IRC-Galleria

Ah ihanuutta.
Eilen väsytti niin paljon et ois voinu vaan itkeä jos olis jaksanu. Töistä torpalle, koirat typerälle hihnalenkille (mit vit, muutin maalle et voin remmittää koiria jotka juoksi vuokissa päättömästi ympäriinsä häiriimättä ketään)...teekupponen ja nukkumaan.

Tänään käyty sit kaupassa koko poppoo, mitä nyt kissat piti torppaa pystyssä :)
Nyt on valkosibaleperunat uunissa, nammm.

Niin, eka naapuri suututettu, helsinkiläiskekkula (itsehän siis en ole...) käy tos tontillaan laskemas pulkkamäkeä lauantaisin kaksi tuntia ja sitä ärsytti et oon talsinu mettään tosta tonttien kulmasta joka siis on a) metsää ja b) täyttä hemmetin metsää. Mutta aijai kul lumessa jalanjälkiä, nyt siin on sit kyltti et läpikulku kielletty. lähdin toiseen suuntaan remmittää koiria ni sieltä löyty sit ampumarata (onneksi ei ole paukkuarkaa väkeä kun kebabsi) ja jostain pihasta lähti ihana pystäri mein perään talsii. Sil oli kaameen yksinäistä ja se höpis kauheest kaikkee. Ei se luokse tullu ja hyvä niin, pappakoira olis suuttunu.

Meinas alkaa ahdistaa kun ei ole kukaan laittamassa peilikaappia seinään. Leikin sit sähkäriä porakonemurhaajaa ja kaivelin niitä pieniä harmaita muovijuttujakin ympäri torppaa. No löysin vaan punasia ja sain kaapin seinälle, ihana meikkaa seisten :D
Myös lamppu palaa taas! Ja tämä suuri operaatio vei puoltuntia. Ihana fiilis kun tajuu ettei ole ihan käsi. Vaikka ton yhden hyllyn olkkariin laitoinki iiihan vinoon...

Yläkertaa en vielä asuta, edes patjaa ole avannut, sohvalla elukoiden alla/välissä on iiihan hyvä.
oon kyl testannu et pikkurakit pääsee ylös ja alas itse. Pappa saa sit kesällä majottautua sohvalle välieteiseen.
Telkku ei näy enneku iskee ton lautasen ulkoseinään ja se ei taida olla ihan mun juttu vaikka mestariporaaja nyt siis selkeästi olenkin. Ihan vaan ku en yltä :P

Keittiöremppa on kesken, mul ei ole pesukoneita, laattoja, kaapit on edelleen vinossa...
Saunaa en ole koeajanut. Siis ollenkaa lämmittäny tarkotan :D

nrj:llä

- ootsä nähny mamma miaa?
- en
- sit sä et tiedä elämästä mitään!

Karhu osti rivariyksiön Mäntsälästä ja muuttaa tänään sinne. Mulla tää kämppä tän kuun loppuun eli rauhassa aikaa viedä kamaa torpalle. Tämähän ei tarkoita etten tartteisi muuttoapua ;) Isoveljeen luotamme taas..
Eihän mulla oikeestaan ole isoja kun pakastin, pesukone, astianpesukone ja kaksi sohvaa.
Aika hyvin oon pakkaillu mutta tota muutosta muuttoon laatikoissa kulkenutta roinaa en taida jaksaa katsoa läpi vieläkään. Parvekkeelta tarttis kissojen verkotukset purkaa.
Viedä roskiin yks laatikosto varastosta, vanha kirjahylly ja kissojen kiipeilyteline jonka tie ikävä kyllä päättyy nyt tänne vuosaareen missä 5 vuotta sitten syntyikin.

Paskinta lienee että Agentti F-Attila lähtee myös.

Ja mä NIIIIIIN tahtoisin uuden auton. Fiude on vailla kallista remppaa, uutta tuulilasia ja uusia renkaita. Startti on korjattu just isolla rahalla ja silti se ei vaan tykkää pakkasista.
Mulla menee pikalaskemalla sillä töihin ajellessa kuussa sellain 350-400e. Siis jos en vaihda kiskaa heti.
Mielelläni odottelisin ainakin sen kannustepalkkion joka tulossa maaliskuun palkan mukana.
Remppatilin saldo alkaa kakkosella sen jälkeen kun maksan putkarille loput.
Raiku steriloitu viime torstaina ja Ruulla sama edessä nyt perjantaina. On sitten kaikki ainakin lisääntymiskyvyttömiä ja mitään karkureissuvahinkoja ei tule, naapurustossa kun siellä Orimattilassa elukkaa on kuitenkin.

