Olin ollut n. kaksi tuntia osastolla lepäämässä, kun lääkäri tuli kertomaan vauvan kuulumisia. Vauvan hengityksessä oli jotain katkoksia ja tulehdusarvot olivat koholla. Vauva vietäisiin ambulanssilla pian oys:iin teho-osastolle... Olin ihan pökkerössä synnytyksestä ja väsymyksestä enkä heti tajunnut mistä oli kyse. minut vietiin vauvaosastolle ja ssain vähän silittää vauvaa (joka oli happikaapissa) ennen kuin ambulanssi tuli. Lääkäri lupasi että pääsisin seuraavana päivänä perässä, kunhan minulle olisi ensin laitettu pari pussia verta.
soitin myöhemmin ouluun ja kuulin että vauvalle menee suoneen kahta antibioottia ja sokeriliuosta...
Vaadin neljän päivän jälkeen päästä samaan sairaalaan vauvan luo. Sanoivat että minut täytyy sitten kotiuttaa. Pääsin ambulanssilla OYS:iin mutta voin matkalla huonosti, sillä penkki oli epämukava ja olin kuitenkin vielä huonossa kunnossa. Sairaalaan vauvojen teho-osastolle päästyäni pyörryin käytävälle ja niin minut otettiin gyneosastolle toipumaan. Kävin katsomassa ja imettämässä vauvaa. Olimme toista viikkoa sairaalassa ja pääsimme kotiin.
Uusimmat blogimerkinnät
- jatkoa 26.06.
- Synnytys ja osastoaika 07.06.
- [Ei aihetta] 07.02.
- hei kaikki! 12.01.
- Voih! 07.12.
- Kuvotusta ja päänsärkyä 03.12.
- elämä... 22.11.
- nih! 11.08.
- Joopa joo 20.07.
- Muistoja minusta 02.07.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (4)
- ▶ kesäkuu 2007 (2)
- ▶ helmikuu 2007 (1)
- ▶ tammikuu 2007 (1)
- ▶ 2006 (10)
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
jatkoaTiistai 26.06.2007 20:12
Synnytys ja osastoaikaTorstai 07.06.2007 18:54
perjantaina 25.5 olin jo todella tuskastunutodottamiseen raskaus oli jo milte viikon yli. Eräs tuttu äiti oli vihjaissut piimäkuurista ja päätin nyt kokeilla sitä. Pelkkää piimää koko päivä eikä muuta ruokaa/juomaa... enkä edes pidä piimästä :s
No litkin kolmatta litraa piimää iltapäivällä kolmenaikaan ja maha murisi niin mahdottomasti että söin.
Jatkoin illan piimällä...
Oli ensimmäinen yö moneen viikkoon kun äiti ei ollut varalta yötä, koska isä oli ollut leikkauksessa ja äidin piti siis olla isän kanssa seuraava yö. Pikkusisko tuli siis lapsen vahdiksi ja illalla sanoi "ethän sä nyt tänä yönä lähe synnyttämään".
Yöllä kahden aikaan alkoi tuntua järkyttäviä supistuksia ja niitä oli tullut illasta saakka lievempinä 20min välein. Pyörittelin lanteita ja kävelin ympäri asuntoa, supistusten välissä siivoilin ja laittelin sairaalakassia uudestaan. Kolmenaikaan sanoin kaisalle että tänään tulee lähtö, äitille laitoin viestin ja hän soitti heti ja toivotti onnea matkaan. Laitoin viestin myös lasten isälle. Soitin tutulle taxikuskille joka oli jo monta viikkoa odottanut tätä puhelua. Menin vielä suihkuun ennen taxin tuloa. Matkalla oulaisten sairaalaan soitin lasten isälle ja kerron missä mennään lupasin pitää ajan tasalla.
Sairaalassa puin sairaalakamppeet ylle ja pääsin kiikkuun ja masuvauva sydänkäyrään.
