IRC-Galleria

Me tutustuimme siellä , missä en olisi halunnut sinun olevan.
Meillä molemmilla oli vaikeaa, olimme täysin pohjalla.

Lopulta päätimme ottaa toisiamme käsistä kiinni, ja ajattelimme kiivetä YHDESSÄ muurien ja esteiden yli. Ja me kiipesimme ja kiipesimme, se vei aikaa, mutta yhdessä teimme sen. Löysimme oikean tien, ja paremman olon.

Löysimme toisistamme todella hyvät ystävät, parhaimmat ystävät, jotka eivät jätä toisiaan pulaan koskaan. Jotka tukevat toisiaan kun on vaikeaa, ja iloitsevat yhdessä iloisista asioista.

Ja kulta, sinä tiedät, että minä olen aina valmis auttamaan sinua nousemaan pohjalta, olen aina tässä, en jätä sinua koskaan.

Nyt sinulla on todella vaikeaa, ja joudut sinne minne en haluaisi sinun joutuvan, mutta se on sinun parhaaksesi, ja pian jaksat taas hymyillä aidosti, niin että silmäsikin nauravat.

Sinun ei täydy välttämättä olla siellä kauaa, mutta riittävästi, olet siellä niin kauan kuin sairautesi vaatii. Minä en halua että lähdet sieltä liian aikaisin, koska et pärjää ilman tukea nyt, sinä kultapieni tarvitset kaiken tuen nyt, ja minä olen yksi tukipylväistäsi, mutta yksin minä en riitä sinua auttamaan, minulla ei ole ammattitaitoa ei lääkärintutkintoa eikä mitään mikä voisi sinut täysin parantaa.

Mutta minä voin olla sinulle ystävä, ystävä joka kulkee vierelläsi ja tukee sinua ystävänä, ei lääkärinä tai hoitajana.
Minä voin olla sinun oma rakkaustyttösi josta saat voimaa, voin hymyillä sinulle ja halata sinua lujaa ja kertoa miten paljon rakastankaan sinua, siitä saat varmasti voimaa edes hitusen verran.

Kantaisin koko taakkasi nyt, jos se olisi mahdollista, poistaisin tuskasi ja ottaisin sen itselleni jos se olisi mahdollista. Tekisin mitä vain että saisin olosi helpottumaan nyt heti. Olet minulle niin rakas, että tekisin puolestasi mitä vain.

Kultapieni, olet päivieni piriste, annat minulle voimaa kulkea elämän esteiden yli, olet yksi niistä syistä, miksi minä aloin parantua lujaa vauhtia sairaudestani. Olit minulle ystävä silloin, ja olet edelleen, korvaamaton ystävä, jota ilman en pystyisi enää kulkea elämänpolkuja pitkin, vajoaisin jonnekin syvälle jos menettäisin sinut.

Pysy aina siinä, muista että rakastan sinua nyt yhtäpaljon kuin aina, et ole huono ihminen kun olet sairas, olet aina yhtä kaunis sisältä, kuin ulkoakin, sairaus ei tee sinusta huonompaa ihmistä.
Rakkauteni sinua kohtaan ei vähene, vaikket ole nyt täysin oma itsesi. Olet järkyttynyt siitä, mitä nyt on tapahtunut ja miten huonossa kunnossa oletkaan.

Muttet ole koskaan yksin, sinulla on niin paljon välittäviä ihmisiä lähelläsi. Ja minä olen AINA yksi niistä, aina yksi niistä ketkä rakastavat sinua ja ketkä ovat ylpeitä sinusta.

Olet upea tyttö, aivan mahtava tyttö. Älä syytä itseäsi siitä mitä nyt on tapahtunut, et olisi voinut tälle yhtään mitään.

Et pysty lukemaan tätä nyt vähään aikaan, sillä jouduit sairaalaan, mutta halusin purkaa tuntojani sinua kohtaan ja lähettää täältä kaukaa paljon rakkaita terveisiä. En aio poistaa tätä merkintää koskaan, sillä haluan että sinulla on aina mahdollisuus lukea tämä kun haluat. Tämä muistuttakoon sinua rakkaudestani, jos en sitä aina osaa ilmaista oikealla tavalla.

Kulta...Anna minun taas ottaa sinua kädestä kiinni, minä näytän tien kohti parempia aikoja, minä kannustan sinua ja olen lähelläsi kuin sitä tarvitset. Yhdessä me taas nousemme, yhdessä me taas kiipeämme muurien ja esteiden yli.

Näytetään kulta vielä maailmalle, että me voimme selvitä mistä vain. Sinä olet niin vahva sisältä, minä tiedän ja näen sen, vaikket sitä itse nyt uskokkaan. Olet paljon vahvempi oikeasti kuin osaat kuvitellakaan. Minä uskon ja luotan sinuun, minä uskon ja luotan siihen että kaikki järjestyy. Minä tiedän, että sinä selviät, ja pysyt vierelläni vielä monet kymmenet vuodet.

Yhdessä vanhoina mummeleina sitten voimme muistella yhteistä nuoruuttamme, ja nauraa Aunelle ja Simolle. Ja yhdessä voimme lähettää aina lämpimiä halauksia Tualle. Meillä on rakas niin paljon yhteistä, kaikkea rakasta, mitä en halua koskaan menettää.

Minä rakastan sinua, Tipuseni. Kaikki järjestyy, lupaan sen.
Olen tässä vierelläsi aina, ja ikuisesti.

Puspus.

Suurimmalla rakkaudella: Sinun oma rakkaustyttösi, Hanna.

