Saavuthan.
Tähän paikkaan, myöhempään hetkeen.
Muovaan kuvan mielessäni.
Kuinka paljon kaipasinkaan läsnäoloasi.
Käärin siitä itselleni paloja, lämpöä.
Jätän silti osan itsestäni siihen viileyteen.
Silloin piirtyy tarkkoja rajoja.
Jotain on ylitetty.
Varjon ja valon rajaa on vaikea erottaa.
Silloin luovutan.
Antaudun täysin lämmölle.
Valo sumentaa varjon häilyväksi.
Pehmeitä, herkkiä kosketuksen hetkiä kasvoillani.
Suonensisäinen valo liikkuu hitaasti, mutta varmasti.
Kaikki näkökentässäni on kuin turkoosia, tuulessa huojuvaa peltoa.
Luunvalkoista maata, jäänsininen taivas.
Rakastelemme hopeapajujen kaartuessa yllemme.
Sen samettisten varjojen antaessa alastomuudellemme helliä suudelmia.