IRC-Galleria

Enjaksa. :D

Väsyttää rankemman puoleisesti eikä mul todennäkösesti oo nyt muutenkaan aikaa joten ETTEPÄ SAA TIETÄÄ MITÄ OON TEHNY TAAS.

Väpäväpä Pikachuuu!

Laiskureita laulattaa.

Mullon jano.

Mut joo. ÄÄ. ÄÄ.

Tapasin tänään hänet uudestaan. Uu. Ja jos joku vielä kehtaa kysyä kyseisen henkilön henkilöllisyyttä niin en tykkää, ku mulla on hei julkkiskavereita, hei mä oon itekki melkein julkkis, hei.

Lumisade on tauonnu. Meijän pihalla on arviolta vain noin 18 senttimetriä lunta jota kukaan armaista perheenjäsenistä ei ole saanut aikaiseksi raivata pois. Minäkään en jaksanut enää tultuani kotiin.

Vihaan bussikuskeja. En tajua mitä hemmetin iloa niille on siitä et mä saan horjua Pingun kanssa epätoivosesti siinä käytävällä ja sitte 30 metrin päässä on kuitenki liikennevalot joihin pitää jäädä jumittaa.

Bisnesneuvottelut Simopekan kanssa ja flunssainen, paikalleen jumahtanut pää sekä parisuhdeneuvontaa. -->

Nyt jos ois vihdoinki aikaa. On jotenki tosi tyhjäntäyteinen tunnelma, oon viimeset viis tuntia vaan hengannu himassa kipeenä ja lähestulkoon kuolleena. (No okei, huijasin. Viel en kuole!)

Musiikki soi, appelsiinimehu maistuu, nenä vuotaa ja mesessä ei oo ketään. (Nyt on ku Ari tuli.) Sitä parempaa aikaa kirjottaa. Läksytki oon tietääkseni reippaana tyttönä tehny jo kauan sitte, ranskan kappaleen suomentamiseen meni tajuton ajanjakso ja tajuton kaks sivua vihkotilaa. Etiikan projektia voisin tehä jos oisin yliaktiivinen tyttö mut en nyt taida jaksaa olla sellainen.

Aaargh mul on kuuma.

Meil ei oo ikinä kuuma.

Kerta se on ensimmäinenki sano kilpikonna purjeveneessä.

En oo tosiaan taas ehtiny/jaksanu/voinu kirjottaa pariin päivään kunnolla, mut koska en nyt jaksa ajatella mitä oon kirjottanu ja mitä en ni pidättäydyn ihan vaan tässä päivässä. Näin niinku ajallisten huomautusten ja pohdintojen osalta.

Ennen ku paneudun niihin tarkemmin niin täytynee ilmaista jälleen kerran, että mikäli näitä luette niin kommentoikaa! Joka ikinen sielu joka lukee tämän tekstin kirjoittakoon tänään kommentin, ja tehköön näin myös vastaisuudessa. Aamen.

Kouluun asti kuitenki pääsin tänään ja opinkin päivän aikana paljolti kiintoisia seikkoja mm. ruotsin ja saksan kielestä. Liikkatunnille mulla oli jopa LAPPU flunssaisuudesta ja maikkakin uskoi ainaki 93-prosenttisesti mun selitykset. Osan kuntotesteistä kuitenki tein siitäki huolimatta ja meni jopa ihan jees. En ainakaan vielä tehny sitä protestia oppilaiden kilpailutilanteeseen yllyttäviä liikunnan testejä yms. vastaan enkä edes totaalikieltäytynyt. Alkaa olla myöhästä. Mutta oikeastikin, etenki poikien keskuudessa se on ihan vajaata ku joku Cooperin tulos, leuanvedot tai punnerrukset tekee ihmisestä jotenki paremman tai huonomman. Sillä ei oo minkäännäköstä merkitystä ihmisen arvoon tai inhimillisyyteen tai mihinkään et miten kovaa juoksee, pitkälle hyppää tai paljonko on jaksanu treenata käsiään yhdistettynä synnynnäiseen voimaan. Sillä on väliä, että pääsee eteenpäin ja on terve. Ja saa hillopurkin kannen auki.

