IRC-Galleria

Räntää vaakatasoon. Hajotkaa! Uudenvuoden aatto, istun kasarmilla, hyi saatana. Ihmiset kokeilee suudella vastakkaisen – joissain tapauksissa jopa oman – sukupuolen edustajia. Itse kokeilen nukkua. Vuosi vaihtuu, ihmiset oksentaa moraalista ja normaalia krapulaansa pois. Haha. Pitäkää hauskaa.

Toinen päivä. Kaikkea muuta kuin kaunista. Pahaa, ilkeää, egoilua, blackout, bitches! Elän kuin mikäkin villieläin – huhupuheiden mukaan. Mitä minä en muista, sitä ei ole tapahtunut. Jostain syystä onnistun kuitenkin potemaan vahvaa moraalista krapulaa. En halua nähdä yhtäkään aseveljeäni. Nolasin itseni, kait. Muistan jääkaappipakastin-yhdistelmien taluttaneen minua ulos ilotalosta, Onnelasta. Onnistuin käymään myös Amarillos muistamatta kyseisestä paikasta yhtään mitään. Hienoa.

”Note to self: MIKÄ VITTU KIHLATTUJA NAISIA VAIVAA?” En edelleenkään ole selvittänyt tämän asian takana olevaa mysteeriä, mutta kunnioittaisivat edes jotain. En ole kukaan sanomaan, mutta en omaa myöskään sormusta. Kunnioittakaa jotain jos siihen sitoudutte. Itse en ole sitoutunut mihinkään, joten minulla ei ole vaatimuksia kunnioittaa ketään. Hymynaama, piste.

Onnellisuus. Toiveajattelua. Ei ole ilmeisesti tehty meikäläistä varten. Yritä osaa nauttia asioista, mutta kun ei vaan osaa. Viina on kiva ystävä, jonka kanssa tulen toimeen loistavasti. Kumpikaan ei tuomitse toisiaan, eikä kumpikaan saa mitään tyydytystä toisten mollaamisesta. Olen paha ihminen. Olette parempia, mutta onko teistä tuomitsemaan minua?

6.41 sunnuntaina puhelin tärähtää, parempikin hetki voisi olla, ei kellon vaan tilanteen puolesta. J soittaa. "Salem Aleikum - Aleikum Salem, mi brotha from a notha motha." Lupaudun lähteä J:n seuraksi rokkikaupunkiin, Rolloon. Lähtö viivästyy ja Volvon olemattomat nastat rullaa kohti Pohjoisen pääkaupunkia vasta maanantaina. Tapani mukaan sijoitan pennejäni Torniolla sijaitsevan panimon tuotteisiin. Kutossetti siis. Kieli kääntyy lipeväksi ja läppä kaataisi feministien vuosikokouksen, sydänkohtausepidemiaan. Saapuminen Rolloon ja sijoitus tulevaisuuteen punaisen tölkkilaatikon muodossa. J:n sukulaisille kyläilemään ja syömään.

19.24 otamme hatkat kämpiltä perus saarnan saattelemana, ei juoda liika, EI. Katteettomia lupauksia kerrottiin jo riittävästi, joten unohdetaan tämäkin. Nokka kohti Oluthuoneen kotoista tunnelmaa. Parit bisset kouraan ja pitkällä kepillä lyhyitä työntöjä vihreällä verralla. Normaaliin tapaan J kaatuu ottelutilanteeseen 3-2. Eeez-mode. Ylös sosialisoimaan ammattilaisten kanssa, muuthan ei maanantaina ole liikenteessä. Kaverini HH - Herra Holisti - täräyttää joulun käyntiin aikaisessa. 50 kossuvissyy noin viidentoista hengen kansoittamalle Oluthuoneelle. Todellista rokkia. Persot sikammehan eivät lasiin sylje ja roudaavat vajaa kymmenen drinksuu per nokka. Ei juoda liikaa. Pari tuttavatyttöö saapuu, kielen lämmittelyä siis.

23.12 ilmaiset viinat dokattu, humalatila rännin jäljiltä vielä hyvä, joten päätämme käväistä ulkoilmapubissa. Volvon spiikkerit täräyttää Out Here Grinding ja bisset auki. 1, 2, 3, 4 - riittänee. Suuntana Roi Club, Roippari näin ammattislangissa. Out Here Grinding soi vieläkin päässä ja korvat särkyvät tuttuun paskakaraokeen. Noh, muut nolaavat itseään me vain graindaamme Bjurström-tyyliset lanneliikkeet arsenaalissa - vaikka tavoite ei olekaan saada kairaa tuhkaluukkuun kuin Markolla. Perus dokaamista sosiaalisine tapahtumineen edessä.

