IRC-Galleria

Jos olet ihmetellyt, miksi pyöri(n/t) usein kuin väkkärä, vastaus
tulee tässä:

Vähän aikaa sitten havaittiin , että nuorena vaivannut ADHD on
muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus
Häiriö. Naisilla oireet alkavat huomattavasti miehiä
aikaisemmin, joten tarkkana sisaret ja heidän miehet!

Näin se ilmenee: Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia
huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin
menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin
menevät kutsu-kortit.

Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka
on pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.

Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.

Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja
roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin
laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että jäljellä on vain yksi
postimerkki.

Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden
kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut
juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää,
siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan, että kokis on alkanut hieman
lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista
kastelua.

Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen
etsinyt koko aamun.

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen
kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin
ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen.
Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla
katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti
en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen
oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat.

Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten,
laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä,
joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän
muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu,
roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla,
kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä
television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen
laittanut autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella
hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella
väsynyt.

Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta
ensin tarkastan sähköpostini.....

Tee minulle palvelus, jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille
tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty.

ÄLÄ NAURA! Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla
varma, että sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!
VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN
NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!!!

Ainoa ajanjakso elämässämme
jolloin pidämme vanhenemisesta,
on silloin kun olemme lapsia.

Jos olet vähemmän kuin 10-vuotias,
olet niin innoissasi vanhenemisesta
että ajattelet ikääsi murtolukuina.


'Kuinka vanha olet?'
'Olen neljä ja puoli!'
(Et ikinä tule olemaan
kolmekymmentäkuusi ja puoli.)
Olet neljä ja puoli ja ihan kohta viisi!

Siinä on koko jutun juoni.

Teini-ikäisenä sinua ei pidättele enää mikään.
Hypit seuraavaan mahdolliseen numeroon, tai jopa parin numeron ylitse.

'Kuinka vanha olet?'

'Ihan juuri 16!'
(Voisit sanoa 13 mutta ihan kohta olet 16!) Ja sitten tulee elämäsi paras
päivä...

Tulet 21 vuoden ikään.

Jopa sen sanominen on kuin pieni seremonia:
TULET 21 VUODEN IKÄISEKSI.
JESSSS!!!

Mutta sitten täytät 30.

Oho, mitä oikein tapahtui?
Ihan kuin olisit hapanta maitoa!
(Hän täytti ja meidän piti heittää hänet pois.)

Enää ei ole hauskaa. Olet vain hapan möykky.
Mikä on vinossa? Mikä on muuttunut?

TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30 vuotta,

ja sitten LÄHESTYT neljääkymmentä.

(Ohhoh! Painahan jarrua, kaikki on luisumassa käsistä!) Ennen kuin
huomaatkaan, SAAVUTAT 50 ja kaikki mistä ikinä unelmoit, on mennyttä.

Mutta odotas!!!
Sinä SELVIYDYT kuusikymppiseksi.
Etpä olisi uskonut!


Sinä siis TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30, LÄHESTYT neljääkymmentä,
SAAVUTAT 50 ja SELVIYDYT kuusikymppiseksi.

Olet saavuttanut jo sellaisen vauhdin,
että TÖMÄHDÄT seitsemäänkymmeneen!

Sen jälkeen elämä onkin jo päivä kerrallaan -meininkiä.
Tömähdät jopa keskiviikkoon!



Pääset kahdeksalle kymmenellesi ja
jokainen päivä on täydellinen ympyrä:
TÖMÄHDÄT lounasaikaan;
päivä TÄYTTÄÄ 16:30 ;
SAAVUTAT nukkumaanmenoajan.

Eikä se siihen pääty.

Yhdeksänkymppisenä alat kulkea takaperin; 'Olin IHAN JUURI 92.'

Sitten tapahtuu outoja.
Jos sinusta joskus tulee satavuotias,
tulet uudelleen lapseksi.
'Olen 100 ja puoli!'

KUINKA PYSYÄ NUORENA?

1. Heitä mielestäsi turhat numerot.
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.
Anna lääkärisi huolehtia niistä.
Siitähän sinä hänelle maksat.

2. Pidä vain iloluontoiset ystävät.
Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.

3. Jatka oppimista.
Opettele tietämään enemmän tietokoneista, käsitöistä, puutarhanhoidosta,
mistä tahansa.
Älä ikinä anna aivojen laiskotella.
"Joutilas mieli on paholaisen työkalu."
Ja paholaisen nimi on Alzheimer.

4. Nauti pienistä asioista.

5. Naura usein, pitkään ja äänekkäästi.
Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.

6. Joskus kyyneleet vaan tulevat.
Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen joka on kanssamme elämämme loppuun saakka, katsoo vastaan
peilistä.
ELÄ niin kauan kuin olet elossa.

7. Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat, olipa se perhettä,
lemmikkieläimiä, muistoja, musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa.
Kotisi on turvapaikkasi.

8. Pidä huolta terveydestäsi:
Jos se on hyvä, säilytä se.
Jos se on häilyvä, paranna sitä.
Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.

