kauhee ikävä Mikkoa..nyt vasta jotenkin eilen jysähti mieleen,et tosiaan en näe enään ikinä rakasta pikkuveljeäni..niin paljon kumminkin jäi sanomatta asioita.oon itkenyt nyt 2päivää melkein putkeen.
Eilen kävin miekkarissa ja sain taas pikkuisen avautua tuntemuksistani.
Elämä on yhtä jossittelua ja miks kysymyksiä???
Mut kyllä se Mikko tietää et kaikki sitä rakasti paljon ja se rakasti meitä paljon.Nyt se sit suojelee meitä tuolta yläilmoista...kun sen nyt vaan jotenkin osais hyväksyä