Fenja on toipuillut hammaslääkäristään hyvin, nyt tosiaan on ilman yläkulmureita sitten tuo mummeli.

Agilisenssi on hankkimatta edelleen, Kettu pitäs hierottaa nyt ennenkun ilmottaa mihkään kisaan. Ei saa aikaseksi oikeen mitään, tuntuu siltä.

Koirat on popsineet taas myyriä ja ties mitä murmeleita, Ruu sai kiinni tiellä juoksevan ISON otuksen josta nappasi kiinni ja tapporavisteli sen hengettömäksi hetkessä. Hassua kun Kettu aikanaan ei millään suostunut uudelleen puremaan saalistaan kun vasta alottelin harrastusta ja jouduin lopettamaan itse sen saalisjyrsimet pariin otteeseen. Arttu otti aamupalaksi pikkumyyrän. Sen jälkeen käytiin sen kanssa työpaikalla pussailemassa mun kollegoja :D

Pitäs ostaa patja jonka saa jotenki sulottua torpalla yläkertaan ahtaista portaista.
Siihen asti nukunkin täällä sohvalla. Ah, ihanuutta :)

Treffitkin olis mut eipä sovi lörpötellä... :P

tuli mieleen et onkohan ihan kaikki kohdillaan kun täällä edelleen on, kun töissä itseä about 10 vuotta nuorempi pikkiriikkinen poika osti galleriaseteleitä..
noh, vuos just maksettu :)

Luovuttajaksi en tunnustaudu.
Jossain vaan tulee se vastaan et lasi tulee täyteen ja menee nurin ja sit ei enää voi tehä mitään, sit se on menny.
Ni ei pidetä mitää kolmikymppisiä torpalla, tai no, omiin on viel aikaa sen verta et ei voi tietää...
Ja ei muuteta ees yhdessä.

Muutaman hetken ku saanu sulatella omaa päätöstään ni aika hyvä olo. Ei katkeruutta eikä vihaa.
Joo, tulevaisuus pelottaa, molempien..
Lauma hajoo. Atte lähtee tietty isäntänsä mukaan, ei se ole mun koira. Tottelee joo mua ja tanssii vaikka ripaskaa jos haluan mutta mulla ei vaan ole sellasta tunteenpaloa pikkuapinaa kohtaan mitä tarviin omiltani.
Atte pieni porsas..
Lauantaina varmaa agitreeneihin normisti sen kanssa pitkän tauon jälkeen. Treenikaveria tulee kyl ikävä.

Huh mikä viikko. Irtosi maan pinnalta ja kävi vähän ponnaamassa vauhtiakin sieltä välistä. Buujaa...
Laulettiin karaokea (kuinkas muuten, klassikot Pokka ja Lumi teki enkelin eteiseen..).
Hissilipusta ei jäänyt käyttämättä yhtään päivää, mutta piiikkasen huijasin ja vikana päivänä vaan kävin vetää gondolilla ylös-alas-ylös-alas kameran kanssa.
Keskiviikkona oli "pieni" myrsky ja meinas pää revetä kun venaili skibussia. Tunnin. Saatoin kiroilla. Pyydän anteeksi.

Miääletön porukka, viimevuoden porukasta sai mäkikaverin, tällä kertaa salmari ei vienyt ketään lääkäriin..
Vauhdin hurmaa ei löytynyt mäestä mut onneksi taksikuski hoiti sen puolen paluumatkalla. Ja lentokone! RAKASTAN! Mennessä mienas itku tulla ko oli _pikkasen_ nätti auringonlasku.
En vaan tajunnut uhmata turvamääräyksiä ja räpsii ennenkun paluumatkalla..

Maailman hirvein elokuva on muutes joulutarina. Joutu lukittautuu vessaan itkee viel sen jälkeen. Vaikka eihän meillä mitään lukkoa ollut edes.

Ihku kelomökki oli, tuuli vaan humis korvissa ja sukat pyöri jaloissa kun talvi tuli yhtäkkiä ja yllättäen.
Ja mahtavalla paikalla, siel alppitalojen keskellä kaupan, vanhan hullun ja eturinteiden välissä. 3min irkkubaariin, panimoon, rinteeseen, u name it.
Sen kerran kun käveli sen matkan sinne kivirakkaan...Riitti kyl.

Olipahan vaan päätös kaikelle.
Semmonen nappi otsaan herätys melkeen.
Shall we move on girls?

Niin, sen ostin sitten ja niin tavattoman onnellinen siitä olen. Pikkutönö Orimattilassa, 5000neliön tontilla mukavuuksilla tietysti, niinkun kaupunkilaistytöllä kuuluu pikkutorppa ollakin.

