IRC-Galleria

Oon monesti miettinyt tätä asiaa, ja nyt päätin tästä avautua tänne päiväkirjaani.

Asia koskee galleriateinien ja joidenkin vähän vanhempien tapaa kommentoida "MUN KUVA":ssa olevia käyttäjiä. Oon monesti miettinyt että mitä helvetin tyydytystä ihmiset saa siitä ku haukkuu ja haukkuu MUN KUVA:ssa olevia tai ylipäätänsä ihmisiä ja heidän kuviaan. Vaikka siinä MUN KUVA:ssa olisi kuinka kaunis neiti, niin silti löytyy aina jotain pahaa sanottavaa. Ja miksi ylipäätänsä täytyy mennä sanomaan ihmiselle kuinka hänen meikkinsä ovat yliampuvat, tai kuinka on liian laiha tai liian pyöreä tai jotain vikaa vain yhteisöissä tai modeissa yms. Miten ihmiset aina keksii jotain pahaa sanottavaa?

Myönnän sen että itsekin joskus saatan naurahtaa tai sanoa ystävälle jotain jos MUN KUVA:ssa on esimerkiksi joku 13v likka joka on meikannut todella paljon ja meikit eivät esimerkiksi sovi hänelle.
Mutten koskaan mene haukkumaan heitä suoraan, koska todellakin itse tiedän miltä tuntuu ku haukutaan ja kiusataan. ja se ei todellakaan ole kivaa. Ja en muutenkaan tykkää itsekään siitä kun puhutaan rumasti jollekin yms. Ei ole kiva pahoittaa toisten mieltä. Joo kyllä, olen joskus sitä tehnyt, että saattaa sanoa rumasti, ja joskus satunnaisesti tulee huonona päivänä tokaistua jotain rumaa, mutta toi miten oon nyt seuraillut, että ihan tajuttomasti haukutaan vaan omaksi ilokseen ja oikein yritetään saada toiselle paha mieli! EN YMMÄRRÄ.

Joo kyllä olen tosiaan tätä mieltä, sanoitte mitä sanoitte.

Antakaa ihmisten olla sellasia ku ne on! Ei tarvitse katsoa toisten kuvia jos niissä joku ärsyttää tai ei miellytä silmää. Minkä me ihmiset sille voidaan jos ollaan vähän isompi luisia ja leveä harteisia luonnostaan, tai minkä sille itse voi jos on luonnostaan todella laiha ja vaikka söisi kuinkapaljon niin ei vain painoa tule lisää. JA kaikki eivät todellakaan voi osata heti ekoilla meikkauskerroilla meikata niinkuin meikkitaiteilijat osaavat.

Ihan oikeesti, antakaa olla ja menkää vaikka runkkaamaa jos ette muuta tekemistä keksi ku toisten haukkuminen. Hankkikaa elämä!

mikä koulupäivä! Oli aika hurjaa. Olo oli ku pikku lapsella muskarissa, paitsi että ero oli siinä, etten ollut innoissani, vaan olin todella vittuuntunut. Haluatteko todella kuulla mitä me tehtiin?

Selvä, minäpä kerron, vaikkei teitä kiinnosta.

Meillä oli musiikintunti, ensiksi mentiin luokkaan iha sillei rennosti tittidittidii ja mietittiin jo siinä Lumin kanssa et mitäköhä tehään, ku Lumi oli mulle just kertonu että viimeks ne laulo jotai todella todella valmiiks kulutettuja biisejä. Joten mitää mahtavaa tuskin oli odotettavissa.

Ensiks meille jaettiin jotain vitun lappuja missä oli piirretty eri ilmeitä, ja sit jotai sanoja mitkä ei saatana tarkoittanu yhtää mitää. Voisimpa tässä laittaa teille pari sanaa mitä niit oli (hajoilkaa :::D) :

"Paatu-Laatu
Pirikkeli
Pimpeli Pom
Kiri kiri koo"

Ja arvatkaas mitä hauskaa me sitte tehtii! Piti yhdistellä jokane sana ilmeeseen ja sit jotai muuta paskaa. Ja sit alotettiin hyvin hauska taputtelu leikki!

Kelatkaa minä taputtamassa noit sanoja (cyberloxit heiluen).

Eri vitun rytmejä tehtiin, kaikki taputti iha päin persettä eritahtiin ja se kuulosti iha helvetin hirveeltä.
Ja se opettaja oli iha fiiliksis siel edessä "JIPPII NYT TAPUTETAAN!!!!!!!!!!!" Ja lopulta otettii soittimet messiin, rummut ja kaikki ja se vast kuulostiki hirveeltä.

