Istuin juuri piharappusillani.
Pihavalo sammui yläpuoleltani ja jossain taustalla kuului etäisesti ambulanssin sireeni.
Puhaltelin savua ilmaan ja kuuntelin Michael Pittin muminaa. Death to Birth.
Kohdassa "my cold dead face" sain taas kerran kylmät väreet. Ehkä viileällä tuulella oli myös osansa asiaan.
Käytiin tänään olohuoneessa, eli oldissa. Häppäri oluiden jälkeen oli hyvä siirtyä bändikämpille keväistä katua pitkin auringon laskiessa.
Tupakointia lastauslaiturilla. Edessä vanha mersu ja vieressä rikottu kirjoituskone. Kuinkahan monta tarinaa sillä oli kirjoitettu ennen kuin se oli lykätty nurkkaan ruostumaan.
Tämäkin yö meni taas hyvin pitkään valvomiseksi. Ei sillä väliä, huomenna on vapaapäivä.
Ajattelin ruveta hieman lueskelemaan ystäväni tekstejä ja jossain vaiheessa nukahtaa omaan hyräilyyni.
Jossain on tietoa, joka on varattu sen saavuttaville.
Jonkun toisen kurotukselta jalansijaa seuraaville.
Katselemme sitä sivusta, hetkittäin hymyillen toisillemme.
Välttelemme kosketusta vaikka janoamme sitä enemmän kuin mitään muuta.
Epävarmuus, ja sen tiedostaminen.
Halu parempaan, ja pelko onnesta. Onnellisuuden lopusta.
Emme kuitenkaan näe sitä niin.
Luotamme että voimme tehdä jotain kauniinpaa.