Mä tiedän että siellä on nyt muutama silmäpari joka ajattelee tätä mulkoilessaan että "eihän me nyt sitä SILLEEN", mut kyllä aika monet ihan SILLEENki. Kai sitä voi arvostaa, et joku on liikunnallisesti lahjakas ja on jaksanu treenata paljon, mut samalla lailla missä tahansa muussaki asiassa voi tehä niin. Voi olla matemaattisesti, kielellisesti, musikaalisesti, taiteellisesti kyvykäs. Mut neki on kaikki sellasia ulkoisia asioita, joku on parempi jossain ja jossain huonompi. Plus tietenki meijän yli-ihmiset jotka tuntuu osaavan kaiken. Mut se tosiaan vaan tuntuu ja vaikuttaa ulospäin siltä, jotkut toiset taas on ulkosesti vähemmän lahjakkaita esim. ilmaisemaan itseään mitenkään fyysisesti, mut hallitsevatkin sisäisiä asioita paremmin. Sanon että "paremmin", mut eihän kukaan oo sen parempi ku joku toinen. Joku vaan on harjaantuneempi jossain, käyttäny enemmän aikaansa, saanu geeneissä lahjakkuutta tai on vaan kiinnostunut, mut jokaisella on kuitenki opittavaa varmasti joka asiassa. Yhteiskuntaopin tunnilta viisastuneena voisin sanoa lehtori Tolvasen sanoin Absoluuttisen Totuuden, että kukaan ei voi osata kaikkea.

Tän asian lisäks mua on ahdistanu se, miksei ihmisillä voi olla yhteisymmärrystä asioista. Tai siis, ei ole mullakaan, mut että mikä siinä loppujen lopuks on niin vaikeeta? Enkä nyt tarkota mielipideasioita, kuten "kahvi on pahaa", vaan sitä, miksei jokainen sais juoda kahvia jos haluaa tai olla juomatta jos haluaa. Tai siis tottakai saakin. Taisiistaisiis, mun verbaalinen ilmaisuni kärsii jälleen pahasti. En nyt tarkota pelkästään asioita liittyen kahviin vaan ihan kaikkea. Lähinnä kuitenki sitä, miks mun lähellä on ihmisiä, joihin haluaisin tutustua tai olla läheisempi; ihmisiä, jotka joskus tuntuu hyväksyvän ja joskus ei ja sitä on äärettömän vaikea ymmärtää; ja ihmisiä, jotka haluaa olla mun lähellä mut joiden kanssa mulla ei tunnu olevan mitään yhteistä. Ja sit onneks myös niitä, joiden kanssa voi olla turvassa ja rauhassa, ainakin yleensä. Joskus tuntuu ettei niitäkään ole.

Siinä on ristiriita. Mä tiedän itsekin, että en välttämättä voi tai halua olla IHAN jokaisen ihmisen läheinen ystävä, mut mihinkään ilkeyteen se ei kuitenkaan sais olla syynä missään tilanteessa. Ketään ei sais karistaa pois luotaan ilman mitään järkevää syytä. Mä tiedän ite kokemuksesta miten pahalta se tuntuu, kun ei saa olla siellä missä haluaa, kukaan ei kaipaa eikä hyväksy. Ja syynä sitten ulkonäkö tai luonteenpiirre, mun kohalla ainaki ujous, joka ei sovi joidenkin tajunnan virtaan ollenkaan. Miten se tekee myöskään kenestäkään huonomman? Jokainen puistelee tässä vaiheessa päätään, että ei mitenkään, ei mitenkään. Mutta niinkö oikeasti?

Tottakai sellasilla pintapuolisillakin asioilla on vaikutusta. Ulkonäön perusteella jokainen luo ensimmäisen kuvansa ihmisestä, seuraavan siitä miten ihminen käyttäytyy siinä ensimmäisessä tilanteessa ja niin edelleen, riippuen mihin asti päästään.

