IRC-Galleria

Kaksi yötä lomaan on.. :D

Oon ollut torstaii-illasta asti lasten kanssa yksin kotona. Eilen illalla oli toki Felixin vanhemmat auttelemassa, ei tarvinnut kokkailla ja sillee...

Aamulla sitten heräsin seittemän maissa itkuhälyttimestä kuuluviin lasten äänin. (Quirinin huoneessa on itkuhälytin, ku se ei pääse vielä kiipeen pinnasängystään ite pois) Olin ottanut sen tänne alas, kun Quirin oli vähä kipeenä ja aattelin, että jos sille tulee yöllä jotain. Noo, olin jo illalla sanonut, että ennen kahdeksaa on turha odottaa aamupalaa. (Lapset herää aina sairaan aikasin ja herättää sit vanhemmat.) No, kun ääniä alkoi kulua, niin ajattelin varmaan ääneenkin, että ei, ei vielä. Sitten kun se itkuhälytin kuuluu kai toistekin päin, niin huiikasin vaan , että nukkukaa vielä vähän. Kesti sit useemman sekunnin ennenkuin tajusin, että sanoin sen suomeksi ja eihän ne muksut sitä ymmärrä. Sit huikkasin vielä saksaksi, mutta pian piti mennä ennen puoli kasia kattomaan mitä ne siellä touhaa... Yritin sitten vielä nukkua, mutta ei siitä tullut mitään ja niin vaan istutiin kahdeksan maissa syömässä aamupalaa :D

Meillä oli tänään ruokana pihvejä, joissa oli päällä pari pekonisiivua ja jotain yrtin lehtiä, enää muista mikä sen nimi oli. Felix oli niin ylpeä niistä, kun se on just ostanut sellasen koneen, jolla se saa leikattua ohuen ohuita leikkeleitä kaikista maakaroista ja metvursteista yms. Kun oltiin jo hyvän aikaa syöty ja lautasella oli enää yksi ylimääränen pihvi (ja se oli siinä Quirinin vieressä), antoi se isälleen varmaan parhaan palautteen mitä pihveistä voi saada: Onko toi kuoluut lepakko?

Siis oikeesti, siitä riitti naurua koko loppuruokailun ajaksi. Felix tekee hienoja pihvejä ja sit poika tulee ja sanoo, että onko tuo kuollut lepakko! :D Niin, oieestihan se kyllä olikin kuollut lepakko, ei vaan kerrottu lapsille, kun aateltiin, että nille ei kelpaa lepakot ruoaksi.. ;D

Ja luulipa Quirin iltapäivällä koiraa pandaksi. :D Poika näki, kun joku ulkoilutti musta-valkoista koiraa (vähän niinkuin lehmänkirjava oli, oli sellasia isoja laikkuja), ja sanoi sitten mulle, että onpa tuolla hassun näköinen pandakarhu :D Kun sanoin, että ei, se on kuule ihan vaan kokira, niin se meinas, että höh, mä ihan luulin sitä pandaksi :)

Hauska tuo poika :)

Olin tänään iltapäivällä Quirinin kanssa leikkikentällä. Siellä oli sit semmonen iso puinen juna, jossa oli pari vaunuu ja sit veturi. Kun Quirin pääsi "ajamaan" junaa, halusi se ensin ajaa Amerikkaan. SItten seuraava kohde oli Suomi!

H:Wo fahren wir jetzt hin?
Q:Nach Finnland.
H:Nach Finnland?
Q: Ja. Du fahrst gern nach Finnland, oder?
H: Ja, dass mache ich gern.
Q:Ich möchte mit dir nach Finnland fahren!
H:Echt? Aber magst du nicht mehr Papa und Mama und Lilli und Valentin sehen.
Q:Nein, ich fahre lieber mit dir.
H:Bist du sicher?
Q:Ja. Und ich kann später allein nach Hause fahren.
H:Aber du kannst nich allein nach Hause fahren, du bist zu klein.
Q:Nein. Oder Mama kann mich auch abholen, wann ich mag zuruck nach Hause fahren!

Joo, on se viisas poika. Haluaa siis mun kanssa Suomeen, ja voi vaikka tulla yksin takas kotia. Kun sanoin, että se on liian pieni, että ei voi yksin tulla, sanoi se, että äiti tulee sitten hakemaan! Niin juuri :) Pieni ei varmaan vielä oikein käsitä miten kaukana se Suomi onkaan!


