Joo-o. Ikä on vain numero, mutta silti se ahdistaa. Kohta 25!!! Ja mä en vieläkään tiedä mitä tekisin elämälläni... En edes suuntaa. Oon kiinnostunut vähän kaikesta, mutta pelkään, että tapan sen vähän intoni alkamalla opiskelemaan aiheesta ammattia. Ja lukeminenkaan ei kiinnostais. Työt vielä vähemmän.
Plaah.
Elämän pitäis olla vasta aluillaan ja mä ootan jo eläkeikää. Ja en sitten kuitenkaan. Innostuispa kerrankin jostain ja säilyisipä se into seuraavat nelkyt vuotta...
Ok. Tää on nyt vaan huono päivä.