki!
Konkkasin miehen avustuksella vessaan, kätilö laittoi huonetta valmiiksi. Sinne päästyäni puudutus laitettiin jäihin ja sain ponnistaa heti kun siltä tuntui.
Joskus kuuden jälkeen siltä sitten tuntui ja ponnisteltiin. Kipeää se ei oikeastaan tehnyt. Tästä kohtaa muistikuvat aika hatarat, mutta siinä vaiheessa ei kiinnostanut missä kohtaa mies seisoi ja mitä se näki. Huone olis voinut olla täynnä kiinalaisia turisteja kameroineen eipä olis ollut väliä.
Ja vihdoin, 7.08 rinsessa syntyi.

Ei jäänyt mitään traumoja, no, ehkä tuota alkuvaihetta en haluais kokea uudestaa. Seuraavana päivänä sanoinkin jo hoitajalle, että tätähän voisi tehdä vaikka joka viikko :D

Väliliha leikattiin ja sen lisäksi tuli joku repeämä, mutta sisäänpäin. Jollei aqua-rakkuloita lasketa, en huutanut/kironnut ym. koko aikana.

Hehee, huijasin äitiä. En käynytkään neljän aikaan päikkäreille. Oli nälkä, oli pissat vaipassa, oli mahanpuruja, oli kaikkea mahdollista. (Tiiät varmaan miten hankalaa on saada unta jos on tavaraa housussa.) Äiti yritti laskujen maksun ohella mua hyssytellä sitterissä. Vedin pullosta hirmu määrän maitoa. Hiukan vaille kuus alko uni tulla silmään. Äiti laitto mut vaunun koppaan nukkumaan. Paljon parempi kuin oma sänky, se mobile on ehkä vähän liian aktiivisuutta aiheuttava. Mutta, vaunun koppa, kahdella makuupussilla. Vain toinen niistä on kiinni, mutta siellä on ihanan ahdasta, ihan kun äidin massussa aikoinaan. Veljet (ei mulla siis oikeesti oo veljiä, se on vaan semmonen sanonta), kyllä uni nyt maistuu..

Herättyäni eilen huomasin olevani ukin ja mummon luona. Siellä on aina kivaa, koko ajan joku sylkyttämässä. Ukki, Mummo ja Täti ovat melkeen tukkanuottasilla siitä kuka saa mua pidellä.

Kun olen Ukin sylkyssä käydään yleensä tällainen keskustelu:

- Joko nyt olis Mummon vuoro? kysyy Mummo
- En mä oo vielä saanu pidellä olleskaan! Täti huudahtaa.
- No, jos mä pitelen tässä välillä? Mummo ehdottaa.
Ukki kuitenkin näyttää siltä, ettei se luovu musta. Kunnes, päästän pitkän pierun.
- Jaha, menes tuonne Mummon sylkkyyn, Ukki toteaa. - Tehtiin sulle ylläri, Ukki kertoo ylpeänä Mummolle.
- Mummo vaihtaa vaipan, Mummo hykertelee.
- Vaipan vauhdon jälkeen on sit mun vuoro! Täti sanoo tiukasti.



Niillä on myös semmonen pieni karvakasa, jota ne kutsuu Läskiks. Eilen äiti laitto mut sitteriin ja Läski tuli nuuskimaan mua. Ensin varpaat, maha, vaippa (sitä se olis nuuskinu vaikka ikuisuuden) ja sit kasvot. Ja sit se nuolas mun korvaa. Se kutitti. Äiti ei kuitenkaan anna sen nuolla mua. Sanoo, että koiran kielessä on pahoja bakteereja. Ahaa, Läski on siis koira.

Ajattelin olla vieraskorea ja olla ihan nätisti koko ajan. Ukki ja äiti päivitteli miten rauhallinen mä olen. Naurahtelin niille muutaman kerran pitääkseni yllä niiden ihmestystä. Puoli kymmenen aikaan alko tulla väsy, äiti anto ruokaa ja pakkas mut kärryihin ja lähettiin kotia päin. Kotona heräsin heti ja äiti laitto mut taas sitteriin, että siinä on sitten hyvä köllötellä. Isi tuli kotiin puoli yhdentoista aikaan. Ja samantien alko mun massussa porista. Isä on ihan varma, että mä huudan vaan sillon kun se on kotona. No, äiti kapaloi mut ja isutti taas sitteriin. Johan tuli turvallinen olo. Ne istu sohvalle ja alko kattoo Penn&Telleriä. Jompikumpi aina jalalla hytkytteli mun sitteriä. Aina välillä päästin kunnon kitinät, etteivät nyt ihan mua unhottaisi.

Kahden aikaan mä vihdoin väsähdin totaalisesti, äiti ja isikin meni nukkumaan.

