IRC-Galleria

Viikonloppu on taas ohi ja odotettu maanantai lasna. Jotenkin ma sain itseni ylos aamulla kahdeksalta ja raahauduin tanssitunnilleni. En ole kaynyt pariin viikkoon ja kynnys lahtea sinne oli jo korkea. Tiesin olevani muita jaljessa, joten eipa siina auttanut muuta kuin menna eturiviin parhaalle paikalle... Ja hyvinhan se sitten meni, kun vaan alkuun paasi.

Tanaan ois tarkoitus ottaa ihan iisisti. Lueskella, kokata ja kayda laulamassa.
Viikonloppu oli aika rankka ja pitka, mutta oli siina jotain antoisaakin. Sunnuntaina olimme siis Chrisin siskon luona lounaalla ja sen jalkeen vain istuimme ja olimme. Me Chrisin kanssa otimme pienet tirsat silla valin kun Liz ja hanen miehensa olivat poimimassa omenoita. Meinasi kylla havettaa kun he tulivat sisaan ja mina (ja Chris tietysti) torkuimme olohuoneessa. Mutta joo. Pieni lepo teki hyvaa, silla illalla minun piti ajaa Bristoliin vanhaan tupakka tehtaaseen, joka on siis nykyaan teatteri. Paikka oli meille molemmille uusi ja mina jouduin loytamaan tieni sinne yksin Chrisin nukkuessa autossa. Kartta kadessa ja silmat tarkkana selviydyin perille, vaikka vahan epailyttikin mihin me paadymme. Kavimme katsomassa Sue Perkins nimista stand up koomikkoa, joka oli tosi hyva. Osa vitseista meni kylla ohi ihan jo sen takia, etta ne olivat Bristolin kaupunkiin liittyvia juttuja tai televisiosarjoista kertovia. Enhan ma niista tieda yhtaan mitaan.

Aika menee ihan jarkyttavan kovaa vauhtia ja kohta on jo joulu. Ei vaan jaksa kasittaa mihin se aika menee ja miten sita ei saa mitaan aikaiseksi. Kunhan vaan oon ja elan tata tavallista arkea, vaikka tuolla ihan lahella ois niin paljon tekemista ja nakemista. Sen taas tajus kun kavin eilen uudessa paikassa. Ja kyllahan se piristaa! Sita ennen oli niin synkkia ajatuksia kaikesta ja olin varma, etta kuolema korjaa. Pitanee jatkaa itsensa potkimista...