IRC-Galleria

Nythän on niin, että saksalaiset autot ovat perseestä. Täytyy olla vähintään natsi, että ajaa hitler-jugend mallisella mercedeksellä. Saksalaisissa autoissa on juutalaisten selkänahasta valmistetut penkit. Kun painat ahterisi penkille, se sanoo: Guten morgen mein herr. Saksalaisissa autoissa on niin onneton jousitus, että sairaalat käyttävät niitä munuaiskivien murskaukseen. Potilas kyytiin ja korttelin ympäri mukulakivillä. Kyllä munuaiset alkavat toimia, mutta hampaista lähtee paikat. Saksalainen auto toimii kuin kuin kello, paitsi, että vedettäessä kello lähtee käyntiin ja saksalainen auto ei käynnisty työntämälläkään.

Japanilaiset autot ovat perseestä. Ostaisitko sinä pokemonin näköisen auton? Miten kansa joka rakentaa talonsa paperista, voi tehdä kestäviä autoja. Kottikärrylläkin on parempi ajettavuus kuin näillä japanilaisilla tuulipusseilla. Japanilaisilla on pitkät perinteet leijojen lennätyksessä ja paperin taittelussa. Nyt he käyttävät tätä osaamista autojen suunnittelussa. Kun japanilaiseen autoon on tungettu koko perhe, niin kenelläkään ei ole varaa pieraista, etteivät ovet lennähtäisi auki. Täyteen lastattu japanilaisauto on viihtyisä kuin käynyt piimäpurkki. Avatessa sisältö pursuaa karkuun ja alkaa kauhea vaahtoaminen. Miksi asentaa auto täyteen turvatyynyjä, jos ne eivät mahdu täyttymään ilman, että kaikki autossa olijat puristuvat hengiltä. Kesäisin näkee rantaleijonia, joilla on punoittava toyota-logo painuneena vatsanahkaan, alla lukee airbag. On taas istuttu koko kesä corollassa.

Ranskalaiset autot ovat perseestä. Eikös sieltä ranskasta tule vain patonkia, viiniä ja homejuustoa. Tarina: Ranskalainen paimenpoika ajoi autonsa vuorille. Paimen läksi tyttöjen perään ja unohti autonsa pariksi viikoksi ulkosalle. Tullessaan takaisin paimen huomasi autonsa olevan homeen peitossa. Katseltuaan aikansa autoaan, paimen totesi sen erinomaiseksi, ja siitä lähtien ranskalaiset autot ovat aina olleet homeessa. Onko kaikkien ranskalaisten autojen mallina toiminut vanha lenkkitossu? Osta hyvä huoltosopimus, saat auton kaupanpäälle. Leijonan sukua, mutta naukuu kuin kissa. Pösö mainosti testimenestystään lauseella: "Parasta kyytiä", vaikka koko testin tarkoitus oli vain: "Edistää myyntiä"

Italialaiset autot ovat perseestä. Ostaako niitä kukaan? Italian autot ovat yhtä haluttuja, kuin heidän sotilaansa toisessa maailmansodassa. Mitä tuollaisella pizzauunilla tekee suomen pakkasissa, ei mitään. Kun italialaisessa autossa paiskaa oven kiinni, niin taatusti toiselta puolelta hajoaa jotain, tai ainakin maalit irtoaa. Kaikki auton vivut ja kytkimet ovat vahvuudeltaan suolatikun luokkaa. Auto kestää kuin perunalastu muurarin kourassa. Auton markkinointikin on todella epätoivoista: Osta Fiat Marea, saat omakotitalon kaupan päälle.

Ruotsalaiset auto ovat perseestä. Miksi kukaan haluaa omistaa muuttolaatikon näköisen auton?. Ruotsalaiset autot on niin onnettomia, että mustalaisillakin on varaa ajaa niillä. Jopa 4-vuotiaat osaavat piirtää volvoja ja saabeja, on ne sellaisia muotoilun kukkasia. Miksi kukaan haluaisi käännellä ruotsalaista autoa, kun puimurikin kääntyy näppärämmin. Maanteiden resiina joka syö bensaa, siihen malliin, että kun vähän polkasee, niin jo on pyörre bensatankissa. Volvo on yhtä urheilullinen ja virtaviivainen kuin ruotsinlautta. Volvo on ainoa auto jonka näköismallin voit rakentaa kahdella lego-palikalla.

