IRC-Galleria

perjantaina 25.5 olin jo todella tuskastunutodottamiseen raskaus oli jo milte viikon yli. Eräs tuttu äiti oli vihjaissut piimäkuurista ja päätin nyt kokeilla sitä. Pelkkää piimää koko päivä eikä muuta ruokaa/juomaa... enkä edes pidä piimästä :s
No litkin kolmatta litraa piimää iltapäivällä kolmenaikaan ja maha murisi niin mahdottomasti että söin.
Jatkoin illan piimällä...
Oli ensimmäinen yö moneen viikkoon kun äiti ei ollut varalta yötä, koska isä oli ollut leikkauksessa ja äidin piti siis olla isän kanssa seuraava yö. Pikkusisko tuli siis lapsen vahdiksi ja illalla sanoi "ethän sä nyt tänä yönä lähe synnyttämään".
Yöllä kahden aikaan alkoi tuntua järkyttäviä supistuksia ja niitä oli tullut illasta saakka lievempinä 20min välein. Pyörittelin lanteita ja kävelin ympäri asuntoa, supistusten välissä siivoilin ja laittelin sairaalakassia uudestaan. Kolmenaikaan sanoin kaisalle että tänään tulee lähtö, äitille laitoin viestin ja hän soitti heti ja toivotti onnea matkaan. Laitoin viestin myös lasten isälle. Soitin tutulle taxikuskille joka oli jo monta viikkoa odottanut tätä puhelua. Menin vielä suihkuun ennen taxin tuloa. Matkalla oulaisten sairaalaan soitin lasten isälle ja kerron missä mennään lupasin pitää ajan tasalla.
Sairaalassa puin sairaalakamppeet ylle ja pääsin kiikkuun ja masuvauva sydänkäyrään.
Minulle laitettiin antibioottitippa sillä minulla on synnynnäinen pernanpuutos. Supistuksia tuli viiden min välein ja olin jo tosi kipeä sillä olin kyljelläni makuullaan ja supistuksen aikana koko alempi reisi ja kylki oli tulessa. Väsytti mahdottomasti. Kohdunsuulla ei ollut tapahtunut mitään. Sain paracervikaalipuudutteen ja se vei supistuksilta terävimmän kärjen. Sitten oli jo tapahtunut edistystä kohdun suullakin. Sain epiduraalin, se helpotti supistuksia vähäksi aikaa mutta kohta kivut tulivat takaisin. Halusin kävellä, mutta en väsymykseltä jaksanut, en pystynyt syömään enkä juomaan sillä oli niin paha olo. kahdella vessareissulla meinasin pyörtyä, kun verensokeri oli niin alhalla. Makuullaan ollessa vauvan sydänäänet olivat huonommat, sillä en pystynyt hengittämään kivuiltani kunnolla. Sain uuden annoksen epiduraalia, vaikutus kesti taas vain hetken ja sitten vasen reiteni puutui. Onneksi kohdunsuu oli nyt auennut yllättäen jo kahdeksan senttiä. Alkoi olla jo ponnistamisen tarvetta. Hoitaja kielsi ponnistamasta ja kilttinä tyttönä pidättelin sen minkä pystyin, meinasin jo oksentaa... Tarkistus jaolin jo kokonaan auki. Sain vihdoin ponnistaa, puuskutin ja ponnistelin ja siirryin hitaasti sängyltä synnytyspöydälle. Mieletöntä mikä kipu ja ponnistaminen helpotti kipua. Tuntui jo nyt että en ponnista pitkään (edellinen ponnistusvaihe kesti toista tuntia) Kätilöt sanoivat "pää näkyy, ponnista oikein kovasti", ponnistin ja sitten kätilö: "nyt ponnista kovasti, vauvalla ei näytä olevan kaikki hyvin, sydänäänet huononee" sain hirveästi voimaa, tunsin miten repesin ja kipu oli kamala mutta vauva oli tärkeämpi. Vauvalla oli napanuora kahdesti kaulanympäri ja kätilö otti sen kiristämästä. Silitin vavan päätä ja sitten ponnistin vauvan kätilön syliin. Lapsivesi, jota oli todella vähän, oli aivan vihreää, kätilö ihmetteli missä vesi on. Vauva kakkasi kätilön jalalle ja sitten tyttö nostettiin rintani päälle. Kaikki olikin hyvin. Tyttö oli siinä vihdoin. rv41, vaikka meinasit tulla jo viikolla 20. Jälkeiset syntyi ja siirryin vauvan kans sängylle imetyspuuhiin. Vauva imi tunnin ja nieleskeli kovasti (miten minulla olikin jo maitoa niin paljon) Hyvä että otti sen mitä sieltä irtosi, sillä en olisi uskonut mitä sitten tapahtuu, kun osastolle mennään.
Minut vietiin osastolle lepäämään ja vauva vauvalaan.

jatkuu...