IRC-Galleria

No niih, rauha maassa jalleen. Viimeiset neljaa paivaa ovat olleet tosi raskaita. Siis henkisesti. Oon ollut vankina taalla kotona ja on janna huomata miten tarkeaa on oikeasti kayda jossain. Ihan vaikka vaan ruokakaupassa.
Tanaan olen ollut toissa kuusi tuntia aamulla ja illalla menin taas salsakurssille. Se on niiin virkistavaa puuhaa! Minulla oli jalleen sama heppu parina ja me tanssimme ihan hyvin. Jim vaikuttaa tosi kivalta ja tuntuu olevan kiinnostunut muistakin tansseista. Pitanee ottaa hanen numero ylos. :) Mutta muussa mielessa han ei viehata minua ainakaan tassa vaiheessa. Parempi olla sanomatta ei ikina... Huvittavaa oli se, etta han kysyi tanaan heti kun tapasimme, etta mista olin kotoisin. Raukka oli pohtinut sita varmaan koko viikon.

Salsatunnin jalkeen menin Kingsiin (paikallinen pubi). Minulla oli tarskyt toisen Maijan kanssa, mutta koska han oli myohassa, Danny (baarimikko) istui juttelemaan minun kanssani ja jai meidan seuraan loppuillaksi. Ilta oli tosi kiva, paitsi etta vasymys iski heti ensimmaisen drinksun jalkeen. Tunsin liiankin selvasti, kun lihakseni alkoivat rentoutua ja silmat alkoivat painua kiinni. Sitten meidan seurueeseen liittyi lisaa porukkaa ja mina sain tosissani pinnistella, etta pysyin jutun juuressa mukana.
Pubin jalkeen suuntasin suoraan Tescoon joka on siis paikallinen supermarketti ja seikkailin hyllyjen valissa ainakin puoli tuntia. Ilmeisesti tarvitsin vielakin lisa-aikaa ennen kotiin menoa. Olo oli tosi melankolinen ja vasynyt, mutta en halunnut lahtea nukkumaan.
Ma oon karsinyt taalla(kin) unettomuudesta, enka siis hirveasti hingu sankyyn pyorimaan.
Nyt mulla on ollut mielessa mun omituinen tuurini miesten kanssa. Tamanhetkinen ihastukseni (sanon tamanhetkinen, koska oletan sen menevan pian ohi) on varattu mies. Asia on aika monimutkainen ja omalla tavallaan surullinen. Juttu meni niin, etta han ei ollut varattu viela vahan aikaa sitten ja sita myoten ihastuinkin haneen. Vihdoin ja viimein kun kerasin rohkeutta tehda jotain asialle, sain kuulla Maijalta, etta han on palannut exansa kanssa yhteen. Olo oli aika tyrmistynyt siitakin syysta, etta olin jo kuvitellut saavani vastakaikua. Muutaman paivan kelaamisen jalkeen puhuin asiasta Maijan ja Lindan kanssa ja sain tietaa, ettei se ollut pelkastaan minun mielikuvitustani. Han vain oli kuvitellut, ettei se ollut molemminpuolista ja palannut exansa kanssa yhteen. Linda yritti rohkaista minua flirttailemaan hanen kanssaan, jotta han jattaisi tyttonsa (joka ei ole ilmeisesti suuressa suosiossa ihastukseni kavereiden silmissa) ja siirtyisi elamassaan eteenpain. Minua taas loukkasi se, ettei han ollut edes yrittanyt mitaan minun suhteeni vaan luovutti valittomasti. Toisin sanottuna han valitsi exansa. Se kertoo aika paljon hanen ihastuksensa tasosta. Joten se siita. Ma haluan oman Mr. Darcyn!!! Romantiikkaa!
Me itseasiassa katsottiin eilen uusi versio ylpeys ja ennakkoluulo -leffasta. Luulen, etta se aiheutti mulle taas yhden unettoman yon. ;)

Joo. Huomenna on taas kakstoista tuntia toita, joten lopettelen nyt.
Kirjoitelkaa.

