IRC-Galleria

Maanantaina oli sinun syntymäpäiväsi. Olimme hautausmaalla piknikillä, meillä oli mukana kakkua, pullaa ja kaffetta. Meitä oli paikalla isovanhempasi, minä, pikkuveljesi Miska sekä Vippe. Siri ja Petrikin tulivat paikalle yllättäin. Meillä oli oikein mukvaa, koitin pitää toimintaa yllä ettei kukaan vaan alkaisi herkistelemään, itkeskelemään ja melko hyvin onnistuinkin.

Sintsu askarteli sulle hienon kortin ja pukeutui fiiniksi. Mä ostin sulle hienon tumman punaisen ruukkuruusun ja Vippe osti erikoisen väriset kesäneilikat. Pappa toi krysanteemin ja mummi toi tulilatvan. Vaikka piditkin enemmän sinertävästä niin nyt kaikki kukat olivat punertavia. Haudallasi paloi kaksi kynttilää, toinen oli sellainen tavallinen hautalyhty ja toinen sellainen vihreä kynttiläsysteemi, koska se sopi hyvin pöytäliinan ja servettien väritykseen.

Lähtiessämme hautausmaalle otin kameran mukaan jotta saan kuvia. Mielessäni ajattelin että näytän niitä kuvia sulle ja näyttän miten juhlimme synttäreitäsi tänä vuonna. Heti ajatuksen mentyä tajusin etten voi sellaista tehdä (näyttää kuvia sulle) koskaan ja purskahdin itkuun. Koska opin että sua ei ole enää meidän elämässä? Opinko koskaan? Oikeastaan en haluakaan, mutta ehkä se olisi jotenkin helpompaa, luulen ainakin niin.

Hautausmaalta lähdimme Miskan kanssa koto kautta laivalle. Menimme Europalle risteilylle oikein pitkän kaavan mukaan eli Tukholmaan asti. Vanhan kaavan mukaan join yhden paukun, kahvipaukun tällä kertaa ja Miska sai sellaisen vilkkuvan ja säkenöivän paukun (ilman alkoholia). En jaksanut kiinnoastua bändistä joten olin nukkumassa jo ennen klo 01. Aamulla kävimme aamupalalla vanhan kaavan mukaan, kävimme myös seisovassa pöydässä syömässä ja petyimme taas kerran pikkuisen. Taas oli kalavoittoinen tarjoilu, eikä oikeastaan mikään ollut silleen erikoisen hyvää.

Normaalisti nukun aina hyvin laivalla, mutta nyt nukuin tosi huonosti. Näin susta jotain unta ja laiva soitteli paljon torvea Tukholmaa lähestyttäessä. En muista mitä unta sinusta näin, mutta se ei tuntunut hyvältä. Paluu matkalla minulla oli kahta kauheampi ikävä sinua joten suurin osa paluu matkastamme istuin hytissä katselemassa telkkua ja lukemassa lehteä.

Me ollaan saatu Miskan kanssa uusi asunto, me muutetaan virallisesti 1.10. Ehkä se on taas sellainen asia joka pamauttaa totuudella vyön alle, en tiedä, mutta niin mulle on kerrottu. Meidän on kuitenkin pakko muutta kun ei pystytä tässäkään asumaan tuon sinun huoneesi tähden. Me meinattiin ensin muuttaa se huone joksikin muuksi, mutta ei se onnistu -> aaina se olisi kuitenkin sun huone. Toivon todella että tää muutto on oikea ratkaisu ja uskon niin sisimmässäni.