IRC-Galleria

Heippatihei, en ole mun sairaala-ajan jälkeen paljon tänne mitään kirjoitellut, muutakuin laulun sanoituksia ja jotain muuta pientä, mutta koska mulla on nyt hieman tylsää niin ajattelin vähäsen avautua elämästäni. Ja se kiinnostaa ketä kiinnostaa, mutta omaksi ilokseni nyt kirjoitan.

Musta tuli kummitäti 30.3.2009, maailman ihanin pikku Leevi syntyi silloin.
Siitä mun elämä myös sai potkua ja elämä teki täyskäännöksen kohti parempaa.
Leevi tuo niin paljon iloa mun elämään. Se pikkuinen on vain niin ihana.
Ja saan kiittää Maisua ja Tonia kovasti siitä että annoitte mulle niin suuren kunnian,
olla pikkuisen kummi. Kiitos rakkaat ystäväni. <3

Ja mulle kuuluu muutenkin aika hyvää, oon aika onnellinen tällähetkellä. Ihanaa kun on kesä, vaikka en yleensä kesästä pidä, mutta synkän kevään jälkeen kesä tuntuu ihan mahtavalta.
Ihanan valosaa ja jotenkin henkisestikin niin pirteä olo.
Oon tehnyt kaikkea mukavaa tuossa kesäkuussa, tosin aika on mennyt ihan liian nopeaan ja tuntuu
että APUA kohta se koulukin jo alkaa. Mutta vielä on yli kuukausi lomaa jäljellä. <3

Mutta niin....oon monesti miettinyt sitä, että miten juuri mulle annettiin mahdollisuus aloittaa alusta, ja miksi juuri mulle annettiin mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen ja onnellisuuteen. Olen niin kiitollinen siitä teille monille, että olitte tukenani rankimpina aikoinani. Huonoimpina hetkinä lause: "olet tärkeä.", tukee ja auttaa jo paljon. Kun tietää että on mullakin joku merkitys tässä maailmassa, etten ole aivan turha ja merkitsen monille hyvin paljon.

Mä voin tällähetkellä tosi hyvin, mitä nyt pientä väsymystä on fyysisesti melkeinpä joka päivä,
mutta sekään ei mua masenna. Tällähetkellä jotenkin oon alkanut jo saamaan elämästä otetta,
ja siitä voin kiittää suuresti perhettäni, ystäviäni, Annaa, Piiaa ja Jekkistä. Sekä tietysti Eveä ja Jonia.

Ihanaa kun jaksaa jo päivisin tehdä asioita, jaksaa hillua ympäriinsä ja pystyy jo nauttia siitä.
Viime tammikuussa en voinut uskoa sitä, että tämäkin päivä tulee, että voin sanoa, että voin ihan
perkeleen hyvin ja jopa rakastan elämää välillä!

Olen niin iloinen siitä, että voin jo sanoa rehellisesti että voin hyvin, kun ennen tuli aina sanottua
että hyvi menee vaikka todellisuus olikin toinen.
Monet asiat ovat jo niin paljon paremmin, ja olen niin iloinen siitä. Olen saanut paljon uusia ystäviä,
ja lähentynyt monien vanhojen ystävien kanssa.
Elämä vaan osaa välillä olla niin pirun kivaa! Toki tiedän sen, että huonoja aikoja tulee vielä,
niinkuin meille kaikille, mutta niistä mennään yli ja niistä selvitään!

Enää en koskaan anna elämän viedä mua sinne synkkyyden maille, enää en anna elämän viedä sitä oikeaa Hanna-Nannaa pois. Sitä ette menetä enää koskaan!

Kiitos vielä teille muruille kaikesta<sydän>

Tässä nyt oli vähän tekstiä, ja se saa riittää tältäpäivältä. Joskus sitten lisää kuulumisia.