03.35 pilkku, zero, nada, ohi - toisin kuin aamut, kymppisetti viel. Tiemme erkanevat minulla suuntana random kerrostalo. Note to self: MIKÄ VITTU KIHLATTUJA NAISIA VAIVAA? Aamulla releet niskaan ja puhelua J:lle. Mis vitus oot - yrityspomon tytärtä kairaamassa, kait tää keskustas o. Treffit keskustaan ja musta huumori panee parastaan. Astun ulos jostain ja J on noin 3 metriä ovelta, sanaton totaalirepeäminen.

***

Jätämme hyvästit Rokkikaupungin rokkimeiningille näihin sanoihin:

"And all the roads we have to walk along are winding
And all the lights that lead us there are blinding
I don't believe that anybody
Feels the way I do
About you now ."

Oasis - Wonderwall

Kuulin mielenkiintoisen kuvauksen itsestäni: "Liian ylimielinen ja ärsyttävä mulkku." Mukava kuulla näin kannustavia kommentteja hyväntahtoisesti sinut majoittaneelta neidolta. Palataan hetki takaisinpäin. Perjantain lomille valmistumisen tärinöissä sain loistoidean. Jään aiheuttamaan pahennusta Rovaniemelle, kun kaupunki on voinut jo huuhtoa edellisen reissun jättämät eritteet kaduilta. Polkaistaan mopo siis uudestaan käyntiin. Lomille, mars!

Suoritan nopeimman muuntautumisleikin, ikinä. Autossa hikiset, vihreät ja vittumaiset varusteet vaihtoon. Siviilit päällä - tästä tulee rankkaa. Hymy alkaa hiipiä sisään vaikka kaupungilla tuleekin alijäähtynyttä vettä vaakatasoon. Sisälle on päästävä. Vakiobaariin sisään ja shokeeraava tilaus, kahvi. Totean olevani hyvä asiakas tarjoilijattaren kysyessä laitetaanko viskiä. Toki, ja leveä hymy perään.

Kellon lähestyessä ajanlaskumme uutta alkua, jumalan syntyä, se tapahtuu. Kellon pitkä käsi kääntyy pohjoiseen ja häppäri alkaa. Neljä olutta, kiitos. Toiset neljä, kerta kiellon päälle ja sankarimme hymy laajenee. Normaalia suun lämmittelyä toteutetaan iki-ihanaa baarimikkoa kohtaan. Saadaan hänetkin hymyilemään, olo kuin suuremmallakin jumalalla.

Tahti alkaa olla liikaa myös jumalaisen toleranssin kehittäneelle, kun fisua aletaan juomaan tuopista. Pieni viisari luoteessa ja kunto alkaa olemaan liian kova myös jäätelöauton kokoiselle oventukkeelle. Vaikka sivistyneesti omilla jaloilla baarista poistunkin ei takaisin ole tulemista. Muistan yrittäneeni Dorikseen sisälle, josta kuulopuheiden mukaan löytyy kaikkea kivaa. Lähes nelivedolla näkemättä kahta metriä pidemmälle sisälle ei ilmeisesti asiaa.

Tunnit kuluu, kello lyö kaksi ja havahdun kuinka sekaisin olen keskellä kaupunkia. Positiivisena yllätyksenä pysyn pystyssä. Nenä kohti Onnelaa ja teennäinen hymy takaisin kasvoille. Sisään, olut kouraan ja kierrokselle. Huomaan että omaisuuteni on vähissä, joten ystävällisiltä kouluttajilta bisset, toimii näinkin. Valomerkki, ups. Olen yksin Onnelan edessä, enkä omaa yhtään numeroa Rovaniemen tutuilleni - sattuneesta puhelinonnettomuudesta johtuen. Ei näin. Moottoriturpa käyntiin ja pian kuulen hienon kuvauksen itsestäni ja istun taksissa kohti tuntematonta.

Aamulla totean omaisuudekseni 2€ pelimerkin. Hymy silti herkässä, koska tajuan olevani hengissä. Kohti Oulua ja uusia seikkailuja.

