IRC-Galleria

ja ehkä huomenna lennän taivaaseen

Do you think, everything, everyone, is going mental,
It seems to me that it's spiraling outta control and it's inevitable,
Now don't you think,
This time is yours, this time is mine,
Its temperamental,
It seems to me, we're on all fours,
Crawling on our knees,
Someone help us please

Kaikki on mustaa ja pimeää, eikä hän tiedä, minne mennä. Hän etsii seinää, jonka viertä kulkea, mutta yksikään seinä ei pysy paikoillaan, sillä hän on muuttuvassa labyrintissä. Hän etsii käsiä, joihin tarttua, mutta jokaiset kädet joista hän saa otteen johtavat häntä yhä enemmän harhaan. Hän on suunniltaan, hän ei osaa luottaa keneenkään. Hän tappelee kaikkia ja kaikkea vastaan, hän pelkää ja pakenee jotakin, vaaraa, jota ei osaa edes hahmottaa.

Hän on pieni ja niin yksin, hän kaipaa rakkautta ja hyväksyntää. Hän on lapsi, jonka hiekkalinna on särjetty, joka tuijottaa suurilla ja pelästyneillä silmillä ylivoimaista vastustajaa. Hän on poika, joka on liian vanha käpertymään äidin kainaloon.

Hän on Nyyti, jonka pilvilinnat on särjetty, ja hän seisoo sirpaleiden päällä ja ne pistelevät häntä jalkapohjiin. Hän juoksee, vaikka vuotaa verta, hän kompuroi, kaatuilee, mutta joku hullu voima ajaa häntä takaa. Hän yrittää tarttua jokaiseen ojennettuun käteen, mutta ei erota ystävää vihollisesta. Hän on nurkkaan ajettu eläin, joka puree, kun muuta puolustuskeinoa ei ole.

http://www.youtube.com/watch?v=tYbLR67_F9E <= the world is not enough...!

I know how to hurt
I know how to heal
I know what to show
And what to conceal
I know when to talk
And I know when to touch
No one ever died from wanting too much

The world is not enough
But it is such a perfect place to start, my love
And if you're strong enough
Together we can take the world apart, my love

People like us
Know how to survive
There's no point in living
If you can't feel alive
We know when to kiss
And we know when to kill
If we can't have it all
Then nobody will

The world is not enough
But it is such a perfect place to start, my love
And if you're strong enough
Together we can take the world apart, my love

I feel safe
I feel scared
I feel ready
And yet unprepared
The world is not enough
But it is such a perfect place to start, my love
And if you're strong enough
Together we can take the world apart, my love

The world is not enough
The world is not enough
No Nowhere near enough,
The world is not enough

Ei, en minä kuole
Herään jälleen henkiin
Tuhkasta

Seison kädessäni jotain
Eikä väliä mitä
Kunhan vain seison
Ja katson aurinkoon

Poljen entisen ruumiini
Tuhkat jalkoihin
Eikä mitään voi enää
Palauttaa takaisin

Maailma seisoo varpaillaan
Odottaa
Minua


enkä ikinä lue runoja, en I-KI-NÄ! käsitättekö, ne on NII-IN HELVETIN TYHMIÄ!

-- ja kuka jaksaisi katsoa enää sen jälkeen, kun valot on sammutettu ja on hirveän pimeää ja pelottavaakin? missään ei ole edes varjoja, vaikka koko paikka onkin kuin yhtä suurta elävää pimeyttä. ja silloin jotkut huutavat, tai kiljuvat, ja kaikkia pelottaa entistä enemmän. silloin he tarttuvat toisiaan käsistä, etteivät eksyisi toisistaan, mutta jotkut eivät uskalla edes tarttua ojennettuihin käsiin, sillä pimeys verhoaa ne ja kietoo oman pahuutensa niihin. he ovat kaikista eniten kauhuissaan, juoksevat pois muiden luota ja pakenevat pimeiden rakennusten turviin.

mutta mitä muuta niissä on kuin pimeyttä ja sen takia he eksyvät, vaikka tahtoisivatkin palata. he nojaavat liikkuviin seiniin ja tietävät, ettei tätä voi kestää enää kauaa. jokin vaisto huutaa heille pelastuksesta, mutta mitään ei tule, mikään ei liiku ja kaikki on jo lakannut odottamasta. aika on paikoillaan, eikä edes paikoillaan, sillä silloin se kerran vielä saattaisi liikkua. se on jotain enemmän, aika on lakannut olemasta. ja heidän tietonsa on turha, sillä enää eivät ole voimassa mitkään lait eikä ainoakaan sääntö, mutta he eivät vielä ole sitä tajunneet.

mutta pian he tajuavat. silloin he valuvat seinien vierille, tuijottavat pimeyteen mitään näkemättä, lakkaavat tajuamasta edes pimeyttä, sillä se on niin luonnollista. on niin helppoa istua siinä ja tietää, ettei mitään enää ole eikä mitään tule. on niin hienoa nähdä pimeyden valuvan omaan ruumiiseensa, mutta lakata tunttemasta sen pelottavia käsiä ympärillään.

ja kun kaikki on jo ratkaistu, kaikki on selvää, mitään ei enää ole eikä mitään tule, on kaunista, kun mitään ei enää tarvita.

