IRC-Galleria

Siis se mitä kaikkea sitä säätää kun otta hieman nuottiöljyä.
Kroppa taas kovilla ja taistellaan morkkista vastaan hyppimällä ja ajattelemalla kaikkea hauskaa.

Hymyilet itsellesi peilissä ja vakuutat että hyvin se meni ja tästä selvitään.
Pientä rinnan aristusta, johtuuko lie eilisestä "tappelusta".
Vaatteet saanneet mukavan ominaistuoksun. Kuivunut olut...hmmmnnn.

Morkkiksen voi unohtaa, koska kohta suunnataan töihin hymyilemään.
Ei niin rankkaa kuin oletin. tulihan sitä nukuttua ruhtinaalliset 5-6 tuntia??? en muista.
Moron morkkis, täältä tulee uusi päivä. Siellä paistaa muuten aurinko.
Hieman sekavaa...en välitä. Nautin nyt mokkani loppuun ja sukellan maailmaan.

Over and out.

Askeleet, hetket, kaikki nämä johtivat minut tähän.
Nyt on aika sulkea kaikki pois, unohtaa ja herätä.
Vetää viimeinen linja, nukahtaa ja herätä uuteen uskoon.

Aamulla nousen uudesta tuhkasta, uuteen aamuun.
Ensimmäinen koettelemus tielläni.
Ensimmäinen mutta ei viimeinen.

Vasten kaikkia odotuksia, katkaisen virran.
Lankean, sulaudun.

Minullekkin löytyy paikka.
Matkan päässä,
Vuoren takana,
Ikuisuudessa.

Hyvää kauneutta.
En toivota.
En odota.
Olen, siis lepään jälleen.

Näemme taas kerran.

Alice in Chains,
Syyslehdet,
auringonpaiste,
Nyt otan tämän teekupin ja menen savukkeelle tuohon pihaan.

Tänään voisi olla hieno päivä tempaista pienet tumut.
Mutta hoidetaan velvollisuudet pois alta ennen sitä.
Sitten vaikka Oldiin oluselle ja kiimalaan halvoille.

No sleep just now,
I'm Lying, I'm Dying.

No voices around,
I'm Lying, I'm Dying.

No point to be found,
I'm Lying, I'm Dying.

I see the vulture.
I hear the knocking.
I dive in to stillness.
Avoid my requests.

Just Lying and Dying.

Monella on varmasti parempiakin kavereita,
Mutta varmasti moni arvostaa myös minua ystävänä.

Saavuin juuri kotiin.
Oltiin Heinolassa kuvaamassa Disco Infernon keikkaa.
Pienoinen väsymys oli ennen settiä joten 4 kuppia kahvia, battery ja pari tuoppi maistui mallikkaasti.

Alkuilta meni laitellessa kamoja, miettiessä valoja ja standien paikkaa.
Käytössä oli kaksi standia ja kaksi käsivarakameraa.
Jesseteipillä ratkaistiin taas monta ongelmaa. Odotin tuttua kuvauspaikkaa ja saatoin jo matkalla miettiä mistä paikoista saisi hyvin kuvattua ja minne ei kannattaisi mennä.
Viime käynnistäni oli kuitenkin jo jonkin verran aikaa ja lava oli siirretty toiselle seinustalle.
Kuvaukset kuitenkin saatiin rullaamaan vaikka muutaman kerran tulikin kimurantteja tilanteita.

Eipä tässä muuta. Pojat oli hauskoja, heinolassa on ihan nättejä tyttöjä ja kotiin on aina kiva tulla. Nyt taidan siirty katselemaan piirrettyjä ja vetää tämän limonaadin loppuun.

If i have my jeans, I have everything.

Want's to see the things im made of.
But no one want's to know the pain.

But thats just me, no fucking cheering.
No cream and cherry, no smiles to give.

I might feel some joy and laughter.
But still you feel like im some fake.

So what you expect from me to give.
If everything to you is shit.

Im just me.
I wont steal.
Well that's just me.
You still wont belive.

Olin siis sanomassa huomenna mutta nyt onkin jo tänään?

Ulkona on aavemaista usvaa.
Voisin kohta mennä sinne savukkeelle ja sitten koittaa saada unta.
Tänään voisi vihdoin koittaa siivota ja tehdä asioita.
Siivous, pyykit, lyrikointi ja phoshoppaus.
Eiköhän se siinä päivä vierähdä mukavasti.
Illalla sitten palauttamaan elokuvat ja nauttimaan jonnekkin kuppi kuumaa.
Pahimmat olotilat jo ohi joten uskaltaudun ihmisten ilmoille.

Näin koko yön kummallista unta zombeista. Heräilin toisinaan kuumehouruihin yltäpäätä hiestä enkä tiennyt olinko hereillä taikka vieläkö zombiet jahtasivat minua.
Kummallista tässä unessa oli se että siellä oli yksi sankari joka tappoi näitä monstereita viimeistä päivää ja suojeli muita. Hän heilutti kahta katanaa ja kantoi vyöllään antiikkipistooleja.
Päällä hänellä oli mustat nahkaiset luotiliivit joissa oli siniset kiiltävät raidat.
Tämä ei ehkä vaikuta niin kummalliselta, mutta henkilö kyllä. Tuo zombeja lahtaava supersankari oli Ville Valo??? siis häh?? Siellä me olimme viimeinen vastarinta suljetulla ostarilla :)

Taas olisi kerran tarvinnut aivonauhureita. Oli niin uskomattomia leikkauksia ja kuvakulmia.
Kuvien terävyys ja tyylittely oli jotain uskomatonta.
Helvetin hienoa miten omat aivot poimii elokuvista ja arkisista asioista uskomattoman varaston asioita joita se voi randomilla yhdistellä ja luoda uskomattomia visuaalisia elokuvia.

Minä tiedän mitä aijon tehdä lähipäivinä.
Katsella Zombie-leffoja ja odotella että 28 viikkoa myöhemmin ilmestyy DVD:lle :)