Itäautot, jeesus, ne vasta on perseestä. Vain idässä enää valmistetaan henkilöautoja joissa on yli metrin pituinen vaihdekeppi. Verhoilun pettäessä, alkaa heinää tunkea perseeseen. Itäauton jousitus pitää huolen siitä, että keskustelu ajon aikana muuttuu änkytykseksi. Venäjällä ladoissa kasvatetaan tomaatteja, meillä niissä kasvaa kusipäitä. Idässä valmistetaan maailman parhaat mäkiautot. Auto voi käynnistyä parilla ryypyllä, kuski ei pullollisellakaan.

Kauhajoen koulussa kuolleiden muistolle

Se hiljainen hetki pidetään myöhemmin, mutta tiedossa on jo kuolleita. Ota osaa suureen suruun, kopioimalla tämä omaan päiväkirjaasi ja lisäämällä mukaan oman nimesi/nimimerkkisi.

Suremme liian aikaista pois menoanne: jarsta^,ebllla`, Eetu] , jasmiina`, pjauliina , pinjäu, nanniå , iNNOCENCE` . santtutatti` ,^vipsu^, -M-M-, __TUISKU__, jujujuju

Kirjoita 2 ensimmäistä nimeäsi. Saat tietää millainen olet

A: Todella seksikäs
B: Tykkää ihmisistä
C: On villi ja hullu
D: Hänellä on yksi parhaimmista persoonista
E: Hyvä suutelija
F: Sinua palvotaan
G: Toiset eivät määrää sinua
H: Hyvä persoona ja vielä paremman näköne
I: Rakastaa kaikkea hauskaa
J: Pitää tupakasta
K: Todella tyhmä
L: Kaikkien rakastama
M: Tekee seurustelusta hauskaa
N: Todella seksikäs
O: Paras panemaan
P: Tulee toimeen kaikkien kanssa
Q: Tekopyhä
R: Vitun hullu
S: Helposti rakastettavissa
T: Uskollinen rakkailleen
U: Tykkää rentoutua
V: ei tuomitse
W: Erittäin avara katseinen
X: Muut eivät määrää minua
Y: Yksi parhaimmista Tyttö/poika ystävistä, mitä voi olla
Z: Aina valmis

---

T: Uskollinen rakkailleen
I: Rakastaa kaikkea hauskaa
I: Rakastaa kaikkea hauskaa
N: Todella seksikäs
A: Todella seksikäs

S: Helposti rakastettavissa
U: Tykkää rentoutua
S: Helposti rakastettavissa
A: Todella seksikäs
N: Todella seksikäs
N: Todella seksikäs
A: Todella seksikäs

SUUDELMAN MERKITYS:


1. poskelle-ystävyyttä
2. otsalle-uskollisuutta
3. nenälle-olet söpö
4. korvalle-olet kaikkeni
5. kaulalle-tahdon sinut
6. hiuksille-älä jätä minua
7. huulille-rakastan sinua
8. olkapäälle-olen sinun
9. kädelle-se on ohi

Te,ketkä voitte sanoa olevanne ystäviäni/kavereitani kommentoikaa tähän merkintään<3

Sen jälkeen, lisää tämä päiväkirjaasi ja saat tietää ketkä ovat sinun ystäviäsi.

Filosofian professorilla oli muutamia esineitä edessään luentosalin
pöydällä. Luennon alkaessa hän otti mitään sanomatta usean litran lasipurkin
ja täytti sen nyrkinkokoisilla kivillä.

Hän kysyi opiskelijoilta, oliko purkki täysi.
Heidän mielestään se oli.

Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti
purkkia.
Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin.

Hän kysyi taas, oliko purkki täysi.
Nauraen opiskelijat vastasivat, että kyllä se oli.

Sitten hän otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka
täytti pikkukivienkin välit.

"No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän, että tämä on teidän
elämänne.

Isot kivet ovat tärkeitä asioita - perhe, elämänkumppani, terveys, lapset.

Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu katoaisi, elämänne olisi silti
täyttä.

Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita kuten työ, asunto, auto.

Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat.

Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille
kiville.

Sama pätee elämäänne; jos käytätte kaiken aikanne ja energianne
pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille.

Kiinnittäkää huomionne asioihin, jotka ovat tärkeimpiä onnellisuutenne
kannalta. Leikkikää lastenne kanssa. Käykää säännöllisesti
lääkärintarkastuksessa. Viekää kumppaninne tanssimaan.

Aina on aikaa tehdä töitä, siivota, järjestää kutsuja tai korjata vesihana.

