IRC-Galleria

Oon luullu et oon tietäny milt tuntuu kun mua sattuu.
luullu et mun sydän voi suruun pakahtuu.
oon luullu tietäväni miltä tuntuu viha,
kun se valtaa mun sielun ja mun veren ja mun lihan.
oon luullu tietäväni miltä tuntuu suru.
nyt tajuun etten ole tienny mistä puhun.
kun suruu ei tuu näyttään sanat, ei eleet,
oikeen surun näyttää vasta silmäkulmas kyyneleet.
nyt oon kokenut sen surun ja se otti koville niin.
mursi mut täysin, vajosin mä maahan polvilleni.
ei hyvii ajatuksii jotka päähän huolisin.
ekaa kertaa elämäs yks hailee vaikka kuolisin.
nyt oon kokenut sen ärtymyksen ja sen vihan.
tuntu silt kun koko vitun maailma ois mun takapiha.
jossa kaikki vaan kulkee ilman lupii ilman mitään.
tiiä halusinko itkee verta vai vuodattaa sitä.


Mä luulin ettet välitä ja jos et välitä,
niin kaikki meidän välilt tulee vähitellen häviään.
ne tunteet on aitoja joten tiedän mistä puhun.
et voi koskaan ymmärtää miten ne vaikuttivat muhun.
niit ei voi ees ilmaista, ei sanoin kertoa.
ei oo vertauskuvii kun ei mikään vedä vertoa.
en oo ees ihminen sielt heikoimmasta päästä.
mut oon kohdannu voittajani, toivon että sen näät sä.
sä oot mulle tärkee, sä tuot sisällön mun elämään.
ja sitä kautta sä oot ainoo joka pystyy mut selättään.

Joten mihin on tultu, mihin on päädytty.
mitä on koettu, miltä on säästytty.
on tultu siihen pisteeseen, siihen risteykseen.
jossa voidaan kumpikin valita itsekseen.
mitä asetetaan tälle puhtaalle pöydälle.
miltä siltä etsimme, ja mitä löydämme.
voin sanoo et oon tullu tästä vahvemmaksi,
mut en kestä jos tää vielä menee tästä pahemmaksi.