IRC-Galleria

Leikkaan paperisydämmen, raapustan siihen runon ja lasken lattiallesi.
Luethan sen?

Tiedätkö, tuolla jossain on kaunis maa,
se jatkuu monta miljoonaa aaria.
Tiedätkö, sielä on paikka missä voit elää unelmaa,
sielä on kaunista, satoja sateenkaaria.
Katsoitko sinne kun yksin istuit hämärässä,
eletitkö toivoa paremmasta kun yksin istuit kuistilla itkemässä.
Anna, minä otan sinun kätesi omaani hetki riittää,
tahdon sua näistä päivistä kiittää.
Mä en voi korvata aikaa jonka tuska turruttaa,
mutta ainahan mä voin koittaa lohduttaa.
Sillä huomasitko, eilen tämä helvetti oli kaunis maa,
missä saattoi elää unelmaa.
Ehkä taas huomenna kukat peittää monta miljoonaa aaria,
ja taivas on loistossaan satoja sateenkaaria.
Huomenna.

Katso, nyt on pimeää.
Mutta odotahan, aamu valkenee ja kaikki on kaunista.
Odotahan, pian kaikki on taas kunnossa.
Pian voit kuivata kyyneleesi ja kääntää kasvosi aurinkoon. Uskothan sinä sen?

Eilinen oli kaunis kuten huominen,
kestäthän siis pahan olon tämän päiväisen.
Niin olet vapaa,
ettei ole tätä sanomaan oikeaa tapaa.
Niin olet omasi että voit päättä teoistasi,
mutta lupaa, että pidät kiinni unelmistasi.
Päästä jalkasi irti maasta ja ponnista,
nauti jokaisesta tunnista.
Sekunnistakin.
Vaikkeivat ne olisikaan viimeisiä,
ne ovat hetkiä ihmeellisiä.
Ne ovat oljenkorsia, jotka auttavat sinua jatkamaan.
Ja kai, mä tän sulle sanoa saan,
aina sä voit mulle tulla puhumaan.
Mä kuuntelen, ystäväni.