IRC-Galleria

Jokaiselle päivälle jotain.
Olkoon se sitten tunne tai kokemus.

Vedän toista toisen perässä.
Vihreyttä reunoilla ja päättynyttä elämää lähettyvillä.

Kovuuden ja pehmeyden välimaastossa.
Paikka jossa minä löydän oikean suunnan.

Jatkan eteenpäin.
Vilkaisen molempiin suuntiin.
En kuitenkaan taakseni, ellei jokin ääni kosketa minua.
Jatkan vielä, jaksan vielä.
Kohta olen perillä, kohta selvillä.

Vihreys taipuu, kylmyys väistyy.
Aika vähenee, ja ilta antaa anteeksi.

Istuin juuri piharappusillani.
Pihavalo sammui yläpuoleltani ja jossain taustalla kuului etäisesti ambulanssin sireeni.
Puhaltelin savua ilmaan ja kuuntelin Michael Pittin muminaa. Death to Birth.
Kohdassa "my cold dead face" sain taas kerran kylmät väreet. Ehkä viileällä tuulella oli myös osansa asiaan.

Käytiin tänään olohuoneessa, eli oldissa. Häppäri oluiden jälkeen oli hyvä siirtyä bändikämpille keväistä katua pitkin auringon laskiessa.
Tupakointia lastauslaiturilla. Edessä vanha mersu ja vieressä rikottu kirjoituskone. Kuinkahan monta tarinaa sillä oli kirjoitettu ennen kuin se oli lykätty nurkkaan ruostumaan.

Tämäkin yö meni taas hyvin pitkään valvomiseksi. Ei sillä väliä, huomenna on vapaapäivä.
Ajattelin ruveta hieman lueskelemaan ystäväni tekstejä ja jossain vaiheessa nukahtaa omaan hyräilyyni.

---

Jossain on tietoa, joka on varattu sen saavuttaville.
Jonkun toisen kurotukselta jalansijaa seuraaville.

Katselemme sitä sivusta, hetkittäin hymyillen toisillemme.
Välttelemme kosketusta vaikka janoamme sitä enemmän kuin mitään muuta.

Epävarmuus, ja sen tiedostaminen.
Halu parempaan, ja pelko onnesta. Onnellisuuden lopusta.

Emme kuitenkaan näe sitä niin.
Luotamme että voimme tehdä jotain kauniinpaa.

Kirjoita kysymyksiin vastaukset etunimesi ensimmäisellä kirjaimella.


Huoneeni seinät ovat: siistit
Aurinko on mielestäni: suuri

Pojat ovat melko: sankareita
Tytöt ovat melko: seksikkäitä

Sain ensimmäisen kalani: sysmässä
Sain ensimmäisen suudelmani: suulleni

Olen iloinen: syödessäni
Haistatan paskat: sodalle

Mummoni on: sieni
Pappani on: sisukas

Rakastan: seksiä
Inhoan: sairastumista
Vihaan: strutseja!

Haluaisin: sisääsi
Haluaisin että eräs henkilö: suutelisi minua

Ystäväni on tällä hetkellä: stadissa

Mielestäni musiikki on: superia!
Seurustelu on mielestäni: siistii! =)

The Rasmuksen musiikki on mielestäni: suht jees
Mew:n musiikki on mielestäni: siirappista
Basshunterin musiikki on mielestäni: syvältä

Askelieni äänet eivät kanna.
Ne hukkuvat Karjalankadun koivujen varjoihin.
Haljennutta pohjaa ja öljymäisiä liikkeitä.

Valokaan ei auta.
Se vain heijastaa osia pimeydestä, korostaen niiden reunoja
Se vain parantaa näkymää.

Ai niin, eihän täällä ketään ole odottamassa.

Olisin kyllä voinnut laittaa sinulle aamiaisen ja kahvin valmiiksi. Yrittäisin olla hiljaa ja sinä hymyilisit sängyssä tietäen mitä yritän. Sitten kömpisin viereen hetkeksi ennen kuin nouset ja lähdet töihin.
Makaisit vain siinä ja esittäisit nukkuvaa, vaikka heräsit jo minun kävellessä käytävässä.
Asentoni olisi hieman epämukava, mutta sen tarkoitus onkin vain päästä lähellesi.

Hetki hiljaisuutta ja auringonvaloa joka laskeutuu kasvoillemme sädekaihtimien välistä.
Nouset istumaan ja kätesi tekee matkan hiuksistani selkääni.

Sanon muutaman sanan ja yritän nukahtaa valoisaan huoneeseen kuunnellen kuinka laittaudut kylpyhuoneessa ja istut keittiön pöydän ääressä. kampa peilipöydälle, kahvikuppi koivupöytään, paljaat jalat parketissa. Pieniä ääniä jotka ovat kovin tuttuja.

Ehkä huudan peiton alta muutaman lauseen ennen kuin nukahdan. Ehkä en edes yritä, koska tiedän etten nukahda ennen kuin sanot hyviä unia ja suutelet minua.

Tänään pamahti bändikämpän avaimet kouraan!
Kohta pääsee bostailee, starailee ja raahaa tyttöjä katsomaan tiloja ;D

Todella, kyllä odotus on ohi ja nyt alkaa kamojen raahaus ja yhteisten hankintojen suunnittelu.
PA-kamoja, bassovahvaria, standejä sun muuta.
Kohta pääsee karjumaan...Yeah!