Sisältää paljon avautumista

Kello 00:28 sunnuntaina. Tultiin juuri kaupungista, jossa ei mitään ollu. Ei väsytä. Ajattelin avautua
tunnevammaisuudesta. Oon huomannu tässä viimeisen parin vuoden aikana itsessäni kevyen
tunnevammaisuuden. En muista koska olen viimeksi itkenyt - pois lukien kyynelkaasulla täytetyssä huoneessa käyminen. Ei itketä, ei hymyilytä vaan kaikki on harmaata kauraa. Vitun hienoo.
Olen setä, ok, on tosi kiva, että Sara saatiin tähän maailmaan. Olin onnellinen murto-osa sekunnin isoveljen onnesta. En muuten. Ei vaan liikuta mikään.

Sain turpaan, seurustelin, join (juon), mutta mikään ei tunnu miltään. Syytän pokeria ja huonoa
menestystä naisten ja muiden uusien tuttavuuksien kanssa. Pokerissa tunnevammaisuus on suorastaan täydellistä, mutta kun en halua olla robotti. Sosiaalisessa elämässä perseestä. Haamun kävellessä ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä. Minkä teet, kun ei vaan osaa kiinnostaa. Intti lienee myös yks syy tämän oireen kehittymiseen. Pitäs koko-vitun-ajan olla neutraalilla ilmeellä näyttämässä hyvää esimerkkiä alaisille. Ei vaadi multa paljoa, mutta ois siisti kun tuntis jotain.

Viinan kanssa onnistun saamaan jonkulaisen hymyn naamalle, mutta aitoa se ei ole. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Ei kiinnosta ketään muutakaan, kun rakennan automaattisesti muurin itseni ympärille, ettei kukaan vaan pääsis satuttaa.

Ois kiva tuntee jotain.

nimim. kolme päivää juonu

Upseerioppilas Porin taistelukentällä

Juhannuksen alku näytti erittäin lupaavalta ja iloiselta, aurinko paistoi ja fiilis oli hyvä.
Kaikki murheet tuntui valuvan viemäriin. Lomatarkastukseen hän pakkasi kaikkea tarpeellista:
seitsämän askia röökiä, vaihtovaatekerran, nahkarotsin sekä suuren määrän odotuksia.
Kasarmin porteilta iloisesti bussiin hypättyään tarinamme - kaikkien janoisten -
sankari päätti ottaa päiväunet jaksaakseen tulevan koitoksen. Hän lepäsi ja keräsi
voimiaan kuin urheilija konsanaan, sillä edessä oli rankahko viisi päivää vaikka sankarimme
ei tätä vielä tiennytkään. Bussimatka sujui kuin siivillä, sillä hän oli matkalla
suosikkikaupunkiinsa, Manseen, Tampereelle.

Tampereelle saavuttuaan hänen suosikkisetänsä, joka kulinaristi ei niin perinteisessä merkityksessään, vaan alkoholijuomien suhteen. Hieno mies siis. Sankarimme pomppasi bussista kuin Saksan voittaessa mestaruuden, suurella tarmolla siis. Hieman hän joutui hieraisemaan pölyä kiinni olevista silmistään. Innokkaasti hän pomppasi varusteineen ei-niin-kiiltävään Avensikseen, joka odotti häntä parkkipaikalla. Takapenkille istahdettuaan hänen eteensä ojennettiin pala taivasta, suomalainen herkku '52 olympialaisista, Gin Long drink mallia 7,5%. Tästä tulisi hieno päivä siis, vaikka kello oli hieman reilu 2000. Matka Nokialle, Tampereen 'ghettoon' sujui kuin siivillä toisen lonkeron upotessa ensimmäisen perään.

Perille saavuttuaan setänsä talo näytti yhtä arvokkaalta kuin aina. Hieman ränsistynyt puutalo liian
kalliilla tontilla. Nostalginen fiilis hiipi sisään. Täällä kun hän oli viettänyt hauskoja lapsuusvuosia sekä ei-niin-hauskoja nuoruusvuosia, kännissä. Ilta alkoi jo hämärtyä, kun setä ehdotti viskin tai konjakin maistelua. Vaikka sankarimme onkin kaikkiruokainen maistuu viski silti paremmin. Viskipullo auki, lasi käteen, elämä maistuu. Puoli pulloa viskiä ja puolikkaan tusinan lonkeroita tuhottuaan sankariamme alkoi väsyttämään. Unille keräämään voimiaan siis. Aamu koitti puhelimen pirinään, jossa vielä tässä vaiheessa oli akkua ja se jopa toimi. Tästä lisää myöhemmin. Ystävämme Jussi soitti ilouutisen, he olivat lähteneet matkaan ajoissa. Harvinaista. Odotin heitä puolen päivän jälkeen, mutta kello oli nyt hieman vajaa kahdeksan. Pian saapuivat iloiset matkatoverimme, Jussi ja Kaisa.