Voi luoja! Torstaina Chrisin pakettiautosta hajosi hissi, jolla han paasee auton kyytiin. Han on ollut siis vankina taalla kotona siita lahtien ja on kovaa vauhtia tulossa hulluksi. Taalla on kaynyt kaksi korjaajaa, toinen perjantaina ja toinen eilen. Kumpikaan eivat onnistuneet.
Eilen klo yhdeksan illalla, kun toinen korjaaja oli taistellut sen hissin kanssa viisi tuntia, saimme tietaa, etta olemme jumissa taalla ainakin maanantaihin asti. Chris meni ihan paniikkiin. Jos hanella olisi ollut enemman aanta, han olisi kirkunut. Kerroin, etta voimme joko menna takaisin sisalle taloon (olimme siis sen viisi tuntia pihalla tuojottamassa kun mies parka yritti korjata hissia) tai menna vierassa olevaan ravintolaan juomaan yhdet drinksut. Kumpikaan vaihtoehto ei miellyttanyt, vaan Chris vaati, etta ottaisin auton takaa liuskat, joiden avulla tyontaisin hanet autoon. Kaikki taalla tietavat, ettei yksi ihminen jaksa tyontaa hanta autonkyytiin ja ettei kokeileminen todellakaan ole turvallista kummallekaan, minulle tai Chrisille. Torstaina, kun hissi hajosi, meita oli nelja ottamassa Chris ulos autosta...
Noh, lopulta han myontyi lahtemaan vieressa olevaan ravintolaan, koska sanoin, etta se on ainut vaihtoehto koti-illan lisaksi. Han todellakin inhoaa istua kotona!!
Noh, eilinen oli viela siedettava, vaikka olinkin hanen kanssa aamu kymmenesta ilta kahteentoista, mutta tama paiva on alkanut todella huonosti. Han aloitti heti kymmenelta ja pyysi minua soittamaan korjaajalle ja vaatimaan hanta tulemaan (kolmen tunnin ajomatkan paasta) takaisin ja hoitamaan hommansa. Asiaa ei auttanut se, etta yritin selittaa korjaajan jo tehneen kaikkensa. Han ei yksinkertaisesti pysty korjaamaan sita taalla, vaan meidan pitaa ajaa Bristoliin autokorjaamoon, joka aukeaa maanantaina. Noh, tunnin eipas juupas vaannon jalkeen soitin korjaajalle vain kuullakseni saman kuin eilen illalla. Chris sentaan vaikeni kahdeksi minuutiksi. Sen jalkeen han aloitti uudelleen saman litanian siita, etta ottaisin auton takaa liuskat ja tyontaisin hanet autoon. Han hokee sita uudelleen ja uudelleen, kunnes mina huudan hanelle naama punaisena. Olen yrittanyt syottaa hanelle kekseja, etta han vaikenisi edes minuutiksi syomisen takia... On aika epatoivoinen olo.
Mutta enaa tama ilta. Maanantaina ajan sen auton vaikka pariisiin, kunhan se tulee kuntoon!
Asiaa ei auta yhtaan se, etta toinen sihteerimme on lomalla ja me tuuraamme hanta seuraavat kolme viikkoa. Se tarkoittaa vain sita, etta kuuntelemme samaa valitusta koko valveilla olomme ajan...
Mutta kirjoittelen taas lisaa, kunhan tilanne helpottuu.

