Taidanpa kirjoitella hieman ajatuksia ylös.
Samalla koitan saada olotilani siihen pisteeseen että teen jotain.
Välimatkamme pienenee.
Niinä hetkinä, muutan tapaani katsella tätä päivää.
Niinä hetkinä, jolloin ymmärrän ajan hetkellisyyden.
En enää välitä niiden tuhlaamisesta.
Vaivun horrokseen ja odotan.
Odotan kokeakseni lämpösi joka siirtyy minuun ja muuttaa virheeni kullaksi.
Joten palaa ja kosketa.
Minä odotan sinun tulevan.
Makaan hiljaa ja ymmärrän.
Sinä annat minulle elämän.