Minulle laitettiin antibioottitippa sillä minulla on synnynnäinen pernanpuutos. Supistuksia tuli viiden min välein ja olin jo tosi kipeä sillä olin kyljelläni makuullaan ja supistuksen aikana koko alempi reisi ja kylki oli tulessa. Väsytti mahdottomasti. Kohdunsuulla ei ollut tapahtunut mitään. Sain paracervikaalipuudutteen ja se vei supistuksilta terävimmän kärjen. Sitten oli jo tapahtunut edistystä kohdun suullakin. Sain epiduraalin, se helpotti supistuksia vähäksi aikaa mutta kohta kivut tulivat takaisin. Halusin kävellä, mutta en väsymykseltä jaksanut, en pystynyt syömään enkä juomaan sillä oli niin paha olo. kahdella vessareissulla meinasin pyörtyä, kun verensokeri oli niin alhalla. Makuullaan ollessa vauvan sydänäänet olivat huonommat, sillä en pystynyt hengittämään kivuiltani kunnolla. Sain uuden annoksen epiduraalia, vaikutus kesti taas vain hetken ja sitten vasen reiteni puutui. Onneksi kohdunsuu oli nyt auennut yllättäen jo kahdeksan senttiä. Alkoi olla jo ponnistamisen tarvetta. Hoitaja kielsi ponnistamasta ja kilttinä tyttönä pidättelin sen minkä pystyin, meinasin jo oksentaa... Tarkistus jaolin jo kokonaan auki. Sain vihdoin ponnistaa, puuskutin ja ponnistelin ja siirryin hitaasti sängyltä synnytyspöydälle. Mieletöntä mikä kipu ja ponnistaminen helpotti kipua. Tuntui jo nyt että en ponnista pitkään (edellinen ponnistusvaihe kesti toista tuntia) Kätilöt sanoivat "pää näkyy, ponnista oikein kovasti", ponnistin ja sitten kätilö: "nyt ponnista kovasti, vauvalla ei näytä olevan kaikki hyvin, sydänäänet huononee" sain hirveästi voimaa, tunsin miten repesin ja kipu oli kamala mutta vauva oli tärkeämpi. Vauvalla oli napanuora kahdesti kaulanympäri ja kätilö otti sen kiristämästä. Silitin vavan päätä ja sitten ponnistin vauvan kätilön syliin. Lapsivesi, jota oli todella vähän, oli aivan vihreää, kätilö ihmetteli missä vesi on. Vauva kakkasi kätilön jalalle ja sitten tyttö nostettiin rintani päälle. Kaikki olikin hyvin. Tyttö oli siinä vihdoin. rv41, vaikka meinasit tulla jo viikolla 20. Jälkeiset syntyi ja siirryin vauvan kans sängylle imetyspuuhiin. Vauva imi tunnin ja nieleskeli kovasti (miten minulla olikin jo maitoa niin paljon) Hyvä että otti sen mitä sieltä irtosi, sillä en olisi uskonut mitä sitten tapahtuu, kun osastolle mennään.
Minut vietiin osastolle lepäämään ja vauva vauvalaan.
jatkuu...
No litkin kolmatta litraa piimää iltapäivällä kolmenaikaan ja maha murisi niin mahdottomasti että söin.
Jatkoin illan piimällä...
Oli ensimmäinen yö moneen viikkoon kun äiti ei ollut varalta yötä, koska isä oli ollut leikkauksessa ja äidin piti siis olla isän kanssa seuraava yö. Pikkusisko tuli siis lapsen vahdiksi ja illalla sanoi "ethän sä nyt tänä yönä lähe synnyttämään".
Yöllä kahden aikaan alkoi tuntua järkyttäviä supistuksia ja niitä oli tullut illasta saakka lievempinä 20min välein. Pyörittelin lanteita ja kävelin ympäri asuntoa, supistusten välissä siivoilin ja laittelin sairaalakassia uudestaan. Kolmenaikaan sanoin kaisalle että tänään tulee lähtö, äitille laitoin viestin ja hän soitti heti ja toivotti onnea matkaan. Laitoin viestin myös lasten isälle. Soitin tutulle taxikuskille joka oli jo monta viikkoa odottanut tätä puhelua. Menin vielä suihkuun ennen taxin tuloa. Matkalla oulaisten sairaalaan soitin lasten isälle ja kerron missä mennään lupasin pitää ajan tasalla.
Sairaalassa puin sairaalakamppeet ylle ja pääsin kiikkuun ja masuvauva sydänkäyrään.