Otsikosta jokainen itseaan fiksuksi ajatteleva voi paatella jo aika paljon. Olin siis tanaan ensimmaisella salsatunnillani ja taytyy sanoa, etta oli hauskaa! Ensin tietysti jannitti, koska kaikki muut tuntuivat olevan pareittain liikenteessa, osa kyllakin tyttopareja.
Tanssiaskeleet itse olivat aika yksinkertaisia, mutta niiden yhdistaminen musiikkiin tuotti ongelmia... Lisasyketta pulssilleni aiheutti myos se, etta aloimme "alkulammittelyn" jalkeen harjoitella pareittain, eika minulla ollut sellaista. Noh, onneksi joku nuori mies ryntasi saliin myohassa (ja siis yksin!) ja mina tiesin tilaisuuteni tulleen. En oikeasti tieda mita olisin tehnyt, jos olisin jaanyt parittomaksi...
Innostuin tuosta kurssista niin paljon, etta ajattelin lahtea toisellekin tanssikurssille. Pitkan selailun jalkeen loysin netista (ja kymmenista esitteista joita minulla on huoneessani) flamenco kurssin, joka alkaa perjantaina. Ongelmana on nyt lahinna se, etta joudun sopimaan Lindan kanssa tyovuorot uudelleen. Toivottavasti innostukseni ei aiheuta lisakranaa meidan valillemme.
Niin. Ma oon ollut pari viimeista paivaa aika arsyyntynyt Lindan kaytoksesta. Luultavasti saan taas vain katsoa peiliin, mutta minusta tuntuu, etta han maarailee. Itseasiassa tuntuu, etta han sanelee koko talon saannot. Sunnuntaina kun hain hanet pubista toiden jalkeen han selosti (aika hirvittavassa humalassa), etta ei ole tottunut siihen, etta joku panee vastaan. Talla han tarkoitti tietysti minua. Han kylla muotoili sen positiivisessa hengessa, joten taytyy ajatella, etta tama on vain sopeutusmisvaihe hanellekin. Kaikki hanen aiemmat tyokaverit ovat olleet hanta nuorempia ja helposti johdateltavia. Tiedan, etta minakin olin ensimmaiset viikot aika helppo tapaus hanelle, mutta jossain vaiheessa tajusin, etteivat ne "saannot" joita Linda minulle latelee olekaan valttamatta oikeita. Hanella on vain sellainen kaskeva tyyli esittaa asiat... Mutta pitanee keskustella asiasta hanen kanssaan, jos tilanne pahenee (=minua arsyttaa viela hitusenkin lisaa).
Linda on muuten kylla tosi hauska ja elava tyyppi. Hanen kanssa on aina jotain juteltavaa. Pitanee pistaa asiat oikeisiin raameihin, eika paisutella yhta ominaisuutta hanessa. Ehkapa minua arsyttaa niin paljon, koska pohjimmiltani haluaisin itse maarailla...

Mutta joo. Olen ehka tutkiskellut vahan liikaakin itseani viime paivina. Aura istunnon jalkeen ostin itselleni oppaan, jonka tulisi muuttaa ajattelutapaani ja samalla koko elamaani seitsemassa paivassa. Noh, en itse usko, etta voin muuttua niin nopeasti kokonaan, mutta aloitellaan nyt pienista palasista. Uusi harrastus on ainakin hyva alku ja loistava keino tavata uusia ihmisia. Ehkapa olen kiristellyt hampaitani vain siksi, etta tarvin jota vastapainoa tyolleni ja arjelle taalla kotona.
Olen selaillut kaikkia mahdollisia esitteita tanssikursseista ja muista harrastuksista ja loysin pari juttua, jotka kiinnostavat. Kurssit nimelta Act for fun ja Sing for fun kuulostivat kylla tosi mielenkiintoisilta. Act for fun on vain kielen takia ehka liiankin pelottava tassa vaiheessa. Laulamista harkitsen, jos saan jarjestettya vapaapaivani oikein. Tuntuu, etta olisi niiiiin paljon kaikkea, mita haluaisin kokeilla. :)

Mutta nyt Linda ja Chris ajoivat pihaan, joten lopettelen talta eraa.
Kirjoitelkaa!

