IRC-Galleria

Eli, torstai (16.8.2007) aamulla menin kahdeksan jälkeen äippäpolille kyselemään josko ne ottais ne verikokeet uusiks. Laittoivat käyrälle ja sit lääkärille. Kohdunkaula kaks senttiä, sormelle auki. Eli ei ollut mitään tehneet nuo alkuviikon supparit. Lääkäri katteli sappihappo-arvoja (ne olivat 11, normaalisti 6) ja totesi, että kyse on raskaushepatoosista ja päätti, että käynnistellään. (Mikä oli tietenkin aivan mahtavaa, koska en ollut varautunut ja kaikki tavarat kotona ym)
Mut vietiin osastolle ja kahdentoista aikoihin laitettiin ensimmäinen käynnistys-pilleri. Mitään ei tapahtunut. Neljän aikaan laitettiin seuraava ja sittenkös alkoi tapahtua..

Muutamat ensimmäiset supparit oli aika lieviä, pääsin ihan hyvin kävelemään niiden aikana. Ja miehen tultua suunniteltiin jopa kortin peluuta. Viiden jälkeen ne alko voimistua ja tulla puolen minuutin / minuutin välein. Yritin rentoutua ja hengitellä rauhassa, koska tiesin, että huutaminen ja kiroaminen ei auttaisi mitään. Hoitaja kävi välillä vointia kyselemässä, sanoin suppareiden tekevän hiton kipeetä, ei tuntunut uskovan mua. Varmaan olis pitäny sittenki kirkua naama punasena.. No, pääsin suihkuun. Eipä helpottanut. En meinannut päästä sieltä pois.

Tilanne tarkistus, kohdunkaula lyhentynyt, edelleen sormelle auki.
Teki vaan kipeämpää ja kipeämpää.
Lopulta seitsemän aikaan hoitaja kysyi haluanko aqua-rakkulat. "ANNA IHAN MITÄ VAAN!"
Siihen sitten sängyn viereen seisomaan. Hoitaja sanoi niiden laittamisen tekevän todella kipeetä 20s ajan, mutta sen jälkeen pitäisi tulla helpotus. Kerroin miehelle hoitajan laittavan kipulääkettä, unohdin mainita että se sattuu..

Ja se sattui. Huusin suoraa huutoa koko laittamisen ajan. Mies seisoo vastapäätä melkein paniikissa, oli kuulemma miettinyt että nytkö se vauva sitten tulee :D
Mutta, tuskaisen 20s kuluttua. TAIVAS. Selkäkivut hävis täysin. Mahassa supparit tosin vielä tuntui, mutta ei ollenkaan niin pahalta. Sain kaurapussin massulle ja reilun puolen tunnin ajan oli ihanaa.

Ja taas alkoi. Nyt supistuksilla oli kaksikin huippua ja niillä ei ollut yhtään väliä, toinen seurasi toistaan.
Yhdeksän aikaan soittelin hoitajaa paikalle, eikä sitä kuulunut. Kirosin miehelleni hoitajaa (en yleensä kiroile, mistä mies huomasi tuskan olevan aika kova..)
Hoitajan tultua anoin häneltä, että pääsisin jo synnytys-saliin ja saisin epiduraalin.
"No, ne haluais siellä, että olis ainakin 2 senttiä auki ennen kun sinne lähetetään.."
Varmaan mulkaisin todella pahasti, koska:
"No, sä olet kyllä aika kipuisen oloinen, mäpä soitan sinne niin puol kymmenen aikaan pääset sitten alas"
Kello oli tässä vaiheessa yhdeksän.
Ja taas suihkuun. Mies tuli sinne mukaan varmistamaan, että pääsen pois. Hyvä oli, että tuli. Sen piti pukea mut ihan alushousuja myöten ja asettaa se hervoton side sinne. (Tässä vaiheessa ei muuten yhtään kiinnostanut jääkö sille traumoja vai ei :D)
Suihkun jälkeen tultiin mua hakemaan alas ja pääsin saliin.

AIVAN MAHTAVA kätilö tuli paikalle. Tarkisti tilanteen. Neljä-viisi senttiä auki. Ja hänen taivaalliset sanansa: "Saat puudutuksen samantien!"
Laitettiin käyrille.
Kymmenen aikaan oli puudutukset paikallaan ja olo alkoi pikkuhiljaa helpottaa.
"Tällaista tää on sitten loppuun saakka", sanoi ihana kätilöni.
Siinä tunnin verran miehen kanssa tuijoteltiin vauvan käyriä, mutta lopulta uni voitti. Mies haki itselleen säkkituolin ja tyynyt ja nukuttiin. Välillä kätilö tuli tarkistamaan tilannetta. Ei muutosta.
Vauvan sydänäänet hidastuivat jossain kohtaa, joten kalvot puhkaistiin ja laitettiin elektrodi (mikälie) vauvan päähän.
Ja taas nukuttiin. Ja nukuttiin. IHANAA!
Puoli kuuden aikaan kätilö pyysi käymään vessassa. Nousin istumaan ja OHO.
"Tuntuuko siltä kuin istuisit vauvan päällä?" No jo tuntui. Tilanne tarkistus, täysin auki!
Konkkasin miehen avustuksella vessaan, kätilö laittoi huonetta valmiiksi. Sinne päästyäni puudutus laitettiin jäihin ja sain ponnistaa heti kun siltä tuntui.
Joskus kuuden jälkeen siltä sitten tuntui ja ponnisteltiin. Kipeää se ei oikeastaan tehnyt. Tästä kohtaa muistikuvat aika hatarat, mutta siinä vaiheessa ei kiinnostanut missä kohtaa mies seisoi ja mitä se näki. Huone olis voinut olla täynnä kiinalaisia turisteja kameroineen eipä olis ollut väliä.
Ja vihdoin, 7.08 rinsessa syntyi.

Ei jäänyt mitään traumoja, no, ehkä tuota alkuvaihetta en haluais kokea uudestaa. Seuraavana päivänä sanoinkin jo hoitajalle, että tätähän voisi tehdä vaikka joka viikko :D

Väliliha leikattiin ja sen lisäksi tuli joku repeämä, mutta sisäänpäin. Jollei aqua-rakkuloita lasketa, en huutanut/kironnut ym. koko aikana.