IRC-Galleria

Joo, en ois IKINÄ uskonut, että joku saamarin Teräsbetoni pääsee Euroviisufinaaliin. Luulin, että nyt käy Suomelle taas tosi köpelösti, jo ihan senkin takia, kun lauletaan Suomeksi niin kukaan, ei kukaan (ei edes Unkarilaiset, vaikka sukulaiskieltä puhuvatkin) ymmärrä hölkäsen pöläystä. Mutta niin vaan saa lukea netistä, että Teräsbetonia veikkaillaan jopa kärkikahinoihin. HUI! HAuska katsoa nyt Euroviisuaj täältä Saksasta käsin. Täytyy myöntää, että tykkään kyllä enemmän Saksan kin Suomen kappaleesta :) Illalla, tai oikeestaan yöllä, nähdään sitten miten käy! :)

Raindrops on roses and whiskers on kittens
Bright copper kettles and warm woolen mittens
Brown paper packages tied up with strings
These are a few of my favorite things

Cream colored ponies and crisp apple streudels
Doorbells and sleigh bells and schnitzel with noodles
Wild geese that fly with the moon on their wings
These are a few of my favorite things

Girls in white dresses with blue satin sashes
Snowflakes that stay on my nose and eyelashes
Silver white winters that melt into springs
These are a few of my favorite things

When the dog bites
When the bee stings
When I'm feeling sad
I simply remember my favorite things
And then I don't feel so bad


Sitten sama kappale suomeksi..

Kissojen viikset ja kasteiset kukat, kupari pannut ja viirukkaat sukat,
ystävän kirjeen kun postissa saa, mikä voi olla sen mukavampaa.

Ruskean ponin kun selässä laukkaan, tai jos saan omenapiirakan maukkaan,
kun säästöporsaaseen lantteja saa, mikä voi olla sen mukavampaa.

Jos saan haavan, taikka kaadun, tai jos itkettää,
niin jotakin mukavaa ajattelen, ja ankeus pois se jää.

Niin tuohan on Soud of Musicista, ihana leffa! <3
OLiskin elämä noin helppoo kuin tuossa viimesessä säkeessä...

Voiko toisesta puhua paskaa selän takana ja sanoa, että sen pitäis aikuistua, jos itse on vielä enemmän sen tarpeessa? Pätiskö tähän nyt se lallatus jota lapsena hoettiin, että se joka toista haukkuu on se ite...?

Taas yksi ihminen vähemmän johon vois pätkääkään luottaa. Vaikka luottamus on tähän ihmiseen jo kauan ollut hyvin, hyvin heikoilla jäillä, nyt se meni lopullisesti. Saa kiittää vaan itseään.

Miten yksi ja sama päivä voi olla sekä niin ärsyttävä, etä niin hauska. Ja vielä samojen ihmisten toimesta. Ja ne on enemmän tai vähemmän yllättäen nuo rakkaat hoidokit. Lapsukaiset osasivat olla tänään tosi vaikeita, mutta sitten varsinkin Quirinilla oli tänään sellaisetkin jutut, että huhhuh.

Aamulla Quirin oli huonolla tuulella. Se ei halunnut nousta, eikä pukea. Vaikka ensin kysyin siltä minkä paidan se haluu pukea ja sanoi joo mun kolmanteen ehdotukseen, niin yhtäkkiä kun aloin laittaa paitaa päälle se ei kelvannutkaan. No sitten piti pukee paita huutavan pojan päälle ja raahata se alas. Sitten se jäi yläkerran portaisiin odottamaan isiä ja sitten taas raahattiin parkuva lapsi aamiaiselle. Sekään ei tietenkään kelvannut, vaikka samaa muro-mysli -sekotusta se oli kuin aina ennenkin. Muutaman minuutin huudon jälkeen sai Lilli ja Valentin sen onneksi rauhoittumaan.

Tarhaan lähdönkin kanssa oli pieniä ongelmia, Quirin kun halus eri sadetakin, jonka meinasin pukea ja sitten ettitiin sateenvarjoja ja rattaat li jäänyt ulos ja ne oli märät ja puuh... Vaikkka matkalla Quirin oli kyllä aika söpön näköinen leppäkerttsateenvarjon kanssa, jonka sen oli pakko saada, vaikka just sillon ei satanutkaan :D

Päiväunien aikaan isoveli Valentin päätti hanklaksi, kun se ei halunnut nukkua. Kun oli ollut varmaan vartin sänkyssä tuli väittään mulle, että on jo nukkunut. Ei suostunut sänkyyn menemään, joten annoin maata sohvalla, mtta ei se siinäkään silmänräpäystäkään nukkunut, vaikka niin väittikin.