Jotenkin viikko on onnistunut sujumaan niin nopeasti, etten ole edes ehtinyt miettimaan rakasta paivakirjaani. Ja tyoni takia olen ihan sekaisin paivista. Taa ei ole ihan sellaista "normaalia" kahdeksasta neljaan duunia, eika meilla myoskaan ole viikonloppuvapaita. Niinpa joudun yleensa katsomaan koneelta, mika viikonpaiva on menossa.
Mutta niin.
Viime viikon perjantaina kokkaisin tosiaan serkulleni Tanjalle ja hanen miehelle Johnille (tai Johnny, en ole itseasiassa varma kumpi on oikein...) ja meilla oli mukava ilta tuossa meidan patiolla. Vieraani olivat kylla aika vasyneita, mutta saimme aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun. Sen jalkeen olen kaynyt heilla kylassa ihan vain pikavisiitilla. Haluaisin kovasti tutustua Tanjaan, nyt kun siihen on vihdoin mahdollisuus. Pitanee siis tehda asialle jotain.
Sunnuntai iltana olin ulkona Maijan ja muiden kanssa ja ilta oli ihan ok. Ei mikaan tajuntaa rajayttava, mutta ihmisten nakeminen piristaa aina. Baarissa jutteleminen on vain tosi hankalaa varsinkin tallaiselle puolikuurolle suomalaiselle. Tuntui, etta olin koko ajan pikkuisen jaljessa ja olo oli valilla vahan nolo, kun muut nauroivat ja mina hymyilin kuin mikakin idiootti. Mutta kahdestaan keskustelu sujuu jo paljon paremmin. Taalla tuntuu vain olevan tapana istua tiiviisti porukassa ja kertoa kaikki mahdollinen mahdollisimman monelle. Ei ole ehka ihan paras mahdollinen mahdollisuus opetella kielta ja uusia ihmisia... Mutta annetaan ajan kulua ja katsotaan.

Taman viikon puolella olen haaraillyt kaikkea tarpeellista. Avasin toisen pankkitilin, jolle olen paattanyt saastaa osan pennosistani. Muuten ne menevat ihan varmasti kaikki.
Tanaan olin koko aamun/paivan Cardiffissa kuuntelemassa ensin oman aurani tulkintaa ja sitten shoppailemassa. Ihana yhdistelma jotain henkista ja erittain materiaalista. :)
Mielenkiintoista auraistunnossani oli tietysti se, etta kuulin asioita, joita halusinkin kuulla. Osa oli kylla jotain sellaista, mita en olisi odottanut. Minusta kuulemma huokuu valtaisa tasapainoisuus (???!!???) ja energiakentta, joka mahdollistaa juttelun kuolleiden kanssa. Auran lukija kysyikin, onko minulla joskus ollut "nakymaton" ystava lapsuudessani. En tosiaankaan muista mitaan sellaista, mutta pitanee varmistaa porukoilta. Outoa oli myos se, etta hanen mukaan minussa on paljon taiteellisia viboja. Siis minussa??? Mina olen aina kokenut olevani ihan kasi kaikessa mika liittyykaan luovuuteen. Han suositteli, etta alkaisin maalata ja kirjoittaa ensin vaikka omaksi ilokseni ja itseni ilmaisemiseksi. Yksi asia mika minulla jai hyvin mieleen oli se, etta annan kuulemma ihmisille hyvin ristiriitaisen vaikutelman itsestani. Olen olemukseltani (energiatasoltani) tasapainoinen, rohkea ja vaikka mita muuta, mutta pidattelen sita ilmaistessani itseani. Siksi han suosittelikin taideterapiaa, joka vapauttaisi minut "kahleistani". Fyysiselta energialtani olen hyvin vahva ja siita tulee olemaan minulle hyotya tulevaisuudessa. Sain ohjeeksi huolehtia itsestani (henkisesti ja fyysisesti), koska hanen mukaansa laiminlyon itseani toisten auttamiseksi. Noh, ehkapa ma olen joskus liian empaattinen, mutta osaan kylla sanoa ei.
Kauneinta mita sain kuulla oli se, etta energiakenttani on vasta avautunut ja vertasi minua aukenevaan ruusuun. "Ennuste" tulevaisuudelleni oli hyvin positiivinen ja tyoni tulisi olemaan ihmisten parissa, joidenkin auttaminen. Han myos naki, etta tulisin matkustamaan paljon. Sen mita etsin muista, tulisin lopulta loytamaan itsestani. Toivotaan! Noh, taytyy sanoa, etta minulla oli epailyksen hetkeni keskustelumme aikana. Ei ole hirvean vaikea paatella, etta olen kiinnostunut matkustamisesta. Olenhan nytkin ulkomailla! Lisaksi jokainen, joka menee kuulemaan oman auransa tarinan, on yleensa murrosvaiheessa.