"miksi ylipäätään kirjoitan tänne, ei mitään järkeä, ei niin mitään! haa, ja juuri siitä syystä kirjoitankin, siitä, että se on niin hullua ja mieletöntä ja yhtä sekavaa ja vailla mitään tarkoitusta kuin kaikki muukin on. se on tyhmä pikkuasia, jolla ei ole mitään väliä ja silti se merkitsee kaikkea, ja se on osa sitä, mitä teen ja olen ja se muuttaa jotain ja vähän kaikkea.

enkä minä edes osaa soittaa sitä pianoa, mitä minun piti. siitä kuuluu vain ihan kummallisia ääniä, sellaisia, jotka pilkkaavat kaikkia muita, kiljuvat muiden yläpuolella ja välillä sortuvat ja katoavat kokonaan. nuotteja en saanut koskaan, ja se laulu, jota soitan, on jotain paradoksaalista muistelmaa siitä, jonka kerran kuulin, enkä voi kuollaksenikaan muistaa. se oli kaunista, mutta tämä on rumaa ja kaikki siinä on väärin ja ristiriitaista.

kuitenkaan edes yksikään näistä sanoista ei ole omani, olen vienyt ne muilta, eikä niillä siis lopulta ole mitään merkitystä, koska ne on jo aiemminkin kirjoitettu. ja jokainen ajatus on jo ajateltu, ja kaikki tietävät sen, joten niilläkään ei ole mitään väliä. silti kaikella on väliä ja se estää ja häiritsee ja kummittelee, koska en saa siitä kiinni --"

haa, oon "taiteellinen ja sosiaalinen ihminen", kaikista vähiten oon "systemaattinen ja käytännöllinen" :DD siis kiinnostusten perusteella. ja sitte kykyjen perusteella oon "kielellisesti ja kuvataiteellisesti kyvykäs ja luova"

ja ammateista...
art director, copywriter, lavastaja, ohjaaja (elokuvien tai näytelmien), näyttelijä, sisustusarkkitehti, graafinen suunittelija ja kirjailija. sitte oli sillai melko hyvin sopivia, niin taidemaalari, piirtäjä, tulkki ja toimittaja ja kaikkia opettajia, niinkö kuviksen ja kielten. :D

^^ vhiii, nää testit on niii-in ihania aina

~ ~ ~

Jokainen huuto toistaa itseään niin kauan, että häviää. Askel toisensa perään raahautuu kohti päämäärätöntä määränpäätä. Tuulet puhaltavat aukinaiseen sydämeen, riehuvat ja tanssivat kuolontanssejaan kunnes on aika päättää näytelmä. Viimeinen näytös on kaunein ja tarkoituksellisin. Ja kun esirippu lasketaan alas, et tiedä, mitä toisella puolen odottaa.

Emmekä me enää näe meidän tähteämme.

Me istumme katsomossa, me itkemme ja odotamme, että valot syttyvät. Silloin voimme unohtaa viimeisen kohtauksen. Ja vähitellen koko näytelmä katoaa, haihtuu, eikä sitä enää ole. On vain puhdas tunnottomuus ja hämärä kuva, jota kukaan ei osaa piirtää valmiiksi.

Sinun on rakennettava vielä uusi näytös. Jälleen uusi, vielä yksi, toinen toisensa perään, sillä mikään ei kestä ikuisesti.

Sinun on seisottava siinä, lausuttava vuorosanasi, joita kukaan ei ole vielä kirjoittanut, ja se on vaikeaa. Sinun on kosketettava vierasta kättä ja suudeltava tuntemattomia huulia.

Mutta jos annat luvan
minä astun katsomosta luoksesi.

Tunnetko, me elämme sankareina, mutta kukaan ei huomaa sitä. Näetkö, me kuiskaamme vuorosanamme vain toistemme kuultaviksi.

~ ~ ~

ha
ha
haa
se on vaan
jumalaista näytelmää
(kaikki)

and don't try to understand it, let it be
alone

The storm falling all around us
The clouds rolling on the sky
We do not know how it does
End up and when will we lie

The line we should not go over
Fly inside the different way
The world of fairies however
Is our at the some day