Mutta tasan viikon päästä mun pitäis olla jo vähintään juna-asemalla, luultavasti jo matkalal kotiin! :)

Joo, en ois IKINÄ uskonut, että joku saamarin Teräsbetoni pääsee Euroviisufinaaliin. Luulin, että nyt käy Suomelle taas tosi köpelösti, jo ihan senkin takia, kun lauletaan Suomeksi niin kukaan, ei kukaan (ei edes Unkarilaiset, vaikka sukulaiskieltä puhuvatkin) ymmärrä hölkäsen pöläystä. Mutta niin vaan saa lukea netistä, että Teräsbetonia veikkaillaan jopa kärkikahinoihin. HUI! HAuska katsoa nyt Euroviisuaj täältä Saksasta käsin. Täytyy myöntää, että tykkään kyllä enemmän Saksan kin Suomen kappaleesta :) Illalla, tai oikeestaan yöllä, nähdään sitten miten käy! :)

Raindrops on roses and whiskers on kittens
Bright copper kettles and warm woolen mittens
Brown paper packages tied up with strings
These are a few of my favorite things

Cream colored ponies and crisp apple streudels
Doorbells and sleigh bells and schnitzel with noodles
Wild geese that fly with the moon on their wings
These are a few of my favorite things

Girls in white dresses with blue satin sashes
Snowflakes that stay on my nose and eyelashes
Silver white winters that melt into springs
These are a few of my favorite things

When the dog bites
When the bee stings
When I'm feeling sad
I simply remember my favorite things
And then I don't feel so bad


Sitten sama kappale suomeksi..

Kissojen viikset ja kasteiset kukat, kupari pannut ja viirukkaat sukat,
ystävän kirjeen kun postissa saa, mikä voi olla sen mukavampaa.

Ruskean ponin kun selässä laukkaan, tai jos saan omenapiirakan maukkaan,
kun säästöporsaaseen lantteja saa, mikä voi olla sen mukavampaa.

Jos saan haavan, taikka kaadun, tai jos itkettää,
niin jotakin mukavaa ajattelen, ja ankeus pois se jää.

Niin tuohan on Soud of Musicista, ihana leffa! <3
OLiskin elämä noin helppoo kuin tuossa viimesessä säkeessä...

Voiko toisesta puhua paskaa selän takana ja sanoa, että sen pitäis aikuistua, jos itse on vielä enemmän sen tarpeessa? Pätiskö tähän nyt se lallatus jota lapsena hoettiin, että se joka toista haukkuu on se ite...?

Taas yksi ihminen vähemmän johon vois pätkääkään luottaa. Vaikka luottamus on tähän ihmiseen jo kauan ollut hyvin, hyvin heikoilla jäillä, nyt se meni lopullisesti. Saa kiittää vaan itseään.

Miten yksi ja sama päivä voi olla sekä niin ärsyttävä, etä niin hauska. Ja vielä samojen ihmisten toimesta. Ja ne on enemmän tai vähemmän yllättäen nuo rakkaat hoidokit. Lapsukaiset osasivat olla tänään tosi vaikeita, mutta sitten varsinkin Quirinilla oli tänään sellaisetkin jutut, että huhhuh.

Aamulla Quirin oli huonolla tuulella. Se ei halunnut nousta, eikä pukea. Vaikka ensin kysyin siltä minkä paidan se haluu pukea ja sanoi joo mun kolmanteen ehdotukseen, niin yhtäkkiä kun aloin laittaa paitaa päälle se ei kelvannutkaan. No sitten piti pukee paita huutavan pojan päälle ja raahata se alas. Sitten se jäi yläkerran portaisiin odottamaan isiä ja sitten taas raahattiin parkuva lapsi aamiaiselle. Sekään ei tietenkään kelvannut, vaikka samaa muro-mysli -sekotusta se oli kuin aina ennenkin. Muutaman minuutin huudon jälkeen sai Lilli ja Valentin sen onneksi rauhoittumaan.

