IRC-Galleria

kiitos rakas ystäväni.
teit päivästäni täydellisen <3

ahdasmieliset keskisuomalaiset."älä puhu,älä näe,älä koe..shhh..ei kai kukaan nähnyt tai kuullut"ärsyttää ku kaikkea pitää hyssytellä eikä asioista voi puhua suoraa.mitä sitte jos kaatuu pyörällä ja on perse ruvella maassa?eniten mua ainaki vituttaa että housut on rikku ja käsi jäi auton alle.
Mutta miten ajattelee PERINTEINEN KESKISUOMALAINEN?"EI KAI KUKAAN NÄHNY?toivottavasti kukaan ei vaan nähny"ja kohta tietää koko kylä kuinka se pikkaraisen pojan tyttöystävä on ollu rähmällään tien poskessa ja mummot kuiskii paikallisen S-marketin pihassa että se varmaan ajo päissään pyörällä.väliäkö sillä ois ollu vaikka ois ajanu huumeissa tai silmät kiinni.

päivittäin tapaan kymmeniä ihmisiä joiolle pitää hymyillä ja joiden kanssa pitää asioida ilon ja surun keskellä.toiset ovat hyvinkin vittumaisia,PERINTEISIÄ KESKISUOMALAISIA.
"minä haluaisin jotain juhlavaa esim. ruusuja parhaan ystäväni syntymäpäiville.ne kukat tulee sitten lahjan ohessa että ei mitään kallista mutta näyttävä pitäisi olla."
elä siinä sitten sellasen kanssa.
"no mitäs haluaisiko rouva nämä pakettiin ja onko pitkään paketissa?"
"no ei tarvii pakettia.siellähän on 20 astetta pakkasta ja minä vaan nopeasti menen tuohon autoon ja ollaan perillä sitten 3tunnin päästä.KYLLÄHÄN RUUSU KESTÄÄ?"

voiko tähän enää muuta tokaista niinkuin kollegani eräänä päivänä sanoi mies asiakkaalle hänen ostaessa n. 2m korkean viherkasvin:
mies:kuinka kauan tämä kestää
kollegani:nämähän on vähän niinkuin kotieläimet;kestävät hetken ja kuolevat sitten pois.

voi näitä päiviä.kerrankin heräsin aamulla iloisena vapaapäivääni. lähdin räntäisenä tammikuun päivänä kaupungille kaverin kanssa kahville ja kaupoille.kaikki tuntui niin helpolta ja rentouttuvalta.jotenkin oli vain mukava olo.. viiden maissa kävelin kotiin.räntää vain satoi taivaan täydeltä.

menin autoon istumaan apukuskin paikalle.timo tuli hetken kuluttua ja lähdettiin kauppaan.radiosta kuulin että 23 tiellä oli sattunut kuolonuhrin vaatinut kolari.ajetaan varovasti.timo ajaa ja minä istun edelleen apukuskin paikalla.mentiin kaupasta kaisalle ja tiinalle hakemaan alennuskuponkia ravintolaan.ootan autossa kun en jaksa mennä ylhäällä käymään..venkslaan pyyhkimiä koska räntää tulee edelleen ja en näe ikkunasta ulos.timo tulee ja lähdemme ajamaan takaisin keskustaan.ihmettelen miksi täällä on näin paljon lunta?
hetken päästä timo menettää auton hallinnan ja törmäämme apukuskin nokka ja kylki edellä alamäessä olevaan kaiteeseen.alan itkemään hysteerisesti ja timo huutaa minulle hysteerisesti.timo vain jatkaa ja jatkaa ajamista vaikka tahdon että hän pysäyttäisi.ajamme läheisen siwan pihaan ja minä kömmin hysteerisesti kuskin oven kautta autosta ulos koska oma oveni ei aukea.auto lunastukseen.ei sitä kannata korjata enää.

jotenkin tuntuu taas siltä että juuri kun aloin päästä jaloilleni kaikesta tästä paskasta niin taas viedään pohja alta.porukat sano että onneks ei käyny mitään.jos kaidetta ei olisi ollut niin en varmasti nyt kirjoittaisi tässä.hetken jo ehdin murehtia etten pääsekkään töihin.entä jos en pääse töihin kävi vain mielessäni?hetken aikaa myös toivoin että tämä kaikki oli nyt tässä.