Moni ois ehkä eri mieltä just tosta mun ujoudesta, mut moni tietää myös mitä se pahimmillaan voi olla. Se on vähän samanlainen juttu ku vaik hiusten väri. Ihminen syntyy sellasena ku on, jos hiusten väri/ujous häiritsee niin ihminen voi yrittää tehä sille jotain. Hiusten värjäyskään ei aina onnistu, eikä lopullisesti mitenkään. Ujouttaanki voi yrittää peittää, se voi muuttua ajan myötä kuten hiusten väriki sen mukaan mitä teet ja missä. Ujoutta kun yrittää peittää, voi tulos olla täys katastrofi, yliäänekäs ja joku ihan muu kun ite olet. Ero on siinä, että luonteensa varsinainen peittäminen on huono asia eikä kannattavaa ollenkaan mut hiusten väri tuskin on niin vakava asia.

Ja sitten kun ajattelen nyt narsistisesti taas itseäni, kai mä ne hiukset oon sen takia värjänny ettei ne ois blondit enkä siis ensisijaisesti haluais että olen blondi, mut millään lailla mua ei haittaa että kaikki jotka yhtään mua tuntee myös tietää sen. Hoo, yhtään ei oo tosiaan tullu vastaan joka ois ainakaan myöntäny muodostavansa mielipiteitään niin musta ku kenestäkään muustakaan hiusten värin perusteella. :D Mutta, ujous taas piilottaa muilta ihmisiltä sitä mitä mä oikeasti olen vaikka sekin toki on osa mua. Sitten ku on tarpeeks läheinen, olette ehkäpä huomanneet että melko läheinen saa tosiaan olla, niin näkee mitä mä oikeasti olen ja juttua riittää ihan mistä tahansa ja millon tahansa. Mut ei ikimaailmassa tuntemattomalle ihmiselle, mä en edes halua että kukaan tietää musta mitään jos ei oo millään lailla kiinnostunu. (Tätäkään ei lue kukaan jota ei kiinnosta vaikka puhunki ihan julkisesti itestäni.)

Ja sama koskee tietysti monia muita piirteitä ja juttuja ihmisessä. Hiustenvärivertauksesta ehkä saattaa huomata että mä todellakin kaipaan uutta väriä päähäni.

Hassua kun päiväkeskuksella on valot. Tietääkö joku miks? Tuolla Kuninkaantien varressa siis, meiltä n. 1km Bemböleen ja saletisti kaikki tietää missä mä asun. :D Siellä kun ei oo ollu mitään elämää moneen vuoteen (jos Ellua ja mua ei lasketa), ja nyt siellä on ollu jo useampana iltana valot? Tai toissailtana oli ja sitä edellisenä, ku oon juoksennellu siitä ohi. Se pitäis kai räjäyttää taivaan tuuliin, mut ei kai se edellytä pitämään valoja päällä iltamyöhällä? (Yheksältä=iltamyöhällä ^^) Se oli muuten Ellun kanssa hauskaa ku hypittiin siel pihalla joskus, en muista enää millon se oli ja mitä luultiin tekevämme siellä mut kivaa oli. Samoja aikoja ku seurattiin siel joen varressa niitä perunoita ja salaatinlehtiä, eli kaks vuotta sitte? En tiiä mut oli just parasta ja onneks et koskaan lue kuitenkaan näitä mun juttuja.

Hou. Huomenna ois taas soittotunti, oon koittanu treenailla tänään aktiivisesti mut ketuttaa ku en osaa ja käsienki lihakset on ihan väsähtäneet. Toivon salaa et Veeralla on se ihana sello vieläki. <3 ANTAAKS JOKU MULLE VIISTOISTA TONNIA NI OSTAN SEN. Ellei Veera ehi ensin! Mut sillonki saisin nähä ja kuulla sitä kerran viikossa. Oi.

Pianoaki yritin rimpautella, tai yritän lähes joka päivä mut se on vähän sama asia ku nukkuminen ja hengittäminen et vaan täytyy, mut se kaipaa totisesti viritystä. Viimeks ku mulla oli pianomatinea (joulukuu '04) äide lupas mun pianomaikalle virityttää sen. Meijän suku ei oo mitään saamatonta porukkaa. :) :)

Voiko pianoa muuten RIMPAUTELLA? Kukaan ei käytä sellasta sanontaa. Mut mäpä käytän nyt, jag sprata om pianon rimputtelu.

Oon näköjään sillä tuulella että lähtis vaikka romaani yheltä istumalta suoraan painoon ja kansainväliseen levitykseen mutmut ois mulla vielä muutaki tekemistä.

Tsau. Ciao niinku ja see yy aa.

