IRC-Galleria

No sleep just now,
I'm Lying, I'm Dying.

No voices around,
I'm Lying, I'm Dying.

No point to be found,
I'm Lying, I'm Dying.

I see the vulture.
I hear the knocking.
I dive in to stillness.
Avoid my requests.

Just Lying and Dying.

Monella on varmasti parempiakin kavereita,
Mutta varmasti moni arvostaa myös minua ystävänä.

Saavuin juuri kotiin.
Oltiin Heinolassa kuvaamassa Disco Infernon keikkaa.
Pienoinen väsymys oli ennen settiä joten 4 kuppia kahvia, battery ja pari tuoppi maistui mallikkaasti.

Alkuilta meni laitellessa kamoja, miettiessä valoja ja standien paikkaa.
Käytössä oli kaksi standia ja kaksi käsivarakameraa.
Jesseteipillä ratkaistiin taas monta ongelmaa. Odotin tuttua kuvauspaikkaa ja saatoin jo matkalla miettiä mistä paikoista saisi hyvin kuvattua ja minne ei kannattaisi mennä.
Viime käynnistäni oli kuitenkin jo jonkin verran aikaa ja lava oli siirretty toiselle seinustalle.
Kuvaukset kuitenkin saatiin rullaamaan vaikka muutaman kerran tulikin kimurantteja tilanteita.

Eipä tässä muuta. Pojat oli hauskoja, heinolassa on ihan nättejä tyttöjä ja kotiin on aina kiva tulla. Nyt taidan siirty katselemaan piirrettyjä ja vetää tämän limonaadin loppuun.

If i have my jeans, I have everything.

Want's to see the things im made of.
But no one want's to know the pain.

But thats just me, no fucking cheering.
No cream and cherry, no smiles to give.

I might feel some joy and laughter.
But still you feel like im some fake.

So what you expect from me to give.
If everything to you is shit.

Im just me.
I wont steal.
Well that's just me.
You still wont belive.

Olin siis sanomassa huomenna mutta nyt onkin jo tänään?

Ulkona on aavemaista usvaa.
Voisin kohta mennä sinne savukkeelle ja sitten koittaa saada unta.
Tänään voisi vihdoin koittaa siivota ja tehdä asioita.
Siivous, pyykit, lyrikointi ja phoshoppaus.
Eiköhän se siinä päivä vierähdä mukavasti.
Illalla sitten palauttamaan elokuvat ja nauttimaan jonnekkin kuppi kuumaa.
Pahimmat olotilat jo ohi joten uskaltaudun ihmisten ilmoille.

Näin koko yön kummallista unta zombeista. Heräilin toisinaan kuumehouruihin yltäpäätä hiestä enkä tiennyt olinko hereillä taikka vieläkö zombiet jahtasivat minua.
Kummallista tässä unessa oli se että siellä oli yksi sankari joka tappoi näitä monstereita viimeistä päivää ja suojeli muita. Hän heilutti kahta katanaa ja kantoi vyöllään antiikkipistooleja.
Päällä hänellä oli mustat nahkaiset luotiliivit joissa oli siniset kiiltävät raidat.
Tämä ei ehkä vaikuta niin kummalliselta, mutta henkilö kyllä. Tuo zombeja lahtaava supersankari oli Ville Valo??? siis häh?? Siellä me olimme viimeinen vastarinta suljetulla ostarilla :)

Taas olisi kerran tarvinnut aivonauhureita. Oli niin uskomattomia leikkauksia ja kuvakulmia.
Kuvien terävyys ja tyylittely oli jotain uskomatonta.
Helvetin hienoa miten omat aivot poimii elokuvista ja arkisista asioista uskomattoman varaston asioita joita se voi randomilla yhdistellä ja luoda uskomattomia visuaalisia elokuvia.

Minä tiedän mitä aijon tehdä lähipäivinä.
Katsella Zombie-leffoja ja odotella että 28 viikkoa myöhemmin ilmestyy DVD:lle :)

Im so tired of been raped,
by my own mind,
over and over again.

Lost in fucking paranoia,
wheres the dream,
I wake up again and again.

Nenällä: johnnyotr
Kyynärpäällä: johnnyotr
Kielellä: johnnyotr
Leualla: jnhohnnyotgr
Varpailla: johhnnyootr
Kantapäällä: jkojhmnuopytrt
Huulilla: johnnyotr
Silmät kiinni: johnnitr
Hampailla: 9 miuij v µ b


galleria tunnus oikeasti: johnnyotr

Tänään minä olen sairastellut.
Kuumetta ollut jo muutama päivä ja olen hortoillut sekavassa tilassa asunnossani.
Toisinaan nukahdan ja näen outoja unia. Kun herään en ole varma olenko vielä unessa.
Yöt ovat pelkkää vainoharhaa ja hikoilua.

Tänään haravoin pihaani niin kauan kuin jaksoin.
Uskomatonta kuinka paljon lehtiä voi kertyä pihaan kun olet viikon poissa.
Olen koittanut kuunnella Foo Fightersien uutta levyä mutta kaikki äänet ovat jotenkin ärsyttäviä koska korvani ovat vieläkin lukossa ja sekaisin paineesta joka syntyi koneen laskeutuessa.

Erittäin "Grungehtavana" pyöriskelen likaisena pipo päässä asunnossani ja koitan miettiä mihin voimavarani riittäisivät. Pitäisi koittaa kirjoittaa työhakemusta ja käydä kaupassa koska ruokahaluni ovat taas heränneet ja kaappi ammottaa tyhjyyttään.

Olen myös mietiskellyt Englantiin muuttoa. Nautin olostani siellä suunnattomasti ja sain uusia ystäviä. Uskon että vaihtelu tekisi hyvää.
Oikeestaan minua ei pidä mikään kiinni täällä. Työstäni en kovinkaan paljon nauti, asunnon vuokrakin on aivan liikaa, ei ole ketään jonka kanssa jakaa aikaansa, musiikin tekeminenkään ei ole luistanut hetkeen.

Ystäväni ilmoitti että saa kesällä toisen lapsen ja minusta tulisi kummisetä jos otan kunnian vastaan. Olisihan se hienoa jos olisi joku jota muistaa ja hemmotella toisinaan.

Nyt taidan mennä sohvalle ja katsoa eilisen leffan uudestaan. Keräilen hetken itselleni voimia ja palautan elokuvat. Sitten kaupasta jotain hyvää ruokaa. Viikon syötyäni "englantilaisen keittiön herkkuja" kaipaan todellakin kunnon suomalaista ruokaa.

Äsken paistoi aurinko. Se lämmitti mukavasti ja sai ajattelmaan erästä ihmistä.
Mutta nyt on aika taas ryömiä todellisuuteen.

Eilen olin vielä Lontoossa.
Nyt on noussut kuume ja korvat täysin lukossa.
Reissu oli aivan loistava ja raapustan jonkinlaisen matkakertomuksen myöhemmin.
Nyt ei jaksa.