No joo. Katsotaan miten kay. Voisin kylla kokeilla jotain uutta. Itseasiassa olen menossa ensi tiistaina salsakurssille. :) Jostain minun pitaa aloittaa loistava tanssijan urani.

Mutta joo. On myoha.
Oita!

Kai tama vaihe kuuluu asiaan taalla. On semmoinen olo, etta tulen viihtymaan ja viihdynkin. Silti on vahan haikea olo. En voi sanoa, etta olisi ikava suomeen. Ei oikeastaan ole patkaakaan. Olen saanut jo muutamia kavereita, tai siis ainakin yhden jolle soittaa, jos paa alkaa hajota. Maija on siis suomalainen ja hanet saa aina houkuteltua pubiin. AINA. Yleensa han istuu siella houkuttelemattakin. :) Mutta paivisin han kay toissa.

Helle on tosiaan vaivannut ja oisin olen kirjaimellisesti uinut omassa hiessani. Viehattavaa. Aamuisin on sitten ollut niin pahalla tuulella ja koomassa, etta on saanut tosissaan heratella itseani. Tanaan sain erityisen ikavan heratyksen, silla puhelin soi monta kertaa yhta soittoa, eika kukaan mennyt vastaamaan. Mun tyovuoron olisi pitanyt alkaa klo 3 mutta sainkin kuulla, etta mun pitaa lahtea hakemaan Chris sairaalasta heti. Ja kello oli vasta puoli yksitoista. Siina sitten laskin sataan ja mussutin akkia jotain aamupalaksi. Onneksi siella meni "vain" kaksi tuntia ja sain menna takaisin nukkumaan. Tai siis kierimaan sangyssani turhautuneena kuuman ilman takia. Noh, ilta menikin mukavasti klassisen musiikin konsertissa. Chris nukkui koko ajan melkeinpa tajuttomana. Ensimmaista kertaa en saanut hanta hereille vaan jouduin tyontamaan hanet ulos salista ja odottamaan etta han reagoi ympariston vaihdokseen.

Enpa voi sanoa, etta olisi tapahtunut hirveasti. Eilen olin sairaalassa koko paivan Chrisin luona ja istuimme pihalla (koska sairaalassa oli liian kuuma) ja kavimme kavelemassa. Oli varmaan melkoinen naky, kun mina tyonsin pyoratuolipotilasta sairaalan ulkopuolella, jolla on tippapussi roikkumassa. Myohemmin sitten lueskelin kirjaa Chrisille ja taytyy sanoa, etta se on yllattavan vaikeaa. Englanti ei todellakaan luista viela kuten haluaisin ja jouduin jatkuvasti kysymaan miten mitkakin sanat lausutaan. Lisaksi jouduin tarkistamaan niiden merkityksen sanakirjasta. Voitte varmaan kuvitella miten hidasta se oli!
Noh, raskainta paivassa oli se, etta Chris toisti jatkuvalla syotolla, etta haluaa pois sairaalasta. Han yritti ylipuhua minua hakemaan pakettiauton ja kaahaamaan hanen kanssa karkuun. Noh, onneksi han on taas kotona ja voimme jatkaa arkeamme, eli teattereissa ja konserteissa ravaamista. :)

Eilen illalla toiden jalkeen hain yhden pullon siideria ja kiskaisin sen Maijan ja Lindan seurassa rentoutuakseni raskaasta paivasta. Noh, vasyneelle ihmiselle sekin oli liikaa. Tosin se oli reippaasti vahvempaa kuin suomalainen siideri ja paintti on enemman kuin iso pullo siideria. Pullon kyljessa lukikin, etta se vastaa 3.2 ravintola-annosta! Hassua humaltua silla tavalla vahingossa.

