nämä hiljaiset yöt,nämä hiljaiset päivät tekevät minut hulluksi.
hetki sitten itkin.ja kauan.liian kauan ja pilasin taas kaiken.
se on nykyään ainut asia jota osaa tehdä.itkeä ja nukkua ja huutaa.
itken nin paljon etten saa henkeä ja tuntuu siltä kuin tukehtuisin.
välillä toivonkin että niin kävisi.vihaan niin suuresti tätä kaikkea.
enkä edes tiedä miksi.
yksinäisyys on pahempaa kuin mikään muu.
eilen oli jouluaatto.se ei tuntunut miltään.
eniten minua harmitti se,että työt loppuu ja joudun olla taas paljon yksin.
ennen joulu tuntui kivalta kun oli ensin paljon töitä ja sitten vietettiin joulua
ja sai lahjoja ja syödä hyvää ruokaa.eilen musta ei tuntunut miltään.
aina kun avasin lahjan jotakin pientä pettyi sisälläni.en tiedä mitä minun olisi pitänyt saada paketista jotta se olisin saanut edes pienen valon palamaan sydämeeni.
en tahdo mennä takaisin mutta en tahdo jäädäkkään.
äiti ei tahdo että jään tänne tällaisena kuin olen.
sen mielestä mä pilaan kaiken.kohta on pari päivää
vapaata jolloin olen taas yksin.meen varmaan kauppaan
ja toivon ettei kukaan näe minua.suoraan sanottuna pelkään
edes näkeväni ketään.tahdon puhua heidän kanssaan
mutta pelkään että kukaan ei ymmärrä ollenkaan.sellainen
joka ei ole koskaan ollut useampaa vuotta aivan erilaisessa
maailmassa ei voi edes kuvitella miltä tämä tuntuu.
kun ei ole ketään joka olisi edes vähän samalla aaltopituudella.mutta ei..
tahtoisin vain pitää ystävää kädestä kiinni,
sulkea silmät antaa kyyneleiden valua.
ollaan hiljaa.
"eikö elämässä riitä mikään
eikö hellitäisi hetkeksikään jatkuva paine?"
Leevi and the leavings-Elina, mitä mä teen?