Hannan tyyli tulee tulevina aikoina muuttumaan todella paljon. :) HIII

EDIT: Muutoksia tulette huomaamaan mm. pukeutumisessa ja hiuksissa.
Meikit pysyy suht samoina, toki vähän vähenee rajaukset ja sitten kulmakarvoja en kasvata takasin.

Hyi miten paljon tänään vihaankaan koulua. Aivan perseestä, aivan saatanan perseestä.

Nää tehtävät on jotain turhimpia koskaan, näistä ei edes opi mitään,ja tää on vaan niin turha päivä. Omalle terveydelleenkin olisi parempi oikeesti tehä jotain JÄRKEVÄMPÄÄ.

Huhuhuhuh.

"tutustu vittu tonne jja tonne paikkaa, ja vvoit saatana kopioida netistä suoraan, ettet vain opi mitään<3"

PS. HALUUUUN TUPAKKAAAA

PS. ihanaa ku mulla on galleria <3333 voin tänne aina avautua

ja nyt lopetan valittamisen, kiitos hei

voe helvetti mitä touhua taas vaihteeks...

Näin sitä vaa synttäripäivä läheneeeeeeeee : )

jipii : > ja kokoajan lähempänä tavoitetta

Miksi tässä pysyn
vierelläsi vielä
En tiedä
En tiedä

"Olipa kerran pieni tyttö, nimeltään Hanna. Kun muut hänen ystävänsä ihannoivat supersankareita ja muita television ja sarjakuvien hahmoja, Hannan sankari taas oli hänen oma isänsä. Isä oli Hannalle kaikki kaikessa, isän kanssa sai pelata ja pitää hauskaa, ilman suruja ja itkuja. Ja Hanna rakasti isäänsä enemmän kuin mitään muuta. Vuosia kului, ja Hannan sankari pysyi samana, ystävillä sankarit vaihtuivat kuin sukat, mutta Hanna oli varma siitä, että hänen isänsä tulee aina olemaan hänen aito ja oikea sankarinsa."



Nyt on kulunut 5 vuotta siitä, kuin jouduin jättämään hyvästit sinulle.Ja 5 vuotta on todella pitkä aika... Siitä on niin pitkä aika kun viimeksi sain halata sinua ja nauraa kanssasi. Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi sanoit minua omaksi tyttäreksesi.
Ei tätä tuskaa mikään muu voisi poistaa, kuin se että saisin nähdä sinut yhä vierelläni, kokea että olet yhä elämässäni, ja että elät kanssani. Mutta niinhän se meneekin, sinä elät minussa. Ja koska elät minussa, kuljet myös vierelläni, sydämessäni. Yhteiset muistomme elävät aina niin kauan kuin minäkin elän. Kukaan ei pysty tuhoamaan muistojamme.

Mutta kuitenkin, antaisin mitä tahansa että saisin nähdä sinut edes minuutin ajan, saisin kuulla äänesi ja tuntea lämpimän halauksesi, ja nähdä kun naurat niin, että silmäsikin nauravat.

Viime tapaamisella et enää jaksanut nauraa niin, että silmistäsikin olisi hehkunut onnellisuus, se ei ollut enää sitä samaa naurua, sinä tiesit että sinun aikasi on tullut lähteä luotamme. Minä en voinut uskoa sitä, että ei enää montaa päivää, niin menetän sinut, en voinut uskoa, sillä sinähän olet sankarini, eivät sankarit kuole koskaan. Ja en halunnut uskoa, koska olit rakkain minulle.

Nyt olen kuitenkin tajunnut, että minun on päästettävä jollain tapaa irti, en voi enää roikkua sinussa kuin pieni lapsi. Sillä en ole enää pieni lapsi. Minun on kuljettava omia polkujani, ja selvitä joistain asioista ihan yksin. Ja sinäkin haluaisit että värittäisin polkuni kauniiksi ja värikkääksi, enkä antaisi sinun kuolemasi värittää polkujani pelkästään mustalla värillä.

Minä lupaan yrittää parhaani kaikessa, elää elämääni niinkuin parhaaksi näen, ja tehdä asioita joista pidän. Mutta se on totuus, ettei elämäni palaa enää koskaan ennalleen koska olen menettänyt sinut, en voi enää koskaan nauraa niin syvältä vatsanpohjalta kuin pystyin silloin kanssasi. Mikään ei ole enää täysin samaa, kuin oli silloin kun sinä vielä elit.

MUTTA minä aion elää, onnellisen ja kauniin elämän, ja sinä autat minua siinä, muisto sinusta tekee minut onnellisemmaksi. Ja onhan minulla paikka mihin voin aina mennä puhumaan sinulle,
voin istua hautasi lähelle ja kertoa murheeni, sinä kyllä kuulet minut yhä, sen minä tiedän. Et koskaan hylkää minua kokonaan.

Rakastan sinua isä, aina ja ikuisesti eniten, enkä koskaan unohda sinua, en vaikka mikä tulisi. Tämä päivä on täyttä tuskaa minulle, mutta aion selvitä tästä, minun täytyy selvitä, olenhan muutkin vuodet aina selvinnyt ja kestänyt. Tämä päivä on ollut ja tulee varmasti olemaan vaikea, mutten ole yksin tuskani kanssa.



Haluan sanoa vielä muutamia sanoja sinulle:
" Sinähän palaat aina luokseni, jokaisena yönä kuun loisteena, jokaisena sateen pisarana ja lumihiutaleena. Et hylkää minua koskaan, kokonaan, elät kanssani, mutta eritavalla kuin ennen"