Mutta joo. Huomenna pitaa nousta aikaisin, joten kipittelen nyt sankyyn.

Kuuma!!!! Hitto tata helletta ei jaksa kukaan!!!
Tiedan, ei pitais valittaa, mutta kun... EI KESTA ENAA!!! Yolla ei saa nukuttua, paivalla ei saa tehtya mitaan (nyt esim olen toissa ja pitais siivota, mutta ei vaan pysty) ja iltaisin istuu vaan koomassa ja toivoo, etta huominen ois vahan neutraalimpi. Siis neutraalimpi, ei sateinen eika kylma. Musta on tulossa kovaa vauhtia tosi laiska paskiainen...

No joo. Mulla on ollut pari paivaa vapaata ja olen lahinna vain kierrellyt ja shoppaillut. Eilen kavin Cardiffissa ja parkkeerasin auton jonnekin jonnekin jumalan selan taakse, ettei tarvitse maksaa parkkimaksuja ja olin ihan varma, etta saan sakot. Noh, en saanut onneksi. Kiersin yksin kauppoja ja kokeilin mita hassuimpia vaatteita (en siis ollut tosissani ostamassa niita) ja yritin viihdyttaa itseani. Cardiffissa on niiiiiin hirveasti kauppoja, ettei niita ehdi kiertaa paivassa. Ja ei mulla nyt niin hauskaa ollut yksikseni. Hitto kun loytais kavereita, jotka eivat kay toissa!

Perjantaille olen onneksi varannut jo jotain kivaa. Kutsuin Tanjan (siis serkkuni) ja hanen miehensa meille syomaan. Pitanee vaan keksia mita kokkaisin... Mutta mukava saada seuraa ja tehda yhdessa jotain muutakin kuin ryypata. Sunnuntaina menen varmaan taas katsomaan bandeja (viime sunnuntaina toinen bandeista oli loistava!!) ja ihmisia.

Olen tosissani yrittanyt ilmoittaa itseani tanssikursseille (lahinna salsa kurssille), mutta joka paikassa nayttaa olevan nyt kesatauko. Noh, syyskuussa ainakin alkaa yksi, joten yritan varmaan houkutella jonkun puolitutun mukaani. Jospa minulla siihen mennessa olisi jo enemman kavereita.

Mutta joo. Nyt pitaa lahtea sairaalaan katsomaan miten Chris voi. Han on ollut leikkauksessa (tai siis hanen piti olla leikkauksessa, mutta jostain syysta operaatiota ei sitten tehtykaan) ja tarvitsee seuraa.
Kirjoitelkaa! Pitkia maileja, please!!!

Mulla on nyt sitten uusi tukka. Ei niin lyhyt kuin aluksi uhittelin leikkaavani, mutta vielahan ma ehdin sen katkaista. Paasin vihdoin siis eroon siita ian ikuisesta ponnaristani...

