R.I.P ISI 
1.7.1971 - 23.10.2004
1.7.1971 - 23.10.2004
Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään.
"Olipa kerran pieni tyttö, nimeltään Hanna. Kun muut hänen ystävänsä ihannoivat supersankareita ja muita television ja sarjakuvien hahmoja, Hannan sankari taas oli hänen oma isänsä. Isä oli Hannalle kaikki kaikessa, isän kanssa sai pelata ja pitää hauskaa, ilman suruja ja itkuja. Ja Hanna rakasti isäänsä enemmän kuin mitään muuta. Vuosia kului, ja Hannan sankari pysyi samana, ystävillä sankarit vaihtuivat kuin sukat, mutta Hanna oli varma siitä, että hänen isänsä tulee aina olemaan hänen aito ja oikea sankarinsa."
Nyt on kulunut 5 vuotta siitä, kuin jouduin jättämään hyvästit sinulle.Ja 5 vuotta on todella pitkä aika... Siitä on niin pitkä aika kun viimeksi sain halata sinua ja nauraa kanssasi. Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi sanoit minua omaksi tyttäreksesi.
Ei tätä tuskaa mikään muu voisi poistaa, kuin se että saisin nähdä sinut yhä vierelläni, kokea että olet yhä elämässäni, ja että elät kanssani. Mutta niinhän se meneekin, sinä elät minussa. Ja koska elät minussa, kuljet myös vierelläni, sydämessäni. Yhteiset muistomme elävät aina niin kauan kuin minäkin elän. Kukaan ei pysty tuhoamaan muistojamme.
Mutta kuitenkin, antaisin mitä tahansa että saisin nähdä sinut edes minuutin ajan, saisin kuulla äänesi ja tuntea lämpimän halauksesi, ja nähdä kun naurat niin, että silmäsikin nauravat.
Viime tapaamisella et enää jaksanut nauraa niin, että silmistäsikin olisi hehkunut onnellisuus, se ei ollut enää sitä samaa naurua, sinä tiesit että sinun aikasi on tullut lähteä luotamme. Minä en voinut uskoa sitä, että ei enää montaa päivää, niin menetän sinut, en voinut uskoa, sillä sinähän olet sankarini, eivät sankarit kuole koskaan. Ja en halunnut uskoa, koska olit rakkain minulle.
Nyt olen kuitenkin tajunnut, että minun on päästettävä jollain tapaa irti, en voi enää roikkua sinussa kuin pieni lapsi. Sillä en ole enää pieni lapsi. Minun on kuljettava omia polkujani, ja selvitä joistain asioista ihan yksin. Ja sinäkin haluaisit että värittäisin polkuni kauniiksi ja värikkääksi, enkä antaisi sinun kuolemasi värittää polkujani pelkästään mustalla värillä.
Minä lupaan yrittää parhaani kaikessa, elää elämääni niinkuin parhaaksi näen, ja tehdä asioita joista pidän. Mutta se on totuus, ettei elämäni palaa enää koskaan ennalleen koska olen menettänyt sinut, en voi enää koskaan nauraa niin syvältä vatsanpohjalta kuin pystyin silloin kanssasi. Mikään ei ole enää täysin samaa, kuin oli silloin kun sinä vielä elit.
MUTTA minä aion elää, onnellisen ja kauniin elämän, ja sinä autat minua siinä, muisto sinusta tekee minut onnellisemmaksi. Ja onhan minulla paikka mihin voin aina mennä puhumaan sinulle,
voin istua hautasi lähelle ja kertoa murheeni, sinä kyllä kuulet minut yhä, sen minä tiedän. Et koskaan hylkää minua kokonaan.
Rakastan sinua isä, aina ja ikuisesti eniten, enkä koskaan unohda sinua, en vaikka mikä tulisi. Tämä päivä on täyttä tuskaa minulle, mutta aion selvitä tästä, minun täytyy selvitä, olenhan muutkin vuodet aina selvinnyt ja kestänyt. Tämä päivä on ollut ja tulee varmasti olemaan vaikea, mutten ole yksin tuskani kanssa.
Haluan sanoa vielä muutamia sanoja sinulle:
" Sinähän palaat aina luokseni, jokaisena yönä kuun loisteena, jokaisena sateen pisarana ja lumihiutaleena. Et hylkää minua koskaan, kokonaan, elät kanssani, mutta eritavalla kuin ennen"
Jokaisella on oma sankarinsa, jokaisella on varmasti ihminen, joka on hänelle tärkeä ja rakas, ja jota ei haluaisi hyvästellä koskaan.
Se ihminen joka minulle merkitsi noita kaikkia asioita, on ja tulee aina olemaan isäni.
Se ihminen joka minulle merkitsi noita kaikkia asioita, on ja tulee aina olemaan isäni.
EN UNOHDA SINUA KOSKAAN, RAKASTAN SINUA ISÄ.