Minulle laitettiin antibioottitippa sillä minulla on synnynnäinen pernanpuutos. Supistuksia tuli viiden min välein ja olin jo tosi kipeä sillä olin kyljelläni makuullaan ja supistuksen aikana koko alempi reisi ja kylki oli tulessa. Väsytti mahdottomasti. Kohdunsuulla ei ollut tapahtunut mitään. Sain paracervikaalipuudutteen ja se vei supistuksilta terävimmän kärjen. Sitten oli jo tapahtunut edistystä kohdun suullakin. Sain epiduraalin, se helpotti supistuksia vähäksi aikaa mutta kohta kivut tulivat takaisin. Halusin kävellä, mutta en väsymykseltä jaksanut, en pystynyt syömään enkä juomaan sillä oli niin paha olo. kahdella vessareissulla meinasin pyörtyä, kun verensokeri oli niin alhalla. Makuullaan ollessa vauvan sydänäänet olivat huonommat, sillä en pystynyt hengittämään kivuiltani kunnolla. Sain uuden annoksen epiduraalia, vaikutus kesti taas vain hetken ja sitten vasen reiteni puutui. Onneksi kohdunsuu oli nyt auennut yllättäen jo kahdeksan senttiä. Alkoi olla jo ponnistamisen tarvetta. Hoitaja kielsi ponnistamasta ja kilttinä tyttönä pidättelin sen minkä pystyin, meinasin jo oksentaa... Tarkistus jaolin jo kokonaan auki. Sain vihdoin ponnistaa, puuskutin ja ponnistelin ja siirryin hitaasti sängyltä synnytyspöydälle. Mieletöntä mikä kipu ja ponnistaminen helpotti kipua. Tuntui jo nyt että en ponnista pitkään (edellinen ponnistusvaihe kesti toista tuntia) Kätilöt sanoivat "pää näkyy, ponnista oikein kovasti", ponnistin ja sitten kätilö: "nyt ponnista kovasti, vauvalla ei näytä olevan kaikki hyvin, sydänäänet huononee" sain hirveästi voimaa, tunsin miten repesin ja kipu oli kamala mutta vauva oli tärkeämpi. Vauvalla oli napanuora kahdesti kaulanympäri ja kätilö otti sen kiristämästä. Silitin vavan päätä ja sitten ponnistin vauvan kätilön syliin. Lapsivesi, jota oli todella vähän, oli aivan vihreää, kätilö ihmetteli missä vesi on. Vauva kakkasi kätilön jalalle ja sitten tyttö nostettiin rintani päälle. Kaikki olikin hyvin. Tyttö oli siinä vihdoin. rv41, vaikka meinasit tulla jo viikolla 20. Jälkeiset syntyi ja siirryin vauvan kans sängylle imetyspuuhiin. Vauva imi tunnin ja nieleskeli kovasti (miten minulla olikin jo maitoa niin paljon) Hyvä että otti sen mitä sieltä irtosi, sillä en olisi uskonut mitä sitten tapahtuu, kun osastolle mennään.
Minut vietiin osastolle lepäämään ja vauva vauvalaan.
jatkuu...
[Ei aihetta]Keskiviikko 07.02.2007 20:06
niin rikki, niin surullinen... ei yhdesti vaan kahdesti, saman miehen takia.
hei kaikki!Perjantai 12.01.2007 16:35
Kirjoittelen nyt vähän kuulumisia kun satuin nettiin pitkästä aikaa...
Kävin tänään ultrassa ja pieni TYTTÖhän se siellä ojenteli nilkkojaan ja vilkutteli. Raskausviikkoja kasassa 22. (tiedoksi tietämättömille, raskaus kestää n. 40 viikkoa) Eli yli puolenvälin ollaan jo.
Itse olen vieläkin vuodelevossa ja Jade hoidossa. Reppanalla on räkätauti ja mammallakin vähän. Jadella on myös kova isin ikävä ja odotellan milloin ukkeli muuttaa tänne samaan mestaan... :P
uusi koti on ihana, kaikki muu on jo paikallaan paitsi taulut uupuu seiniltä...
laittakaa ihmiset minulle tekstareita tai soitelkaa, en pääse nettiin niin usein, kun en omaa tietokonetta ja vuodelevon takia en voi käydä oikein missään muuallakaan netissä. Numba tässä 0509326558
heippa hei!
Kävin tänään ultrassa ja pieni TYTTÖhän se siellä ojenteli nilkkojaan ja vilkutteli. Raskausviikkoja kasassa 22. (tiedoksi tietämättömille, raskaus kestää n. 40 viikkoa) Eli yli puolenvälin ollaan jo.
Itse olen vieläkin vuodelevossa ja Jade hoidossa. Reppanalla on räkätauti ja mammallakin vähän. Jadella on myös kova isin ikävä ja odotellan milloin ukkeli muuttaa tänne samaan mestaan... :P
uusi koti on ihana, kaikki muu on jo paikallaan paitsi taulut uupuu seiniltä...
laittakaa ihmiset minulle tekstareita tai soitelkaa, en pääse nettiin niin usein, kun en omaa tietokonetta ja vuodelevon takia en voi käydä oikein missään muuallakaan netissä. Numba tässä 0509326558
heippa hei!
Voih!Torstai 07.12.2006 17:00
Minut nyt lääkäri määräsi vuodelepoon ja Jade saa mennä hoittoon... Vähän kurja mieli tuli siitä, mutta parempi meille niin. Jade kyllä varmaan pärjää hyvin hoidossa kun on kavereita ja paljon puuhaa. Mutta entäs miten mami pärjää yksin kotona :(
Noo pitää vaan rauhoittua ja olla vaan, ei tässä muukaan auta. Onneksi vauvalla oli kaikki hyvin kuitenkin ja söpölle näytti. :)
*muoks* niin supistelee kovasti ja kipeästi... siksi levossa :(
Noo pitää vaan rauhoittua ja olla vaan, ei tässä muukaan auta. Onneksi vauvalla oli kaikki hyvin kuitenkin ja söpölle näytti. :)
*muoks* niin supistelee kovasti ja kipeästi... siksi levossa :(
Kuvotusta ja päänsärkyäSunnuntai 03.12.2006 15:44
Aamut on kauheita, kuvotusta vaan edelleen, kyllä se siitä kun saa syötyä jotain ja hetken lepää... Mutta nyt on tullut päänsärkyä ja pyörryttävää oloa päivisinkin.