Päiväunien jälkeen oli taas pukeutumisvaikeuksia. Pikkuherra Quirin halusi eri paidan joka sillä oli aamulla ollut. En suostunut vaatimukseen, kun paita oli vielä puhdas ja pikkuen jäi huoneeseensa parkumaan ja tuli jo toista kertaa viikon sisällä toinen paita päällä alas, kun yletti ottamaan sen sellasesta korista, jossa sillä on paidat.

Kaikkia muitakin pikkuhankaluuksia oli, esim. välipalan kanssa ja näin ja sitten piti tietenkin kaikkien kolmen vähän tapellakin.

Kun Felix lähti viemään Lilliä voimisteluun ja jäin poikien kanssa kotiin, niin Quirin sai hienon idean. Se sanoi olevansa kaiken syöjä. Se vois syödä vaikka lattian ja pöydän ja puuta ja jääkaapin. Sitten se yhtäkkiä totesi, että ei se voiskaan syödä jääkaappia, se on liian iso :D Sitten alettiin Valentinin kanssa kyselemään voisiko se syödä ihmisiä ja se vastasi että joo. (Eilen se puras mua varpaista, kun istuttiin Lillin kanssa nojatuolissa ja mulla oli jalat sohvalla ja Quirin oli vähän vauhkolla päällä mutenkin ja yhtäkkiä se vaan puras ja lujaa! :D) Sitten alettiin luetella ketä kaikkia ihmisiä se vois syödä ja pikkuen vastas aina virnistellen joo tai ei. Joo listalla pääty vain minä, tarhatäti, Felixin sisko ja sen mies sekä yksi serkkupojista :D

Myöhemmin kun tilattiin pizzaa iltaruoaksi ja söin sitten jo poikien kanssa kun Felix haki Liiliä harkoista, niin oli Quirin taas välkkynä. OLi Tilattu kolme pizzaa kunnon täytteillä ja sitten oli yksi "pizzabrot" eli ninkuin pizzaleipä. Näytti siltä, että siinä oli päällä vain tomaattikastiketta. VAlentin sitten kysyi pikkuveljeltään, että haluutko palan pizzabrotia ja se halus. Kun Valentin toi palan sen lautaselle, kysyi Quirin: " Etkö sä sanonut, että tämä on pizzaleipää, missä se leipä sitten on?" Vähänkö saatiin taas Valentinin kanssa nauraa sille :D

Nukkumaan mennessä Quirin sanoo jokolamtta päivää itsepintaisesti yötä yötä, kun sillä ensin oli melkien viikon tauko, että se suostu sanomaan sen vaan saksaksi. Lilli ja VAlentin sitten halus oppia miten sanotaan nuku/nukkukaa hyvin suomekis. Sai sitten just selittää, että riippuu sanooko yhdelle vai useammalle, että onko se sitten nuku vai nukkukaa :)


Kyllä näihin lapsiin on niin ihastunut ja rakastunut, varsinkin tuohon pikkuiseen, että ikävä tulee sit kun täältä syksyllä lopullisesti lähtee...

Nyt kun kahden viikon päästä lähden melkein pariksi viikoksi Suomeen, niin on alkanut koti-ikävä hiipiä mieleen. Odotan jo näkeväni kaikki ihmiset ja mietin miltä tuntuu nähdä taas tutut paikat näin pitkän ajan jälkeen.. Vaikka toisaalta tuntuu, että melkeen viisi kuukautta on hurahtanut tosi nopeesti... Pelkään jopa, että en haluisi palata siksi pariksi kuukaudeksi tänne... Vaikka toisaalta Suomessa varmaan tulee elettyä loppuelämänsä, mutta maailmalle (ja Saksaan) pitää päästä kyllä aina sillon tällön :)