9. Älä tee matkoja syyllisyyteen.
Tee reissu ostoskeskukseen,
tai toiseen kaupunkiin,
tai jopa toiseen maahan.
Mutta älä mene sinne
missä syyllisyys asuu.

10.Jokaisen tilaisuuden tullen:
kerro rakkaimmillesi
että rakastat heitä.

JA MUISTA AINA
Elämää ei mitata
hengenvetojen määrällä,
vaan niiden hetkien määrällä,
jotka saavat
henkemme salpautumaan.

Ellet lähetä tätä vähintään kahdeksalle ihmiselle, niin mitä sitten.
Mutta jaa tämä kuitenkin jonkun kanssa.
Meidän kaikkien pitäisi elää
täyttä elämää joka päivä.

3 miestä meni hotelliin, jossa yksi huone maksoi 30€. Miehet päätti maksaa jokainen oman osuuden hinnasta eli jokainen maksoi 10€. Sitten kun he olivat jo ostaneet huoneen ja mennyt huoneeseensa, niin paikan omistaja sanoi työntekijällensä että tänään on alennus päivä että jokainen huone maksaa 25€. Joten työntekijä joutui menemään takaisin miesten luo ja palauttaa 5€. Matkalla se mietti että miten se aikoo jakaa 5€ kolmelle miehelle, joten se päätti että se antaa jokaiselle miehelle 1€ ja ottaa itse itselleen 2€. Eli jokainen mies oli sitten maksanut huoneesta 9€. 9€ kertaa 3 on 27. 27€+2€(eli 2€ jonka työntekijä otti) = 29€. Mihin katosi euro?

Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä
kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat nuoria.

Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin
joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia
sisaruksiaan selässään. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki
saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä
nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en Koskaan
kertoisi tällaisia, vannoin...

Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa
nykynuorisolla on. Niillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun nuoruuteeni
verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä,
miten hyvin heillä on asiat!

Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme
tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Ei ollut
copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan Itse
materiaalista, jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.

Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille,
kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että
sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti
viikon.

Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,
piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion
vieressä, kuunnellen Tapani Ripatin Ocsidia, että sai nauhoitettua kappaleen
radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle
ja pilasi koko kappaleen.

Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden. Ne piti
kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet. Eikä voinut kuunnella
autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä. Kasetteja pystyi
sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää. Ja niistä
hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut
lempikasettiasi. Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.

Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa
puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan puhelin
tuuttasi varattua. Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan
numeronnäyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli.
Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli
jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat
kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut
siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.
Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltu kuultukaan. Kun veivasit
pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu -veivasit sen
uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä. Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka
näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi - yleensä ei ainakaan se oma
kaveri, vaan joku muu perheenjäsen. Jolloin piti esitellä itsensä ja
kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen! Kavereille ei myöskään
voinnut soittaa, joko he ovat tulossa, vai tulevatko ollenkaan. Kaikki piti
sopia ennakkoon ja saapua paikalle kun kellonlyömä koitti.

Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. Meillä oli
joku kämäinen tv-peli ja tietokone, Commodore 64! Ja maailmassa oli sormilla
laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka näyttivät
lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö.
Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat
neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin
ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso
ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina
vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat
samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä
tarvinnut katsoa sitä leffaa.

Kesän ja syksyn 2008 kansalaisopiston uudet kurssit miehille!

Kurssi 1
Kuinka jääpalakotelo täytetään.
Kurssilla käydään lävitse jokainen työvaihe diakuvien avulla.

Kurssi 2
WC-paperi. Onko totta että wc-paperi ei kasva wc-paperitelineessä?
Keskusteluryhmä.

Kurssi 3
Onko mahdollista nostaa wc:n istuinrengas ennen virtsaamisen aloittamista?
Paljon käytännön harjoituksia.

Kurssi 4
Päivällisen jälkeen: Lentävätkö likaiset astiat itsestään tiskikoneeseen
tai tiskialtaaseen? Ratkaisuja ja esimerkkejä videolta.

Kurssi 5
Opi löytämään tavaroita, aloita asettamalla niitä
oikeisiin paikkoihin, sen sijaan että karjut ja sekoitat koko huushollin
ylösalaisin.
Avoin foorumi.

Kurssi 6
Kukkien antaminen vaimolle/tyttöystävälle ei vahingoita terveyttäsi.
Kuvia ja äänitteitä.

Kurssi 7
Oikeat miehet kysyvät tietä kun ovat eksyksissä. Tarinoita tosielämästä.

Kurssi 8
Onko geneettisesti mahdotonta istua hiljaa kun vaimo ajaa autoa?
Ajosimulaatio.

Kurssi 9
Äidin ja vaimon eroavaisuudet.
Roolipeli.

Kurssi 10
Kuinka tullaan täydelliseksi shoppailuystäväksi?
Hengitysharjoituksia, meditaatiota ja mielikuvaharjoituksia