Murretut pianonsävelet siivittävät näkymääni.
Aurinko nousee, minä laskeudun.
Hitaasti mutta varmasti.
Ja hengitys salpautui.
Hän läheni loppua, kantaen minua käsivarsillaan.
Eksyneenä aavikolla.
Hiekassa me etsimme viiniä.
Virtaa joka lämmittää suonemme liikkeellään.
Suloista seepiaa.
Esiin tuleva näkymättömyys.
Harmaareunainen odottaa.
Kädet ojennettuina, suu virneessä.
Yksikään askel ei loksahda täysin kohdalleen.
Hamuilemme alastomina kiintopisteitä.
Kudomme itsemme siis tuuleen.
Se vie, se vie, se vieÂ…
Minne lie.
Riepottele meitä.
Paperinen olemuksemme kalpenee edessäsi.
Riepottele meitä.
Vaivumme, taannumme.
Suloisuuteen, kosteaan aistien sumaan.
Kohota minulle malja.
Suutele minut uneen.