Tänään heräsin ekan kerran joskus seitsemän aikaan. Ei kakattanut, joten päästin kunnon kirkaisut ilmoille. Ja pääsin äidin viekkuun ja sain maitoa. Äiti nukahti samantien uudestaan. Mä nautiskelin.
Yhdentoista jälkeen isi heräs ja alko laittaa itteään kuntoon töihin menoa varten. Mä köllöttelin äitin viekussa.
Puol kahden aikaan äiti viimein nousi. Se vaikutti tosi väsyneeltä, vaikka oli nukkunut niin pitkään. No, kai viimesen 4 viikon aikana on tullu vähän univelkaa kun se on nukkunut vaan 4 tuntia/ yö.
Äiti anto mulle maitoa ja sit mein piti mennä vaihtaa vaippa. Äiti kuitenkin päätti, et kylvetään samalla. Se laski pesuhuoneen lavuaariin vettä ja laitto mut sinne alasti. ALASTI?! En sit yhtään tykkää olla alasti. Mutta oli se sen arvosta. Kylpeminen on ihanaa! Aikasemmilla kerroilla mulla on menny hermot kun äiti on vähän hitaan puoleinen näissä pesuhommissa, mut nyt mä nautin täysin rinnoin. Annoin äidille ujon hymynkin.

Kylvyn jälkeen me mennään aina äitin sänkyyn peiton alle köllöttelemään. Äiti laittaa mulle nopeesti vaipan päälle ja tissin suuhun ja vetää peiton korviin saakka. Kun me ollaan tällai kuivateltu puolisen tuntia äiti laittaa mulle puhtaat vaatteet.
Nyt oli vuorossa päiväunet. Koska oltiin oltu kylvyssä nukuttaisiin sisällä. Äiti laitto mut omaan sänkyyn (mikä on kummallista, koska en koskaan nuku siellä, nukun vaunujen kopassa), mut hetken kuluttua tajusin miks se laitto mut sinne: MOBILE! Äiti osti mulle perjantaina uuden mobilen 6 viikkois lahjaksi. Siinä on paljon pehmoisia otuksia, kukkia ja perhosia. Ja se pitää niin kaunista ääntä kun äiti laittaa sen päälle. Kukat ja perhoset pyörii. Oi, miten se onkaan nätti...

Tänään herätin äidin ennen seitsemää kakka-ähinällä. Jollet, tiedä mitä on kakka-ähinä ja haluaisit herättää sillä äitisi tässä ohjeet:

1. Ähise
2. Puhise
3. Pärise
4. Ährää
5. Sählää

Voin taata, että äitisi on ikionnellinen herätessään näihin ääniin. Ainakin omani oli. Heti herättyään hän purskahti nauruun ja isäkin heräsi ihmettelemmän oman mussukkansa puhisemista. No, isällä oli edessä iltavuoro, joten hän kääriytyi syvemmälle vällyihinsä. Äiti sen sijaan nosti minut omaan sänkyynsä. Se tiesi vain ja ainoastaan yhtä asiaa: RUOKAA! Päästyäni kyljelleen äidin viereen aloitin 'ruuan etsintä'-ähinän. Se hellyyttää paatuneimmankin antamaan ruokaa. Tässä ohjeet:

1. Avaa suusi ammolleen
2. Heiluta päätäsi puolelta toiselle
3. Pidä yllä pientä ähistystä

Taattua ruokaa.
Ja tulihan sitä, oikein tissin täydeltä. Hyvä kun ehdin niellä välillä. Osa valui äidin sänkyykin, ei näissä hommissa sovi olla turhan tarkka.

Yleensä tämän aamu-aterian aikana nukahdan ja äitikin nukahtaa, mutta tänään ei meikäläistä väsyttänyt. Äiti olisi halunnut vielä nukkua, joten se työnsi mulle tuttia suuhun. Ei onnistu, muru. Aloitin kitinän. Tutti. Kitinä. Tutti. Kitinä. Tutti.
Lopulta iskä muistutti, että sillä on iltavuoro, jotein äidin piti nousta mun kanssa ylös. Me mentiin olkkariin ja äiti istutti mut sitteriin. Telkkarista tuli Animaaniset. Ne on kyllä hurjan hauskoja. Ihan sekopäitä. Mutta, kuten arvasin, olin herättänyt äidin liian myöhään. Animaaniset oli loppusuoralla. Lopputekstien jälkeen aloitin kitinän. Äiti vaihtoi kanavaa. Puhuvia koiria, hiiriä ja ankkoja. Äiti kertoi niille nimetkin, oli Akua, Mikkiä ja Hessua. Puhumattakaan niistä kolmesta pikku kvaakuttajasta. Ne nimet meni multa täysin ohi. Siis, ei yhtään kiva ohjelma. Siispä: aloitin kitinän. Äiti luuli et mulla on nälkä. Se meni keittiöön ja lämmitti mulle maitopullon. No, ei mulla oikeestaan ollu yhtään nälkä, mut paremman tekemisen puutteessa vedin sen tilkan naamariin. Ja aterian lopuksi päästin röyhyn. Sain taas kehuja. Kehut on sitten kivoja, niistä tulee niin hyvä mieli. Päästin päälle päätteksi kunnon pierun ja siitäkö äiti oli ylpeä. HYVVÄÄÄÄÄÄÄ TYTTÖ! huudahdusten säestämänä äiti laittoi mut istumaan takasin sitteriin. Ei se vaan tajua, että puhuvat ankat ei oo mua varten. Tahdon Neposen.

