IRC-Galleria

Nii meillä oli sitten eilen ristiäiset, minuu jännitti niin pirusti, vaikka vois luulla ettei enää jännitä kun on jo kahdet ristiäiset aikaisemmin hoidettu :) Kirkossa siis kastettiin ja tytsy joka muuten ei nuku, eikä ole hirveen hiljaa niin nukku ja oli hiljaa koko toimituksen ajan, olikohan syynä se että kummitäti on 5 lapsen äiti ja osaa käsitellä näitä mukuloita :)
Vanhin poika luki lasten evankeliumin ja nuorempi kuivasi tytsyn pään.
Kun pappi oli osuutensa hoitanut niin totesi "pikimmittä puheitta, puheen vuoro siirtyy emännille" Mitäpä minä siinä sitten osasin muuta sanoa kun " mennään meille heh..."
No meillä sitten syötiin ja juotiin (kahvia ja lasit shampanjaa) Isä oli niin stressaan tunut kaikesta ja kun se kotiin tullessa laukesi niin hänelläpä oli sitten lasi kumman täys kokoajan :)
Meijän Neaa ei hirveesti näkynyt kun häntä kiikutettiin sylistä syliin, välillä pieni Bää kuului jostain, mutta sekin hiljeni, ilmeisesti pitäjä löysi tutin tai pullon.
kun pappi oli käynyt ja lahjat availtu ja suurin osa vieraista oli jo lähtenyt niin alkoikin aikuisten juhlat, isä, sipu mummi ja hara sekä Kalle enio ja hänen kihlattu Veronika jatkoivat shampanjan juontia ja hauskan pitoa, päivän sankari aloitti ilta kitinät ja kukapa muu kuin minä hoidin häntä, enhän minä tietenkään valita :) Olin kyllä niin väsynyt ja rikki etten olisi edes kyennyt ottamaan mitään kahvia vahvempaa :)

siinäpä nää meidän ristiäiset sitten olikin ja kuvia laitan mahdollisimman pian, tytsy oli kaunis, äiti paniikissa, isä juoppeessa, kummeja jännitti ja veljet ihania omia itsejään ADHD :)

Typy sai paljon kauniita lahjoja ja ihanan nimen NEA HELENA TUULIKKI :))

Minun koko raskaus aika meni ihan päin mäntyä, ensin oli eteis istukka, sitten vauvva olikin poikittain ja lopuksi lapsi oli niin ylhäällä että napanuora oli syntymässä ensin.
Juostiin jatkuvasti Jorvissa tarkistuksissa et olisko tapahtunut muutoksi, mutta eipä ollut, viimeinen lääkäri ihmetteli että mitä ihmettä me siellä juostaan ja että kyllä synnytys käynnistyy supistuksilla eikä vesien menolla joka oisi tarkottanut ambulanssi kyytiä sairaalaan.
No tulipa tuo 18.1.07 aamu kun heräsin ja luulin niiden vesien menneen, herätin miehen vierestä ja hän katsoi peiton alle ja siellä oli veri lätäkkö, siitä sitten vauhdilla soittamaan ambulanssia ja soitto Jorviin et nyt tullaan!
Jorviin päästyä lekuri tarkasti paikat ja sanoi että istukka vuotaa, eikun leikkaukseesn, olihan viikkoja jo 38+4 lekuri vielä selitti että joutuvat menemään istukan läpi koska se on niin etuseinämässä. Varasivat verta!
No leikkaus sujui hyvin ja tyttö tuli mailmaan, kaikki oli kunnossa ja vilauttivat neitiä minulle ja sanoivat vievänsä hänet isälle.
Minä joudun tuskastelemaan heräämössä monta tuntia ja kun lopuksi pääsin pois niin ihmettelin että miksi suoraan osastolle mennään kun vauvva ja isä ovat vielä alhaalla. Siinä hississä minulle kerrottiin että vauvvalle on tullut hengitys ongelmia ja hänet on viety lasten osastolle, Luulin kuolevani siihen paikkaan ja miks mulle ei kerrottu aiemmin!!!
Pääsin sängyn kanssa pikasesti katsastamaan vauvaa lasten osastolle ja sieltä takaisin omalle osastolle, juuri kun mieheni meni vielä katsomaan vauvvaa niin häntä oltiin valmistamassa lastenklinikalle lähtöä varten.
Myöhemmin kuulin lasten lääkäriltä että tyttö oli ruvennut oksentamaan verta ja hänellä oli keskosten keuhko sairaus RDS ja jos hän olisi jäänyt Jorviin niin seuraavaa päivää ei olisi tyttö enään nähnyt :(
Lastenklinikalla hän joutui heti teho hoitoon (teholle) sieltä on nuo pari kuvaa joissa on piuhoissa.
Minä pääsin katsomaan lastenklinikalle 3 päivän päästä ja kyllä tuntu pahalle, olisin halunnut ottaa neidin mukaani ja kadota mailman ääriin.
Tyttö siirrettiin takaisin Jorviin lasten osastolle neljäntenä päivänä ja jäi vielä viikoksi tarkkailuun ja syömisen opetteluun, kun ekat 4 päivää oli syöttöletkussa niin ei pieni osannut syödä, niinpä ensin letkutimme ruuan ja vasta päivää aiemmin kun kotiutui viikon päästä niin osasi syödä 65ml pullosta :))

No nyt on kaikki tytöllä kohdallaan ja ei kärsinyt hapen puutteesta, eli ei tullut aivovauriota :)

Niin meijän tyttö painoi 2850g ja oli 47 cm pitkä missin alku :)

Tää viimenen kuukaus on ollu hirveetä hulinaa, 8.2 nukkui pois mun mummi 84 vuotiaana, samana päivänä meijän neiti täytti 1kk, varmasti muista päivän ikuisesti.
Siitä joitain päiviä eteenpäin oli mun parhaan kamun pojan ristiäiset, tyttöni sulhasesta tuli Santeri :)
Nyt oli sitten keskiviikkona hautajaiset, tai paremminkin siunaus tilaisuus ja uurnan luovutus ois huomenna, mummi halusi päästä uurnalehtoon miehensä viereen, joten sinne me hänet huomenna laskemme.
Tänää pitäis mennä treffeille papin kans ja hoitaa sitä ennen mun vanhin poika VPK:n viikonloppu leirille.
ja 10 pv ois sitte viel ne ristiäiset, huh hu, paljon on kaikkea!
Eiköhän siinä oo nyt tälläkertaa tärkeimmät tapahtumat :)