Tarhaan lähdönkin kanssa oli pieniä ongelmia, Quirin kun halus eri sadetakin, jonka meinasin pukea ja sitten ettitiin sateenvarjoja ja rattaat li jäänyt ulos ja ne oli märät ja puuh... Vaikkka matkalla Quirin oli kyllä aika söpön näköinen leppäkerttsateenvarjon kanssa, jonka sen oli pakko saada, vaikka just sillon ei satanutkaan :D

Päiväunien aikaan isoveli Valentin päätti hanklaksi, kun se ei halunnut nukkua. Kun oli ollut varmaan vartin sänkyssä tuli väittään mulle, että on jo nukkunut. Ei suostunut sänkyyn menemään, joten annoin maata sohvalla, mtta ei se siinäkään silmänräpäystäkään nukkunut, vaikka niin väittikin.

Päiväunien jälkeen oli taas pukeutumisvaikeuksia. Pikkuherra Quirin halusi eri paidan joka sillä oli aamulla ollut. En suostunut vaatimukseen, kun paita oli vielä puhdas ja pikkuen jäi huoneeseensa parkumaan ja tuli jo toista kertaa viikon sisällä toinen paita päällä alas, kun yletti ottamaan sen sellasesta korista, jossa sillä on paidat.

Kaikkia muitakin pikkuhankaluuksia oli, esim. välipalan kanssa ja näin ja sitten piti tietenkin kaikkien kolmen vähän tapellakin.

Kun Felix lähti viemään Lilliä voimisteluun ja jäin poikien kanssa kotiin, niin Quirin sai hienon idean. Se sanoi olevansa kaiken syöjä. Se vois syödä vaikka lattian ja pöydän ja puuta ja jääkaapin. Sitten se yhtäkkiä totesi, että ei se voiskaan syödä jääkaappia, se on liian iso :D Sitten alettiin Valentinin kanssa kyselemään voisiko se syödä ihmisiä ja se vastasi että joo. (Eilen se puras mua varpaista, kun istuttiin Lillin kanssa nojatuolissa ja mulla oli jalat sohvalla ja Quirin oli vähän vauhkolla päällä mutenkin ja yhtäkkiä se vaan puras ja lujaa! :D) Sitten alettiin luetella ketä kaikkia ihmisiä se vois syödä ja pikkuen vastas aina virnistellen joo tai ei. Joo listalla pääty vain minä, tarhatäti, Felixin sisko ja sen mies sekä yksi serkkupojista :D

Myöhemmin kun tilattiin pizzaa iltaruoaksi ja söin sitten jo poikien kanssa kun Felix haki Liiliä harkoista, niin oli Quirin taas välkkynä. OLi Tilattu kolme pizzaa kunnon täytteillä ja sitten oli yksi "pizzabrot" eli ninkuin pizzaleipä. Näytti siltä, että siinä oli päällä vain tomaattikastiketta. VAlentin sitten kysyi pikkuveljeltään, että haluutko palan pizzabrotia ja se halus. Kun Valentin toi palan sen lautaselle, kysyi Quirin: " Etkö sä sanonut, että tämä on pizzaleipää, missä se leipä sitten on?" Vähänkö saatiin taas Valentinin kanssa nauraa sille :D

Nukkumaan mennessä Quirin sanoo jokolamtta päivää itsepintaisesti yötä yötä, kun sillä ensin oli melkien viikon tauko, että se suostu sanomaan sen vaan saksaksi. Lilli ja VAlentin sitten halus oppia miten sanotaan nuku/nukkukaa hyvin suomekis. Sai sitten just selittää, että riippuu sanooko yhdelle vai useammalle, että onko se sitten nuku vai nukkukaa :)


Kyllä näihin lapsiin on niin ihastunut ja rakastunut, varsinkin tuohon pikkuiseen, että ikävä tulee sit kun täältä syksyllä lopullisesti lähtee...

Nyt kun kahden viikon päästä lähden melkein pariksi viikoksi Suomeen, niin on alkanut koti-ikävä hiipiä mieleen. Odotan jo näkeväni kaikki ihmiset ja mietin miltä tuntuu nähdä taas tutut paikat näin pitkän ajan jälkeen.. Vaikka toisaalta tuntuu, että melkeen viisi kuukautta on hurahtanut tosi nopeesti... Pelkään jopa, että en haluisi palata siksi pariksi kuukaudeksi tänne... Vaikka toisaalta Suomessa varmaan tulee elettyä loppuelämänsä, mutta maailmalle (ja Saksaan) pitää päästä kyllä aina sillon tällön :)