14 16 17 75

Nääki joku kahen viikon tauon jälkeen. Olipa muuten heittoa. No mut eipä se mitään.

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!

Näin tänään maailman ihanimman sellon. Arvo 15000 e, miettikää jostain soittimesta vaan, mut se oli maailman kaunein ja ihanin ääni. Mulla meni tunti ihan ohi ja kylmät väreet vaan meni ku kuuntelin Veeran soittoa. ^^ Ja sit luonnollisesti Veera pudotti omenan sen sellon päälle niin että mäjähti. Eikä se siis oo sen oma.

Aaatshiih ruotsii ja saksaa. <3 Ah så.

äävävää petri pilas mun suunnitelman kirjottaa pitkästi tänään!

Ehah ei mulla taida olla kummempaa kerrottavaa tältä päivältä. Oon miettiny vaan sellasia juttuja jotka ei oo ollenkaan soveliaita tänne teidän pienten silmienne ulottuville. Tai no. No kuitenkin.

Mattila oli tosiaan parhaimmillaan tänään. :D Opettelimme juuri kolmiolieriön tilavuuden mittaamista Pythagoraan lauseen avulla tai muuta yhtä mielekästä kun Tommi: "MITÄ H*LVETTIÄ!?!" ja Mattila: "ei mitään h*lvettiä". :'D Sit kesken kaiken Mattila päätti piirtää taululle auton, jolla ei ollu minkäännäköstä tarkotusta ja jatkoimme teoriaopintojamme. Myöhemmin palasimme kuitenkin autoon ja Mattila esitti meille visaisen kysymyksen siihen liittyen. Mä vastasin luonnollisesti ekana oikein (hahhah Ari joka muuten palannut juuri on, velkommen) ja tienasin euron. Oon rikas ja Mattilan mukaan miljonääri jo ennen kesää. Mut arvoituksen jatko ei viel selvinny kenellekään, mä oon totaalisen varma etten saa unta ku mietin vaan tota. Mut eihän mun sit tarvi kuulemma tulla huomenna kouluunkaan, luokanvalvojamme mukaan se on virkistävää.

Kiva ku joku 90% jotka lukee tätä oli iteki tolla tunnilla. Mut eipä paljon paina.

Tai no joo, painaa. Monet asiat. Ei jaksais millään keskittyä yhtään mihinkään, tällä viikolla on useampiki soittotunti ja pitäs treenata. Pitäs tehä kaikenlaista mut mä vaan asustelen omassa maailmassani, ehkä kouluajaks justjust saatan tulla sieltä ulos ja sit taas takaisin.

Äh mä en tajuu miks mulla on noin paljon meikkejä. Ei siinä muuten mitään mutta ku nytki pöydällä on iso läjä kaikenlaista, mitä en ees käytä ikinä. Ja ihan ku niistä ois mitään iloa, ihan ku ne parantais kenenkään elämänlaatua mitenkään. Tai kylhän ne parantaa mun omaani, niiden kanssa on hauska sotkea. Mut rahaa kuluu kivasti ja aikaaki menee, ja sama ihminen mä oon kuitenki meikkien kanssa ja ilman. Ehkä seki luo niinku pukeutumisen ja muun tämmösen turhuuden ohella sellasta omakuvaa. Joo mut se on turhaa tosiaan ja hyvinki turhauttavaa aina välillä. Tiedän et kaikkia kiinnostaa tää melkein enemmän ku aluepastorin saarna kevätkirkossa.

Toi oli melko pahasti sanottu, en tarkottanu sillä et pastoreissa ois mitään vikaa mut useinkaan jos ne jutut ei kosketa itteään tai lähipiiriään ni niitä ei juurikaan jaksa kuunnella. Se vaan on totuus.

Mut noista meikeistä. Kiintoisaa ku mä pohdin kosmetiikkatuotepsykologiaa. o.O Mut pitää seki jonku tehä. Mut mä luulisin kuitenki, et se on sellanen asia mikä on jokaisen ihan oma juttu. Niin tytön, naisen, pojan ku miehenki. Noniin, olen puhunut.

Pitää jauhaa tämmösestä tyhjästä et jäis oikeet ajatukset taka-alalle. Aika naurettavaa.

Rölli on paras.