Näin he lähtivät kohti huonomman Vares-elokuvan tapahtumapaikkaa. Matkalla oli toki tehtävä pakollinen tankkaus Alkossa ja Citymarketissa, joista jäimme tappiolle neljännestuhannen nesteisiin. Ruoaksi riitti muutama mikropitsa sekä ananassäilykepurkki unohtamatta kuitenkaan tukkajumin tärkeää ainesosaa, limeä. Matka jatkui kohti Skandinavian kauniimpaa puolta. Pian he saapuivat Porin sekavahkoon liikenteeseen. Matkaopasteisiin oli panostettu noin 7 euron edestä
jos sitäkään. Haasteellista siis. Sankarimme istuessa apukuljettajana tuhoten kaksin käsin viinaa alkoi kuljettajamme jo hiiltyä. Eipä mennyt kuin vaivaiset sata minuuttia niin he löysivät perille. Parkkipaikka oli normaali, mutta tästä lisää myöhemmin.

Auto parkkiin, viinat ja 13 euron luxustelta kantoon. Matka jatkuu. Bussiin päästyään alkoi hilpeys jo näkyä Porin taistelijoissa, ystävämme Daniel, Jack Daniel's, kiersi ahkeraan bussin läpi. Maukasta. Teltta-alueelta normaalisti odottaisi vihertävää nurmea ja iloisia opastajia, näin ei ikävä kyllä ollut. Taistelukenttä näytti nimensä mukaiselta. Kolme pystyssä olevaa ruohon kortta ja poljettua mutaa. Woohoo, tästä tulee likaista. Tutustuimme heti naapureihimme, toki omaa etua ajatellen. Heillä oli hieno aluspressu, jossa halvat kankkumme saisivat levätä puhtaina. Neljä pulloa auki, 1,99€ veitsi laukusta, limet esiin eli homma toimii. Tukkajumimme, Pohjalle murskattu lime, sokeria, päälle kaadettu Suomiviina tai Koskenkorva, makua antamaan tuntematonta vihreää likööriä ja loraus Spriteä perään. Toimii nimensä mukaisesti.


... Jatkuu kunhan jaksaa kirjottaa

Elämää kauheampi olo. Kolme päivää rännätty aika lahjakkaasti. Valomerkistä jatkoille.

Tehtävänanto: Täytän ja haastan seuraavat 5 henkilöä täyttämään tämän.


ENSIMMÄINEN...
1. paras ystävä: Tuomas
2. suudelma: Ala-asteella
3. Lemmikki: Tiko, koira.
4. rakkaus: jaa-a. onko sitä koskaan rakastunu.
5. harrastus: Futis

KOSKA VIIMEKSI...
1. Poltit tupakan: n. 25min sitten
2. Joit alkoholia: 3pv sitten
3. Ajoit autolla: Eilen illalla
4. Soitit: alle tunti sitten
5. Nauroit: Ei voi muistaa
6. Kuuntelit musiikkia: Eilen illalla
7. Itkit: Empäs muista

OLETKO KOSKAAN...
1. deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi? Nii ja näi.
2. ollut pidätettynä? jaa-a, vaikea sanoa.
3. uinut alastomana? toki.
4. ollut TV:ssä? en.
5. Harkinnut itsemurhaa? en.
6. suudellut jotakuta ja katunut sitä? Liian monta kertaa.
7. Pelännyt? Tottakai.

TÄLLÄ HETKELLÄ...
1. Mitä uraa harkitset? Presidentti ois ihan jees.
2. paras ystäväsi? Jari.
3. sinulla on päälläsi? Farkut, neule, boxerit, t-paita, sukat, kengät, pipo

5 ASIAA JOTKA OLET TEHNYT TÄNÄÄN...
1. Keittäny kahvia.
2. Palellu.
3. Galleriairkannu.
4. Vastannu kyselyyn. :o
5. juonu kahvia.

Haastetaan vaikka Uniq- ja _jarska_

Ei mitään tekemistä. Ei kyllä jaksa mitään tehdäkkään.

Ei näin.

Tylsää, mutta elämä on. :)