IRC-Galleria

Ehti tässä taas muutama päivä vierähtää kirjoittamatta.

Menin sitten kuitenkin Ruisrockiin tekemään päihdetyötä, vaikka ensin ajattelin etten jaksa sitä tänä kesänä. Menin sinne sinun kunniaksesi, pidithän sitä arvokkaana hommana. Sain paljon tukea työkavereiltani siellä.

Lauantaina kävin laskemassa uurnasi maahan. Oli se kamalan raskas tehtävä, raskaampi kuin olin varautunut. Jo pelkästään sen astian nostaminen siitä kynttilöitten välistä ei meinannut nousta ylös. Muistui siinä mieleeni papin sanat että ihmisen tuhkat painaa saman verran kuin syntymäpaina...musta kyllä tuntui, että tuo oli paljon raskaampi kuin 3330g. Sulla oli kaunis puinen uurna jossa oli linnun kuvio joka sivulla. Se varmaan kuvastaa sitä että nyt lensit vapauteen kuin taivaan lintu. En antanut kenenkään muun koskea uurnaasi (ehkä olin itsekäs, en tiedä) halusin kuitenkin itse pitää sinut sylissäni ja kantaa koko matkan viimeiselle leposijallesi, koska tiesin että tämä oli se viimeinen kerta kun saan pitää sinua sylissäni koskaan. Isäsi peitti sen pienen kuopan, ei antanut kenenkään muun tehdä sitä.

Me keskusteltiin isän kanssa jälkeenpäin parkkipaikalla haudalle tulevasta enkelistä. Annoin isällesi tehtäväksi etsiä kiveen tulevaa enkeliä (messinkistä). Haluaisin sen lentävässä asennossa olevana. Kivi meillä jo on ja siihen tulee sinun nimesi pelkästään, koska et koskaan ymmärtänyt miksi siinä pitää olla syntymä- ja kuolinpäivät. Meillä on sen verran suuri kivi että siihen mahtuu meidän kaikkien nimet ja samaan paikkaan tullaan me kaikki, olen jo varmistanut asian isovanhemmiltasikin.

Olen saanut paljon tukea monelta suunnalta ja olen kiitollinen siitä kaikille tukijoilleni. Olen jo uskonut sen ettei puhelimeni soi puolen yön aikaan ja olen uskonut myös ettei ovet kolise enää sinun toimestasi. Aina tullessani ovesta sisään, tarkastan kaikki kengät (myös sinun kengät jotka on edelleen paikoillaan jäljiltäsi), ketä on kotona.En kuitenkaan ole vielä uskonut että olet lopullisesti poissa meidän elämästä. En tiedä koska pystyn pakkaamaan tavarasi pois ehkä viimeistään muuton yhteydessä. Mitä mä niille teen? Annanko hyväntekeväisyyteen? Rippipukusi säilytän ainakin!

Sinä vaikutat vielä kun olen kaupassa ruokaostoksilla tai kun olen vaateostoksilla. Sinä myös vaikutit tehdessäni asuntohakemusta, sinä olet edelleen jollain tavalla meidän arjessa mukana, tavalla tai toisella. En ole uskaltanut tehdä vaateostoksia, koska aina ajattelen että tuosta sinä olisit tykännyt mutta en tiedä mistä minä tykkäisin. Ostan edelleen ruokaa kolmelle ja huomioin edelleen mistä sinä pidit/et pitänyt. Minun puhelimessani on edelleen sinun numerosi, sähköpostiosoitettasi en ole poistanut luettelosta.

Miten selviän tästä kaikesta järjissäni? Miten opin elämään ilman sinua? Olithan osa minua, minun elämässäni lähes 17 vuotta! Haluan uskoa että olet nyt suojelusenkelinä meille kaikille läheisillesi. Haluan uskoa että me tavataan vielä joskus jossain. En halua uskoa että kaikki on ohi kuoleman tullessa.