Oopperafestarit olivat kylla ehdottomasti nakemisen arvoinen juttu. Lahdimme torstaina kahden jalkeen, ostimme ruokaa matkalle, tankkasimme auton ja haimme yohoitajan Izzyn mukaan kyytiin. Matka oli pitka, joten olimme perilla vasta kahdeksalta. Mina ajoin koko matkan ja olin tietysti aika vasynyt. Hotellissa menimme heti syomaan ja illalla istuimme pubin puolella. Jostain syysta drinksut taalla ovat aina tuplasti vahvempia, joten olin jo muutaman paukun jalkeen aika toot ja tassa vaiheessa on pakko mainita, etta olin siis koko ajan toissa ja join Chrisin laskuun. Puolenyon jalkeen (kun pubin puoli suljettiin) menimme vain istuskelemaan hotellihuoneeseen ja tuijottelimme telkkua pari tuntia. Sitten olinkin jo niin kuollut, etta jatin Izzyn ja Chrisin jatkamaan telkkarin tuojotusta keskenaan.
Perjantaina nousimme kohtalaisen aikaisin ja kavimme hakemassa picnic evaat ja kiertelimme Brightonin lahella olevassa pienessa kaupungissa Lewesissa. Sitten olikin aika jo tallaytya iltaa varten ja starttasimme Chrisin kanssa hotellilta Glyndebourneen (siis sinne festarialueelle). Tapasimme Chrisin tyttaren Annan ja hanen ystavan Heinin. Kiersimme pitkin puutarhaa ja rupattelimme niita naita ja mina olin varma, etta kuolen. Hellelukema oli varmaan 30 ja mina tyonsin hiki otsalla Chrisia (joka ei siis ole kovin kevyt ainakaan nurmikolla!!!) ja katselin, kun Anna ja Heini kittasivat shampanjaa. Minakin olisin voinut kayttaa tilaisuutta hyvakseni, mutta pelkasin sammuvani (ja lisaksi edellisen illan paukut potkivat vielakin paakopassani...) ennen naytosta pienestakin alkoholiannoksesta. Oloa ei yhtaan helpottanyt ylipitka mekkoni (joka on muuten sama kuin sulla Viivi, sori!!!) ja korkkarit, jotka kaiken lisaksi hajosivat kesken paivan. Onneksi se ooppera vihdoin alkoi ja paasin istumaan vilpoisaan nurkkaukseen ja. Katsoimme Shakespearen A midsummer night's dream, joka oli todella nayttava ja hieno. Valiajalla istuimme pihalla picnicin merkeissa ja mina sain tosissani pitaa kiiretta, etta kerkesin syottaa Chrisin ja syoda viela itsekin.
Ilta meni siis vasymyksen ja ihmettelyn merkeissa. Arsyttavinta koko reissussa oli Chrisin tyttaren tapaaminen, joka ei todellakaan tajua pyoratuolin tuomia rajoituksia, saatikka meidan hoitajien epamukavuutta tietyissa tilanteissa. Esimerkiksi picnic oli minulle raskas ja kiireinen, koska meilla ei ollut poytaa, vaan jouduin seisomaan ja kyykkimaan ruuat maasta, jossa Anna ja Heini makasivat mukavasti. Lisaksi Anna unohti lompakkonsa Chrisin laukkuun ja ME jouduimme ajamaan tunnin seuraavana paivana ylimaaraista (ihan niin kuin matka ei muutenkin olisi ollut pitka) ihan vain siksi, ettei han itse viitsinyt kayda hakemassa sita hotellilta. Noh, loppuillasta istuimme taas yohoitajan ja Chrisin kanssa pubin puolella, kunnes mina en enaa pysynyt hereilla. Lauantaina sitten ajoimme kotiin (palautettuamme ensin sen hiton lompakon) ja olimme perilla vasta neljalta iltapaivalla. Vasymyksesta huolimatta lahdin istumaan iltaa Izzyn ja Maijan kanssa Chepstowin linnaan ja sielta sitten pubiin muutamalle.
Tanaan onkin ollut ihan alkoholisti olo. Istuimme siis viela jatkoilla Maijan ja Kevinin luona ja mina vaittelin urheasti viiteen asti kahden miehen kanssa jostain totaalisen turhasta Maijan mentya nukkumaan. Luojan kiitos pubit menevat taalla aikaisin kiinni!!!

Mutta nyt ois tarkoitus lahtea viela kuuntelemaan jotain paikallista bandia, joten pitanee lopetella. Kirjoittakaahan kuulumisia tannekin pain!!!