Huolehtikaa kivistä ensin - asioista joilla on väliä. Kaikki muu on vain
hiekkaa."

Mutta sitten ... eräs opiskelija otti purkin, joka professorin ja muiden
opiskelijoiden mielestä oli täysi. Hän kaatoi sinne pullollisen siideriä,
joka tietenkin imeytyi hiekkaan. Sitten purkki vasta oli aivan täysi.

Eli tarinan opetus on: olkoon elämäsi kuinka täynnä hyvänsä, AINA on tilaa
vielä yhdelle SIIDERILLE!

Jos olet ihmetellyt, miksi pyöri(n/t) usein kuin väkkärä, vastaus
tulee tässä:

Vähän aikaa sitten havaittiin , että nuorena vaivannut ADHD on
muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus
Häiriö. Naisilla oireet alkavat huomattavasti miehiä
aikaisemmin, joten tarkkana sisaret ja heidän miehet!

Näin se ilmenee: Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia
huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin
menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin
menevät kutsu-kortit.

Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka
on pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.

Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.

Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja
roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin
laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että jäljellä on vain yksi
postimerkki.

Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden
kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut
juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää,
siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan, että kokis on alkanut hieman
lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista
kastelua.

Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen
etsinyt koko aamun.

Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen
kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin
ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen.
Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla
katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti
en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen
oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat.

Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten,
laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä,
joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän
muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu,
roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla,
kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä
television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen
laittanut autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella
hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella
väsynyt.

Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta
ensin tarkastan sähköpostini.....

Tee minulle palvelus, jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille
tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty.

ÄLÄ NAURA! Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla
varma, että sekin päivä tulee... ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!
VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN
NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!!!

Ainoa ajanjakso elämässämme
jolloin pidämme vanhenemisesta,
on silloin kun olemme lapsia.

Jos olet vähemmän kuin 10-vuotias,
olet niin innoissasi vanhenemisesta
että ajattelet ikääsi murtolukuina.


'Kuinka vanha olet?'
'Olen neljä ja puoli!'
(Et ikinä tule olemaan
kolmekymmentäkuusi ja puoli.)
Olet neljä ja puoli ja ihan kohta viisi!

Siinä on koko jutun juoni.

Teini-ikäisenä sinua ei pidättele enää mikään.
Hypit seuraavaan mahdolliseen numeroon, tai jopa parin numeron ylitse.

'Kuinka vanha olet?'

'Ihan juuri 16!'
(Voisit sanoa 13 mutta ihan kohta olet 16!) Ja sitten tulee elämäsi paras
päivä...

Tulet 21 vuoden ikään.

Jopa sen sanominen on kuin pieni seremonia:
TULET 21 VUODEN IKÄISEKSI.
JESSSS!!!

Mutta sitten täytät 30.

Oho, mitä oikein tapahtui?
Ihan kuin olisit hapanta maitoa!
(Hän täytti ja meidän piti heittää hänet pois.)

Enää ei ole hauskaa. Olet vain hapan möykky.
Mikä on vinossa? Mikä on muuttunut?

TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30 vuotta,

ja sitten LÄHESTYT neljääkymmentä.

(Ohhoh! Painahan jarrua, kaikki on luisumassa käsistä!) Ennen kuin
huomaatkaan, SAAVUTAT 50 ja kaikki mistä ikinä unelmoit, on mennyttä.

Mutta odotas!!!
Sinä SELVIYDYT kuusikymppiseksi.
Etpä olisi uskonut!


Sinä siis TULET 21-vuotiaaksi, TÄYTÄT 30, LÄHESTYT neljääkymmentä,
SAAVUTAT 50 ja SELVIYDYT kuusikymppiseksi.

Olet saavuttanut jo sellaisen vauhdin,
että TÖMÄHDÄT seitsemäänkymmeneen!

Sen jälkeen elämä onkin jo päivä kerrallaan -meininkiä.
Tömähdät jopa keskiviikkoon!



Pääset kahdeksalle kymmenellesi ja
jokainen päivä on täydellinen ympyrä:
TÖMÄHDÄT lounasaikaan;
päivä TÄYTTÄÄ 16:30 ;
SAAVUTAT nukkumaanmenoajan.

Eikä se siihen pääty.

Yhdeksänkymppisenä alat kulkea takaperin; 'Olin IHAN JUURI 92.'

Sitten tapahtuu outoja.
Jos sinusta joskus tulee satavuotias,
tulet uudelleen lapseksi.
'Olen 100 ja puoli!'

