IRC-Galleria

voi näitä päiviä.kerrankin heräsin aamulla iloisena vapaapäivääni. lähdin räntäisenä tammikuun päivänä kaupungille kaverin kanssa kahville ja kaupoille.kaikki tuntui niin helpolta ja rentouttuvalta.jotenkin oli vain mukava olo.. viiden maissa kävelin kotiin.räntää vain satoi taivaan täydeltä.

menin autoon istumaan apukuskin paikalle.timo tuli hetken kuluttua ja lähdettiin kauppaan.radiosta kuulin että 23 tiellä oli sattunut kuolonuhrin vaatinut kolari.ajetaan varovasti.timo ajaa ja minä istun edelleen apukuskin paikalla.mentiin kaupasta kaisalle ja tiinalle hakemaan alennuskuponkia ravintolaan.ootan autossa kun en jaksa mennä ylhäällä käymään..venkslaan pyyhkimiä koska räntää tulee edelleen ja en näe ikkunasta ulos.timo tulee ja lähdemme ajamaan takaisin keskustaan.ihmettelen miksi täällä on näin paljon lunta?
hetken päästä timo menettää auton hallinnan ja törmäämme apukuskin nokka ja kylki edellä alamäessä olevaan kaiteeseen.alan itkemään hysteerisesti ja timo huutaa minulle hysteerisesti.timo vain jatkaa ja jatkaa ajamista vaikka tahdon että hän pysäyttäisi.ajamme läheisen siwan pihaan ja minä kömmin hysteerisesti kuskin oven kautta autosta ulos koska oma oveni ei aukea.auto lunastukseen.ei sitä kannata korjata enää.

jotenkin tuntuu taas siltä että juuri kun aloin päästä jaloilleni kaikesta tästä paskasta niin taas viedään pohja alta.porukat sano että onneks ei käyny mitään.jos kaidetta ei olisi ollut niin en varmasti nyt kirjoittaisi tässä.hetken jo ehdin murehtia etten pääsekkään töihin.entä jos en pääse töihin kävi vain mielessäni?hetken aikaa myös toivoin että tämä kaikki oli nyt tässä.

silmiäni särkee ja turvottaa.sisälläni on taas ääretön ahdistus;nyt en pääse täältä mihinkään kun ei ole pösöä.en pääse mihinkään.en yhtään minnekkään!!!!!ei ole ketään,ei ole mitään.on vain ääretön tyhjyys ja ahdistus..viekään pois.