Mulla on ollut nyt pari paivaa vapaata ja on ollut aivan ihana vaan olla ja tehda tavallisia asioita. Eilen kavin kavelemassa englannin puolella, joka on siis tosi lahella ja ostin uimalasit ja muuta pienta. Huomenna menen kampaajalle ja harkiksen vakavaksi leikkaavani hiukset lyhyeksi. Saa nahda meneeko pupu poksyyn... Kyllastyttaa koko ulkoinen olemukseni, eika uudet vaatteet tunnu nyt auttavan. Niitakin kylla pitaa ostaa lisaa. :)

Sunnuntaina kavin Maijan kanssa (han oli ennen hoitajana taalla, asuu nykyisin poikaystavansa kanssa Chepstowin keskustassa) pubissa ensimmaista kertaa kunnolla. Kunnolla tarkoittaa siis sita, etten ollut autolla liikenteessa. Taytyy sanoa, etta se teki mun paakopalle niiiiiin hyvaa!! Tapasin paljon uusia ihmisia ja toivon tietysti nakevani heita viela lisaa. Enimmakseen ne olivat miespuolisia, mutta toivoisin loytavani myos naispuolisia uusia tuttavuuksia. Miehista nyt seuraa yleensa aina vain ongelmia...
Mut ehkapa ensi viikolla uudestaan.
Tanaan olen lupautunut kokkaamaan koko porukalle (eli siis Chrisille, Lindalle ja itselleni) illallisen ennen kuin lahdemme ulos. Jostain syysta iltoina, jolloin menemme elokuviin, emme kay syomassa. Mutta ihan kiva kerrankin kokkailla ja Chris tietysti maksaa kaikki ruuat.

Torstaina sitten paasen kokemaan jotain, mita useimmat eivat koskaan edes haaveile tekevansa. Lahdemme Chrisin ja Izzyn (yohoitaja) kanssa Brightoniin oopperafestareille!!! Sinne pitaa tietysti pukeutua ykkosiin ja kuulemma reissu on aika rankka 16-18 tuntisten paivien takia. Mutta eikohan kolme paivaa mene vaikka paallaan. Ainakin saamme nukkua hotellissa ja horppia jotain vetta vakevampaa Chrisin laskuun aina kun ei tarvitse ajaa vahaan aikaan. :)
Kirjoittelen sitten sunnuntaina miten meni.

Tiedan, etta suomessa on kesa kauneimmillaan ja festarikausi on parhaillaan. Kaipaan kavereita ja opiskelijaelaman vapautta tehda mita huvittaa. Ei silleen, etta taalla pitais rehkia aamusta iltaan. Vapaapaivina ei vain ole hirveasti ihmisia, joille soittaa ja pyytaa tekemaan jotain yhdessa. Pitanee istua siella pubissa useammin...
Nauttikaa ilosaaresta ja ennen kaikkea toisistanne!!!

Tanaan oli parempi paiva. Ostin pari uutta toppia Cardiffista ja kavin Ninon kanssa uimassa. Paivan noloin hetki oli, kun en onnistunut peruuttamaan ylamakeen vaan liusuin edessa olevan auton peraan. Olin siis kiinni toisessa autossa!!! Loppujen lopuksi joiduin pyytamaan ohikulkijaa auttamaan, koska en itse uskaltanut enaa liikahtaa milliakaan... Noh, autoille ei kaynyt kuitenkaan, mutta onnistuin turmelemaan naisten maineen autoilijana. Epaonnekseni minua auttanut oli siis nuori (ja ihan kivannakoinen) mies... Olisin varmaan yrittanyt jutella jotain, jos ei olis havettanyt niin paljon.

Mutta joo. Itsensa nolaaminen on paras keino tutustua ihmisiin. Onhan tuo todettu baareissa. Ja sita paitsi, miehet tuntuvat tykkaavan leikkia sankaria. Annetaan heille siis se mahdollisuus.