KUINKA PYSYÄ NUORENA?

1. Heitä mielestäsi turhat numerot.
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.
Anna lääkärisi huolehtia niistä.
Siitähän sinä hänelle maksat.

2. Pidä vain iloluontoiset ystävät.
Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.

3. Jatka oppimista.
Opettele tietämään enemmän tietokoneista, käsitöistä, puutarhanhoidosta,
mistä tahansa.
Älä ikinä anna aivojen laiskotella.
"Joutilas mieli on paholaisen työkalu."
Ja paholaisen nimi on Alzheimer.

4. Nauti pienistä asioista.

5. Naura usein, pitkään ja äänekkäästi.
Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.

6. Joskus kyyneleet vaan tulevat.
Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen joka on kanssamme elämämme loppuun saakka, katsoo vastaan
peilistä.
ELÄ niin kauan kuin olet elossa.

7. Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat, olipa se perhettä,
lemmikkieläimiä, muistoja, musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa.
Kotisi on turvapaikkasi.

8. Pidä huolta terveydestäsi:
Jos se on hyvä, säilytä se.
Jos se on häilyvä, paranna sitä.
Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.

9. Älä tee matkoja syyllisyyteen.
Tee reissu ostoskeskukseen,
tai toiseen kaupunkiin,
tai jopa toiseen maahan.
Mutta älä mene sinne
missä syyllisyys asuu.

10.Jokaisen tilaisuuden tullen:
kerro rakkaimmillesi
että rakastat heitä.

JA MUISTA AINA
Elämää ei mitata
hengenvetojen määrällä,
vaan niiden hetkien määrällä,
jotka saavat
henkemme salpautumaan.

Ellet lähetä tätä vähintään kahdeksalle ihmiselle, niin mitä sitten.
Mutta jaa tämä kuitenkin jonkun kanssa.
Meidän kaikkien pitäisi elää
täyttä elämää joka päivä.

3 miestä meni hotelliin, jossa yksi huone maksoi 30€. Miehet päätti maksaa jokainen oman osuuden hinnasta eli jokainen maksoi 10€. Sitten kun he olivat jo ostaneet huoneen ja mennyt huoneeseensa, niin paikan omistaja sanoi työntekijällensä että tänään on alennus päivä että jokainen huone maksaa 25€. Joten työntekijä joutui menemään takaisin miesten luo ja palauttaa 5€. Matkalla se mietti että miten se aikoo jakaa 5€ kolmelle miehelle, joten se päätti että se antaa jokaiselle miehelle 1€ ja ottaa itse itselleen 2€. Eli jokainen mies oli sitten maksanut huoneesta 9€. 9€ kertaa 3 on 27. 27€+2€(eli 2€ jonka työntekijä otti) = 29€. Mihin katosi euro?

Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä
kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat nuoria.

Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin
joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia
sisaruksiaan selässään. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki
saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä
nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en Koskaan
kertoisi tällaisia, vannoin...

Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa
nykynuorisolla on. Niillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun nuoruuteeni
verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä,
miten hyvin heillä on asiat!

Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme
tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Ei ollut
copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan Itse
materiaalista, jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi.

Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille,
kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että
sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti
viikon.

Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,
piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion
vieressä, kuunnellen Tapani Ripatin Ocsidia, että sai nauhoitettua kappaleen
radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle
ja pilasi koko kappaleen.

Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden. Ne piti
kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet. Eikä voinut kuunnella
autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä. Kasetteja pystyi
sentään usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää. Ja niistä
hajosivat nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut
lempikasettiasi. Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.

Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa
puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan puhelin
tuuttasi varattua. Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan
numeronnäyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli.
Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli
jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat
kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut
siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.
Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltu kuultukaan. Kun veivasit
pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu -veivasit sen
uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä. Ikinä ei myöskään tiennyt, kuka
näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi - yleensä ei ainakaan se oma
kaveri, vaan joku muu perheenjäsen. Jolloin piti esitellä itsensä ja
kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen! Kavereille ei myöskään
voinnut soittaa, joko he ovat tulossa, vai tulevatko ollenkaan. Kaikki piti
sopia ennakkoon ja saapua paikalle kun kellonlyömä koitti.

Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. Meillä oli
joku kämäinen tv-peli ja tietokone, Commodore 64! Ja maailmassa oli sormilla
laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka näyttivät
lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö.
Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat
neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin
ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso
ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina
vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!

Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat
samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä
tarvinnut katsoa sitä leffaa.