Mihin Mattilan isän hevoset tarvii autoa?

De är den här söndag igen. De menar att jag måste gå till skolan i morgon. Men du måste också! Ha-ha.

Nyt saletisti kaikki ne tuhannet jotka selaili just tällä hetkellä uusimpia päiväkirjamerkintöjä kiinnitti heti huomionsa siihen että täällä on joku svedu. Mutta väärässä olitte.

Jäi eilisenki kirjotus aika vähiin. Enkä muista mistä päivistä oon kirjottanu ja mistä en, mut ei kai mun tarvikaan joka ikistä käännettä elämässäni raportoida tänne. Noh, en mä oo tainnu tehdä niin missään vaiheessa mutta periaatteessa kuitenkin.

ÄH pitää lopettaa.

Noniin ja nyt voin jatkaa ainaki vähän aikaa. Tänään en oo juurikaan tehny muuta ku juhlinu vieläki Petrin 18-vuotispäivää, loputki veljet oli täällä tänään. Oli taas perushauskaa. ^^

Mä tein aamulla ihan älyttömän hienon kakun. Tai no, vähän rempsalleen se jäi mut muuten erittäin kaunis ja tyylikäs ennen kaikkea, moderni sanoisinko.

Mua nyt just ärsyttää kirjottaa tänne omasta elämästäni kaikkien nähtäville. Vaik tiedän ettei kovin moni kuitenkaan edes lue, silti se on ihan henkilökohtasta et mitä mä teen. Niinku kamalaa jos oon vaik leiponu kakkua ja koko maailma tietää.

Mut voisinpa jälleen kerran pohtia vaik tän koko jutun syvintä olemusta, kun eihän tässä oo oikein mitään järkeä. Kenelle mä kirjotan? Miks mä kirjotan? Kuka tätä lukee ja miksi? Hyödynkö mä tästä jotain, hyötyykö joku muu? Tietty kaikki muut hyötyy ku lukee mun filosofisia päätelmiäni maailman kummallisuuksista.

ÄH ei nyt inspaa ollenkaan, eikä oo vähään aikaan muutenkaan. Pitäs tehä kaikkee muuta ni jää tämmöset sinänsä hyödylliset pohdinnat ja arkipäiväisten asioiden eteen pysähtymiset vähiin.

Miettikää millasta ois jos teillä ei ois ketään. Tai tottakai olis naapureita, kummitäti Luoteis-Karjalassa ja lapsuuden kavereita Pohjanmaalla mut ei ketään todellista ihmistä siinä lähellä. Ei ketään joka kuuntelis, jolle puhua päivittäisiä asioita, jolle purkaa sydäntä ku sitä tarvitsee. Joskus voi jokaisesta tuntua tietenki siltä ettei oo, mut todellisuudessa niitä kuitenki aina on. Mut jos ainoa kommunikointi muiden ihmisten kanssa tapahtuis kaupan kassalla ja puhelutkin koostuis vaan lehtimyyjistä ja tilastokyselijöistä. Tässä vaiheessa voikin miettiä, mistä tämmönen ihminen tienais leipänsä. Se onki hankalampaa. Mut silti kuka tahansa voi olla yksin vaikka muiden ihmisten keskelläkin, vaik sellanen onki vähän erilaista yksinäisyyttä. Sitäkin varten tarvitaan kai niitä, jotka koittaa huomata jokaisen, myös sinut juuri siellä tuolillasi. Kukaan ei pysty kuitenkaan huomaamaan kaikkea ja kaikkia, auttamaan joka asiassa ja jaksamaan sitä taakkaa päivästä päivään. Kestämään sitä, että samat ihmiset ripustautuu kiinni uudestaan ja uudestaan. Vaikka ainoa ilo voikin olla se, että näkee toisessa ihmisessä aidon ilon, onnen ja helpotuksen tunteen, voi joskus olla liikaa kannatella vuorellista erilaisia murheita ja harmeja päällään kun yhtäaikaa jalat on uppoamassa maan alle. Sillon siihen väliin jää pää joka kärsii, ei jaksa.

Lopetan itkemisen.

Torstai 9.2.2006, kommentoikaa jotka ette oo viel mitään laittanu! En toki uudestaan voi laittaa samaa. :D