silmiäni särkee ja turvottaa.sisälläni on taas ääretön ahdistus;nyt en pääse täältä mihinkään kun ei ole pösöä.en pääse mihinkään.en yhtään minnekkään!!!!!ei ole ketään,ei ole mitään.on vain ääretön tyhjyys ja ahdistus..viekään pois.

no esimerkiks mararonilootoo

siihen tulloo vähän
porkkanoo
herkkusienii
jauhellihhoo
makaroonii
kermoo
ja passoo siihen laittoo munnookin jos miel tekköö

ja sitten mausteita miun ja maun mukkaan.

-kersa-

"jos etsit kadonnutta aikaa,jotain jostain jouduit luopumaan.
liian usein huomaat ei se totta ollutkaan.
ja joku tuskin tietää mitä etsii vailla määränpäätä harhailee.
monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa.
ne sanat, jotka sanomatta jäivät,sanat joita ei kai ollutkaan.
sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan.
ja minä olen miettinyt jo kauan jotain josta sulle kertoisin,
vaikka tuskin muistan enää osoitettakaan."

nämä hiljaiset yöt,nämä hiljaiset päivät tekevät minut hulluksi.
hetki sitten itkin.ja kauan.liian kauan ja pilasin taas kaiken.
se on nykyään ainut asia jota osaa tehdä.itkeä ja nukkua ja huutaa.
itken nin paljon etten saa henkeä ja tuntuu siltä kuin tukehtuisin.
välillä toivonkin että niin kävisi.vihaan niin suuresti tätä kaikkea.
enkä edes tiedä miksi.

yksinäisyys on pahempaa kuin mikään muu.
eilen oli jouluaatto.se ei tuntunut miltään.
eniten minua harmitti se,että työt loppuu ja joudun olla taas paljon yksin.
ennen joulu tuntui kivalta kun oli ensin paljon töitä ja sitten vietettiin joulua
ja sai lahjoja ja syödä hyvää ruokaa.eilen musta ei tuntunut miltään.
aina kun avasin lahjan jotakin pientä pettyi sisälläni.en tiedä mitä minun olisi pitänyt saada paketista jotta se olisin saanut edes pienen valon palamaan sydämeeni.

en tahdo mennä takaisin mutta en tahdo jäädäkkään.
äiti ei tahdo että jään tänne tällaisena kuin olen.
sen mielestä mä pilaan kaiken.kohta on pari päivää
vapaata jolloin olen taas yksin.meen varmaan kauppaan
ja toivon ettei kukaan näe minua.suoraan sanottuna pelkään
edes näkeväni ketään.tahdon puhua heidän kanssaan
mutta pelkään että kukaan ei ymmärrä ollenkaan.sellainen
joka ei ole koskaan ollut useampaa vuotta aivan erilaisessa
maailmassa ei voi edes kuvitella miltä tämä tuntuu.
kun ei ole ketään joka olisi edes vähän samalla aaltopituudella.mutta ei..

tahtoisin vain pitää ystävää kädestä kiinni,
sulkea silmät antaa kyyneleiden valua.
ollaan hiljaa.

"eikö elämässä riitä mikään
eikö hellitäisi hetkeksikään jatkuva paine?"

Leevi and the leavings-Elina, mitä mä teen?

Eilen oli viimeinen näyttö ja pääsin läpi ilman lisänäyttöjä!!meitsi valmistuu floristiks 1.11.2007!!!!!!!vittu

Uskomattoman hyvä olo.
Aurinko paistaa,töissä on kivaa ja kouluki menee ihan hyvin.
Suljen silmät,vedän syvään henkeä ja hymyilen.
Kaikki tuntuu niin kevyeltä.
Vieno tuuli puhaltaa kasvoilleni ja tyhjentää ajatukseni.
Olen vain tässä.
Hetkessä.

Hanki pysyvästi murheellinen ilme katsomalla tuntikausia kuvaasi vedestä;
se tuo taatusti synkeyttä aurinkoisimpaankin päivään.

Elämä on laatikollinen ohdakkeita...
ja minulle on annettu kaikki sitkeimmät ja piikkisimmät.