IRC-Galleria

Kuulin mielenkiintoisen kuvauksen itsestäni: "Liian ylimielinen ja ärsyttävä mulkku." Mukava kuulla näin kannustavia kommentteja hyväntahtoisesti sinut majoittaneelta neidolta. Palataan hetki takaisinpäin. Perjantain lomille valmistumisen tärinöissä sain loistoidean. Jään aiheuttamaan pahennusta Rovaniemelle, kun kaupunki on voinut jo huuhtoa edellisen reissun jättämät eritteet kaduilta. Polkaistaan mopo siis uudestaan käyntiin. Lomille, mars!

Suoritan nopeimman muuntautumisleikin, ikinä. Autossa hikiset, vihreät ja vittumaiset varusteet vaihtoon. Siviilit päällä - tästä tulee rankkaa. Hymy alkaa hiipiä sisään vaikka kaupungilla tuleekin alijäähtynyttä vettä vaakatasoon. Sisälle on päästävä. Vakiobaariin sisään ja shokeeraava tilaus, kahvi. Totean olevani hyvä asiakas tarjoilijattaren kysyessä laitetaanko viskiä. Toki, ja leveä hymy perään.

Kellon lähestyessä ajanlaskumme uutta alkua, jumalan syntyä, se tapahtuu. Kellon pitkä käsi kääntyy pohjoiseen ja häppäri alkaa. Neljä olutta, kiitos. Toiset neljä, kerta kiellon päälle ja sankarimme hymy laajenee. Normaalia suun lämmittelyä toteutetaan iki-ihanaa baarimikkoa kohtaan. Saadaan hänetkin hymyilemään, olo kuin suuremmallakin jumalalla.

Tahti alkaa olla liikaa myös jumalaisen toleranssin kehittäneelle, kun fisua aletaan juomaan tuopista. Pieni viisari luoteessa ja kunto alkaa olemaan liian kova myös jäätelöauton kokoiselle oventukkeelle. Vaikka sivistyneesti omilla jaloilla baarista poistunkin ei takaisin ole tulemista. Muistan yrittäneeni Dorikseen sisälle, josta kuulopuheiden mukaan löytyy kaikkea kivaa. Lähes nelivedolla näkemättä kahta metriä pidemmälle sisälle ei ilmeisesti asiaa.

Tunnit kuluu, kello lyö kaksi ja havahdun kuinka sekaisin olen keskellä kaupunkia. Positiivisena yllätyksenä pysyn pystyssä. Nenä kohti Onnelaa ja teennäinen hymy takaisin kasvoille. Sisään, olut kouraan ja kierrokselle. Huomaan että omaisuuteni on vähissä, joten ystävällisiltä kouluttajilta bisset, toimii näinkin. Valomerkki, ups. Olen yksin Onnelan edessä, enkä omaa yhtään numeroa Rovaniemen tutuilleni - sattuneesta puhelinonnettomuudesta johtuen. Ei näin. Moottoriturpa käyntiin ja pian kuulen hienon kuvauksen itsestäni ja istun taksissa kohti tuntematonta.

Aamulla totean omaisuudekseni 2€ pelimerkin. Hymy silti herkässä, koska tajuan olevani hengissä. Kohti Oulua ja uusia seikkailuja.