Istun hiljaa, pimeässä, muistellen sinua ja meidän yhteisiä vuosiamme.
Minulla on sinusta enää jäljellä muistot, ja ihanat valokuvat. Mutta nekään eivät voi korvata sitä kaikkea mitä meillä oli. Se huumori, ne yhteiset vitsit se kaikki, se kaikki hyvä.
Tämä ikävä sattuu todella kovasti, rintaa pistää - mutta pakko jaksaa.
Yhdeksän päivän päästä, pois menostasi tulee 5 vuotta.
En voi uskoa, että yhteiset hetkemme ovat jo niin kaukana menneisyydessä. Mutta pakko jaksaa, pakko kestää tämä.
Minun tekisi mieli ottaa asenne;
Minä haen sinut takaisin
vaikka taivaan portit murskaten
Minä haen sinut takaisin
vaikka helvetin tulet sammuttaen
Haluan sinut takaisin
tai minä tulen luoksesi minne vaan
Minä haen sinut takaisin
eikä mikään minua estää saa
...mutten voi, enkä halua, sillä sinä haluaisit että jatkaisin elämää, jatkaisin elämän rakastamista ja että hymyilisin. Ja minä aion jatkaa, elämää, rakastamista ja hymyilemistä, vaikka se sattuukin.
Rakastan sinua isi aina, eniten. Olen aina sinun oma läskipääsi