Ja mitä tästä päivästä saimme? Vastaus: Järkyttävän päänsäryn, väsymyksen ja _KAAMEAN_ vitutuksen.

Ja PEEÄS, en tiedä miksi kirjoitin tän tänne, varmaan omaksi ilokseni, mutta joo ei mulla muuta,
heippatihei.

PEEÄS. onneks Lumi on mun kans samalla luokalla, muute en kestäis kyl yhtää päivää tuol.
Lumi on ihana

mikään ei voi muuttaa sitä, mitä merkitset minulle

Koulusssssaaaa. ihana olla Lumin kanssa täällä<3

Tänään tuli se päivä kun kävelin taas niistä ovista ulos.
Tunne oli mahtava, sanoinkuvaamaton.

"Häviän ilman katumusta ja suljen oven, enkä palaa enää
Sytytän savukkeen"

Edessä on vielä paljon työskentelyä ja panostamista tiettyihin asioihin,
mutten onneksi ole yksin. Monet tietävät tilanteeni,
ja sen että tarvitsen tukea ja ihmisiä lähelleni.

En osaa sitä tähän kuvata, sitä tunnetta kun jätin tietyn osan elämästäni
taakseni, lopullisesti, enkä palaa enää niistä samoista ovista sisään.
Nimittäin, nyt mä tiedän että mun siivet kantavat, pitkälle.

"Olen vapaa, vapaa kahleista nyt
Siellä on toivoa, tahtoa, lujuutta, suuntaa
Nyt voin elää ilman teitä, ilman teitä
ilman sitä hurjaa paikkaa
ilman sitä taakkaa mitä kannoin

Nyt voin elää"

Tämä vei kauan, että sain itselleni takaisin ne voimat
jotka minulla oli kauan sitten. Mutta se matka todella kannatti.
Kannatti taistella, purra hampaita yhteen, huutaa, kiljua, hakata seinää, olla vihainen,
itkeä, antaa sen kaiken kivun tulla ulos. Se todella kannatti, sillä nyt mä olen taas vahvempi,
ja osa siitä kamalasta tuskasta on poissa, osasin jo hieman päästää irti menneestä.

"Se on ollut pitkä matka
Se vei kauan, ja suuri taakka ollut kontillani
Olen ollut sinisilmäinen
Olen yrittänyt luovuttaa
olen kärsinyt sen kaiken tuskan

mutta se kannatti, sillä nyt olen tässä, entistä vahvempana."

Nyt se vanha Hanna on taas teidän luona. Ja lupaan, ettei se Hanna
katoa enää minnekään. Nyt pidän siitä kiinni, kovemmin ja kovemmin.

Kiitos murut kun olette olleet nämä vuodet (tai viikot tai kuukaudet) läsnä, tukena ja mukana elämässäni. Olette olleet paljon mielessäni, vaikka vuoden yhteensä olen ollut muualla.
Mutta nyt olen taas palannut, enkä enää poistu luotanne...

Kiitos. Rakastan teitä.

Marraskuussa tulee sitte Nannalle ensimmäinen tatuointi, ja siitä sitte tiuhaan tahtiin (toivottavasti) lisää tatskoja kehoon.

Jipiiiiiiii!!

<3

Luulenpa että eksyin, olin joku toinen
Yritin tappaa kivun, mikään ei koskaan auttanut
Jätin itseni jonnekin kauaksi taakse
Toivon että tulen takaisin löytääkseni itseni jonain päivänä

Olen niin väsynyt odottamaan sinun sanovan että se on okei
Mutta kerro minulle kiltti
Voisitko edes tämän yhden kerran antaa minun olla itseni?
Jotta voisin loistaa omalla loistollani
Anna minun olla itseni
Antaisitko minun olla itseni?

En tule koskaan löytämään sydäntäni jonkun toisen takaata
En tule koskaan näkemään päivänvaloa tässä sellissä
On aika tehdä tieni, maailmaan jonka tunsin
Ottaa takaisin kaikki ne ajat jotka annoin sinulle periksi

Halusin tästä maailmasta ainoastaan sen
Että saisin olla minä

pelkoni pois pakenee
riittää kun vain katson sinua
silloin menneelle voin kääntää selän

V i t u t t a a , suuresti eräs asia. No mut kai niin on sit parasta..