Särkylääkkeitä kuluu, kun uloskaan ei voi Jaden nuhakuumeen takia mennä. Se kun auttais vähän särkyynkin ja väsymykseen.
vauva on ihan mahdottoman vilkas liikeinen. :D Ihana kun näin ajoissa alon tuntemaan liikkeitä. Maha on jo iso, ja kauhulla odotaan millainen siitä vielä tuleekaan :O
Saimme ihanan kämpän keskustasta, ei vois paremmalta paikalta saada, tosin vuokra on vielä aika suuri kun on kolmio ja asumistukeakin saadaan vain kahdelta nyt aluksi. Muutto olisi edessä kuun lopulla tai ensi kuun alussa. Pikkuhiljaa saa muuttaa onneksi :)
On tuo Jade niin ihana, laulaa joka päivä laulujaa, ja erityisesti tuiki tuiki tähtönen on ihana kun osa sen kokonaan ja sävelessä... oon niin ylpeä äiti, jokohan se uskaltais pukille laulaa ;)
Ikävä joensuuhun kavereita, Jaden mummia ja ukkia ja anttia tietenkin, mutta kaippa se ajan kanssa helpottaa...
Särkylääkkeitä kuluu, kun uloskaan ei voi Jaden nuhakuumeen takia mennä. Se kun auttais vähän särkyynkin ja väsymykseen.
vauva on ihan mahdottoman vilkas liikeinen. :D Ihana kun näin ajoissa alon tuntemaan liikkeitä. Maha on jo iso, ja kauhulla odotaan millainen siitä vielä tuleekaan :O
Saimme ihanan kämpän keskustasta, ei vois paremmalta paikalta saada, tosin vuokra on vielä aika suuri kun on kolmio ja asumistukeakin saadaan vain kahdelta nyt aluksi. Muutto olisi edessä kuun lopulla tai ensi kuun alussa. Pikkuhiljaa saa muuttaa onneksi :)
On tuo Jade niin ihana, laulaa joka päivä laulujaa, ja erityisesti tuiki tuiki tähtönen on ihana kun osa sen kokonaan ja sävelessä... oon niin ylpeä äiti, jokohan se uskaltais pukille laulaa ;)
Ikävä joensuuhun kavereita, Jaden mummia ja ukkia ja anttia tietenkin, mutta kaippa se ajan kanssa helpottaa...
elämä...Keskiviikko 22.11.2006 01:52
On se niin väärin...
Tämä ero ja kaikki, kun kumpikin kärsii, on rakkaansa menettänyt.
Ehkä joskus tulee päivä kun kaikki on paremmin...ehkä
Kaikki on nyt sinusta kiinni, tiedät ketä tarkoitan
Tämä ero ja kaikki, kun kumpikin kärsii, on rakkaansa menettänyt.
Ehkä joskus tulee päivä kun kaikki on paremmin...ehkä
Kaikki on nyt sinusta kiinni, tiedät ketä tarkoitan
nih!Perjantai 11.08.2006 01:29
Kyllä se on ihana seurata tuota neitiä... Joka päivä oppii uusia sanoja ja niinpikkuvanha siitä on tulossa. Komentaa etusormella osoittaen "istuppa" "lue kiija" ja jos en heti katso mitä se haluaa, niin tarraa olkapäästä ja komentaa "katoppa" :D
Joopa jooTorstai 20.07.2006 00:34
Kirjoita gallerian tunnuksesi ja älä korjaa virheitä, jos niitä tulee.
Nenällä: y98+00+98kjmqajkmjkmqw
Kyynärpäällä: hjippimasmma
Kielellä: hippimamma
Leualla: hnbikpölpölikmammna
Varpailla: hiipppimnamma
Silmät kiinni: hippunanna
Joo iso nenä.... Paras silti tuo viimeinen XD
-terhikiltä nappasin tän....
Nenällä: y98+00+98kjmqajkmjkmqw
Kyynärpäällä: hjippimasmma
Kielellä: hippimamma
Leualla: hnbikpölpölikmammna
Varpailla: hiipppimnamma
Silmät kiinni: hippunanna
Joo iso nenä.... Paras silti tuo viimeinen XD
-terhikiltä nappasin tän....
Muistoja minustaSunnuntai 02.07.2006 05:06
Muistot.
Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota
kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.
Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset
muistavatkaan susta.
Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota
kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein.
Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.
Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset
muistavatkaan susta.
« Uudemmat
-
Vanhemmat »