Jokaiselle päivälle jotain.
Olkoon se sitten tunne tai kokemus.
Vedän toista toisen perässä.
Vihreyttä reunoilla ja päättynyttä elämää lähettyvillä.
Kovuuden ja pehmeyden välimaastossa.
Paikka jossa minä löydän oikean suunnan.
Jatkan eteenpäin.
Vilkaisen molempiin suuntiin.
En kuitenkaan taakseni, ellei jokin ääni kosketa minua.
Jatkan vielä, jaksan vielä.
Kohta olen perillä, kohta selvillä.
Vihreys taipuu, kylmyys väistyy.
Aika vähenee, ja ilta antaa anteeksi.