Nyt on vihdoin pikku Quirinilla potta! Olin eilen poikien kanssa kirjastossa ja silmiin osui sattumalta kirja, jossa pikkupoika (tai en oo varma sukupuolesta, nimi oli joku outo, mutta sopis mun mielestä ennemmmin pojalle, mutta kuvissa se näyttää ihan tytöltä ylipitkine hiuksinee ja pompuloineen) oppii potalle, eikä siis tarvii enäää vaippaa. Kirjassa se muksu menee äitin kanssa ostamaan potan, jossa on ankan kuva. Tänään iltapäivällä luettiin sitten poikien kanssa kirjoja, ja tietysti myös tämä "pottakirja". Quirin sitten oikein innostui potasta ja sanoi haluavansa myös sellasen, jssa on ankan kuva. Kun Andrea tuli kotia ja esitti vaatimuksensa, niin kaikkien hämmästykseksi ja varsinkin Quirinin iloksi kellarissa olikin potta, jossa oli ankan kuva! :) Ensin se pestiin ja sitten pikkuen laitto sen päähänsä ja sanoi cowboy-hatuksi :D Myöhemmin se istu siihen housut jalassa ja sille piti selittää, että siinä istutaan ilman housuja ja vaippaa. Noo, pian se sitten halusi kokeilla, mutta se oli kärsimätön ja sanoi koko ajan, että ei tuukaan mitään ja se kuljeskeli potan kanssa ympäriinsä. Lopulta se luovutti ja se sai taas vaipan. Alku voi olla hankala, mutta toivottavasti se lähtee tästä! :)

Niin joo, maanantaina, kun meillä oli jotain vieraitakin, Quirin halus kokeilla olla ilman vaippaa. "sano sitten kun pitää päästä vessaan" -vanotteluista huolimatta, tuli se vierasperheen tyttö jossain vaiheessa muiden luo Quirinia kädestä taluttaen sanomaan, että "tämä nuori poika pissasi housuun". Oli Quirin sitten hetken aikaa vähän huonona ja halusi sen vaipan taas...

Porukat oli täällä. Münchenii tuli kierreltyy ja sillee. Nyt on väsy.

Niin ja tämä uimismahdollisuus on tämän tuppukylän paras ominaisuus! Saakeli ku täällä ei muuten oo oikein mitään. Mutta onneksi Muncheniin on "vain" joku 40 minsan matka :D

Enpä ollut taas tänään uimassa....

vaikka tänään se vesi oli sen verran lämmintä, että siellä pystyi uimaan aika hyvänkin aikaa, eikä tullut ees yhtään kylmä, olisin voinut jäädä vielä vaikka kuinka kauaksi aikaa :) SiltiDmua pidettiin vähän hulluna, kun olin mennyt uimaan, muka vielä niin kylmää :)

Oon joskus pari viikkoa sitten vihdoinkin muistanut opettaa lapsille, miten sanotaan hyvää yötä (Gute Nach) suomeksi. Tosi hyvin ne sen sanoo, varsinkin Quirin. Aivan ihmetteln, kun se parin päivän pelkän virnistelyn ja hiljaisuuden jälkeen huusi oikein kovalla äänellä "Hyvää yötä Heidi!" :D

No tänään sitten, kun laitoin Quirinin nukkuman ja sanoin taas hyvää yötä (kun sille sanotaan aina päivälläkin Gute Nacht), niin se vastas, että "yöttä hyvää". Sanoin, että se on hyvää yötä ja Quirin siihen sitten, että "Man kann auch yöttä hyvää sagen" eli voi sanoa myös yöttä hyvää". Sanoin, että ei voi, kun se on hyvää yötä. Eihän me sanota myöskään Nachte Gut, joten me sanotaan hyvää yötä. Kyllä se sitten sen vielä oikein sanoi.

Nyt illalla, kun olin lasten kanssa yksin ja laitoin ne nukkumaan, niin Quirin halus välttämättä, että laulan ja piti laulaa taas se iänikuinen I-ha-haa, kun olin ensin laulanut jotain muuta. Sitten se ei halunnut ollenkaan sanoa hyvää yötä, kun olis halunnut, että laulan vielä vähän ja vielä vähän lisää ja vielä... Lopulta se suostu sanoon hyvää yötä ja rauhottu sänkyyyn :)

HArmi jos syksyllä ei enää tuu suomalista au pairia, en tiedä haluuko lapset sitten oppia taas uutta kieltä. Tai sit pitää tehdä niille elvy, johon laittaa kaikkia suomalaisia lastenlauluja...