Onkohan noitten hetkin takana mitään!
Kannattaako edes katsoa sinne, ettei vain katoaisi ennen ensimmäistä vilkaisua.

Ei meille ole siellä mitään, ei sinne tarvitse matkustaa nähdäkseen jotain muuta!
Meillä on kaikki ja sinulla minun osuuteni.

Nautitaan tätä virtaavaa tunnetta vielä lisää ja piiloudutaan toisiimme.
Siellä me taistelemme parhaasta paikasta rakastella.

En minä usko, sinun täytyy!
Ei tämäkään kulje ilman poltetta!
Älä kysele, vaan siirry!
Nyt olisi jo aika kohdata toiset!

Siis ostamme suuren korin elämää, halvimmalta, epäilyttävimmältä!
Nyt jaetaan sitä kaikille jottei meitä unohdeta!

Sen kaiken kokeman, hienouden ja herkkyyden keskeltä, poimimme suuria sädekehiä.
Vaivumme hetkeksi uneen ja palaamme takaisin elämään.
Laitamme ne unen painamat hetket elämästä tyhjennettyyn koriin ja sen arvo nousee.
Nyt voimme unohtaa sen jakamisen, antamisen.
Säilytetään sitä, hoivataan, ja toisinaan väritetään hieman.

Tässä sitä ollaan, kotona kipulääkityksessä.
Juuri päräytin taksilla päijät hämeen keskus sairaalasta kotiin.

Kuten jo pari päivää sitten mainitsin, kaaduin rinta edellä kiven päälle.
Tänään menin töihin klo: 22:00 ja jouduin olemaan ensimmäisen tunnin yksin.
puolituntia vuoron alkamisen jälkeen rintaa alkoi kiristää ja polttaa.
Jatkoin hommia ja hetken päästää sydän alkoi takoa niin lujaa että tuntui kuin se tulisi ulos rinnasta. Mikään ei pysynyt käsissä niiden täristessä ja alkoi pyörryttää. Jonoa oli ulos asti mutten voinnut tehdä mitään. Oli monta hölmistynyttä katsetta.
Sain soitettua työkaverille joka tuli kiireesti sisään ja ryhtyi palvelemaan asiakkaita. Itse menin takahuoneeseen istumaan jos ambulanssimiehet minut hakivat. ovi oli auki ja asiakkaat katselivat tilannetta ihmetellen. piuhoja oli ympäri kroppaa ja ambulanssilla sairaalaan.
Poltti ja särki rintaa kokoajan ja vieläkin.

Monen tunnin tutkimukset, röntgenit, veret jne. Ei missään mitään näkyvää. Syynä vain se että olin pannuttanut niin lujaa siihen kiveen että kroppa ei kestä mitään rasitusta. Nyt vain lepoa ja särkylääkkeitä viikonloppu. Saikkua tuli tietenkin. Sapetti kun unohdin tupakat töihin... juuri tuollaisessa tilanteessa ja olotilassa tekee mieli vaan vetään hermosauhut.

Näin myös kuolemaa. Jossain päin oli sattunut hirvikolari ja joku nuorukainen kiidätettiin medihelillä sairaalaan. Verta oli ympäri lattiaa ja vanhukset kauhistelivat. Moppaus ja putsaus kesti kauan. Myöhemmin kuulin hoitajien puhetta että kyselinen kiidätettävä olisi menehtynyt. Oli ilmeisesti nuori mies.

Sain paperit ja ohjeet. Soitin taksin ja pamautin heti ensimmäisenä shellille tupakka ostoksille. Siellä tutut kasvot kummastelivat miksen ole töissä. Selitin ja taksilla kotiin. Vihdoinkin se tupakki. Nyt menen vetämään toisen ja sen jälkeen koitan mennä sohvalle rauhoittumaan.

Kummallista että näin kävi...olin lähes täysissä voimissa monta päivää.

Onko päälleni laskettu paino,
jonka alta voin omasta tahdostani vapautua.

Onko tämä polte turvallista,
vai enteileekö se jo tulevasta vaarasta.

Juhlien jälkeen laskeudun tikkaita alas.
Poimin maasta keltaisen ruusun ja asetan sen rintaani.
Saatan osan teistä kotiin ja kävelen jonkun lumeen jättämiä jälkiä pitkin rantaan.

Hymyillen katselen itseäni etäältä, kunnes haihdun hiljalleen horisonttiin.

Ainahan se koskee,
Mutta kaikki sitä ennen koettu on sen arvoista.

Ainahan se murtaa,
Mutta niistä paloista koottu muuri on entistä vahvempi.

Toisinaan voi eksyä,
Kunnes taas löytää valon joka heihastuu polun juureen.

Tosinaan voi harhailla,
Mutta kohdalle osunut polku johtaa sinut taas johonkin.

Ymmärrettyään arvon,
Koottuaan muurin jossa on kaunis portti.
Löydettyään valon,
Astuttuaan polulle jonka päässä elää ikuisuus.

Kuulut siihen tilaan,
Löysit etsimäsi,
Löysit itsesi.