Ainiin, unohdin kertoa teille Neposesta. Se on puhuva pupu. Sillä on semmonen kimeä ääni ja pari kaveriakin, joitten kanssa se seikkailee. Mummon luona ollaan sitä katottu. Äitikin tykkää Neposesta, se anto sille lempinimenkin, Rasittava. Jostain syystä äiti aina unohtaa vaan kotona vaihtaa kanavaa siihen aikaan kun Neponen seikkailee. No, siitä on tulossa vanha, täytyy ymmärtää.
Niin, mihin me jäätiinkään. Joo, siihen sitteriin. Äiti meni istumaan tietokoneelle ja naputteli siellä jotain. Mitähän se kirjoittelee? Ei kai se puhu meikäläisestä selän takana kakkaa? Pakko nähdä: kitisin.

Äiti haki mut sylkkyynsä. Se kirjotteli messenger-ohjelmalla vanhalle luokkakaverilleen. Juu, tän tyypin mä tiesin. Tällä oli itelläänkin muksu. Ihan hyvä tyyppi muuten, mut ihan samanlainen kun äiti: ei vaan ymmärrä. Sen muksu on jo vanhempi kun mä ja on alottanu 'hajottaa paikkoja', kuten sen äiti asian ilmaisi. Epäilen. Luultavasti on kyse vaan terveestä kokeilemisen riemusta joka on kohdistettu (ÄIDIN MIELESTÄ!!) väärään paikkaan. Mitäs jättävät tavaroita lojumaan. Jos kerran telkkari ja kirjahylly on niin vaarallisia, ettei niihin saa koskea, niin miks ihmeessä ne on tuotu sisälle?? Tai tietokoneen johdot? Luulis, et joku Suomen Turvallisuus Virasto jo puuttuis tommosiin vehkeisiin. (Äiti ja isäkin pelkää meijän telkkua niin paljon, et ne ei uskalla siihen koskea, ne käyttää semmosta ohjainta, että sitä voi ohjata monen metrin päästä) Mikäköhän sen viraston numero mahtaa olla?

Niitten keskustelu oli aika pitkäveteistä. Alko nukuttamaan. Äiti sano kaverilleen heipat ja vei mut takasin vaununkoppaan nukkumaan. Sinne päästyäni mua ei enää nukuttanutkaan, nälätti.
Ähisin. Ei reaktiota.
Puhisin. Sama homma.
Kitisin. Alko vaunut heilumaan. MITÄH?!!? Yrittääkö se tällä heilutuksella saada mut nukkumaan??!! Turha luulo.
Parkaisin oikeen kunnolla. Ja johan sieltä ilmesty äidin naama. Ei kyllä mitenkään Naantalin Aurinkoisena. No, hällä väliä. Tämä tiesi ruokaa.
Ja sieltä paidan kätköistähän se ilmesty, joka vauvan unelma: Tissi.
Äiti tuikkasi sen mun suuhun ja nukahti. Isikin nukkui. Mä en, mä nautin. Välillä torkahtelin. Isä nousi yhdentoista aikaan, sen bussi menee kymmentä yli kakstoista. Vaikka se nousi niin aikasin, niin silti sille tuli kiire. Aina sille tulee kiire. Se kävi nopeesti suukottamassa mua ja äitiä ja sit se juoksi ulos kengän nauhat savuten.
Äiti havahtu sen verran, että työnsi taas tissin mun suuhun. Että mä rakastan aamuja. Köllöttelyä ja hidasta aamupalan nauttimista.
Puol kahdelta herättiin ovikellon soittoon. Äiti veti kiireesti paidan alas ja juoksi ovelle. Korjausmies. Se tuli korjaamaan mein roskakaapin-kiskoja. Tämän mörrimöykyn takia jäi mun ateriointi kesken. Koko korjaus-operaation ajan tuijotin miestä kiukkusesti äitin sylkystä. Se välillä vilkas mua, mut oli tosi pelokkaan näkönen. OONKO MÄ SYÖNY SUN AAMU-MUROT??!! kysyin. Ei vastausta. Niinpä niin, sitä selvästi pelotti. Uhaksin seuraavan kerran pissiä sen muroihin jos tulee vielä kesken aterian tänne säätämään. (En tiä uskoko se mua, käskin kysyä neuvolan tätiltä. Sille sanoin eilen, että pissin sen vaa'alle jos en heti saa vaatteita taks päälleni. En saanu. Tietääpähän ens kerralla.)
Korjausmies sai hommansa valmiiks ja lähti. Äiti anto mulle d-vitamiinit, maitohappobakteerit ja ilmavaiva lääkkeet pienen maitotilkan kera. Iso röyhy ja VALTAVA PIERU, joiden jälkeen olin taas: HYYYYYVVÄÄÄÄ TYTTÖ. Nyt vois ottaa vaikka torkut. Johan tässä tunti oltiinkin hereillä. Äiti vaihto mun vaipan ja puki mulle ulkohaalarin päälle. Sitten asettauduttiin vaununkoppaan maate ja ulos. Ilman tuttia. Ai tätä elämätä..