Remppaa meinataan vähän tehdä, pien keittiö laitetaan matalaksi ja uusi tilalle, sellanen joka vastaa omia tarpeita (lue: astianpesukone, hella, jääkaappi ja pyykinpesukone tarvis saada mahtumaan..).
Pikkasen rajottaa matalalla oleva ikkuna ja toisella seinällä oleva ihana (mutta pakkelia tarvitseva) leivinuuni.
Kammari/olkkari on pien ja kaksi seinää siivottu ylimääräsestä ja paljaat hirsiseinät vaan imee ihailevia katseita :D Siitä tulee söpö :)

Ja veskiin tarvii hommaa suihkukoppi ja uus lavuaari kun vanha on niin iso ettei siihen nyt suihkukaappia mahdu.

Yläkerrassa on matala eristetty tila josta tulee makkari, sinne ei vaan varmaan voi ainakaan pappaa päästää jyrkkiä portaita pitkin kiipeemään.

Aitaa on valmiina, sain "pikkasen" hirviaitaa ilmaseksi, isoin kysymysmerkki on sen pystyttäminen talvella. Varmaan muutto menee helmikuun lopulle niin että Hemmon kolmikymppiset pidetään siel.

Niin, ja mun rakas perintöluuri alkaa sanoa itseään irti, eilen sekoili ihan omiaan, vetää kokonaan näytön valkoseksi reagoimatta mihinkään yms. En mä tiedä voiks tosta jo päästää irti, saatanan symboliikka. Johan siitä kaksi vuotta on pian...

Vihdoinkin sitten taitaa olla se unelma omasta punasesta tönöstä totta.
Jos kaikki menee miten on suunniteltu niin loppuviikosta olis kaupanteko, minä naimisissa uuden pankin kanssa ihan yksin (hv sampo!) ja muutto joskus tammikuun lopussa aikasintaan. Yhdessä tietty muutetaan

Ihan vähän jännittää.
Eka tarttis kuitenkin tervehtyä tästä ja elää ja kuolla levillä uutena vuotena ja mitä kaikkee :D

Ja tsiisös, oon viimeks lentäny 10 vuotiaana. Kolme viikkoa töiden paiskimista ni sitten..rinteet ja hullu poro kutsuu :)

Olipa taas kiva nähä pappa vauhdissa raunioilla. satalasissa se painaa, vaikka ilma on surkea, pieni pakkanen ja ei pienintäkään tuulenvirettä ja haju ei kulje mihinkään ja ei löydy ukkoa mistään vaikka vierestä kulkee. Se jaksaa painaa ja juosta ympyrää eikä turhaudu pienistä, se ei aristele pintoja vaan kiipee vaikka arse edellä puuhun ja nauraa mennessään.
On se vaan kuitenkin palveluskoira pieneltä vanhalta mieleltään, kotikoirana se on pilattu selvästi :D
Oikeeta työtä tollanen rakki olis tarvinnu kakarasta asti. Se on aarre.

Attilan kanssa käydään talvihallitreeneissä, Kettu pitää treenitaukoa nyt jumivan selän takia, käydään vaan muutamissa virallisissa.

Ketulla siis kahdet viralliset takana, ekoista hyl ja toisista kaksi kieltoa ja parikyt sekkaa yliaikaa, ei hääviä :D

Attilahan aloitti agilitaamisen vasta kesällä omatoimitreeneillä ja kesätauon jälkeen liittyi Ketun agiryhmään takaoven kautta. Tänään käytiin ekat epikset sen kanssa ja yksi kielto (jäi haistelemaan esteen numeropönttöä) ja vajaa 2 sec yliaikaa. Aivan haka tuo piski :P

Ruu on aina vaan enemmän normaali kakarakoira vaikka sittenkin aika kaukana normaalista jos mennään uuteen tilanteeseen, ihmispaljouteen tms.

Artun kanss käytiin eläinlääkärissä ottamassa verikokeita ja koplaamassa. Pappahan täyttää 10 kuun viimenen päivä ja nyt ikävä kyllä alkaa ikä näkyä. Lihakset lähtee ja karva irtoo tuppoina. Kaikki koetulokset oli kuitenkin hyvät. Tiukkaa tekee nähdä se vanheneminen. kaikista vähiten sitä toivoo että sitä kolottaa tai liikkuminen vaikeutuu tai elämänhalu tai jaksaminen vähenee. Se on ain ollut niin kaikki-tänne-mulle-nyt-heti-minä-ensin-koira.

Hulluilta päivilä lähti mukaan dyson ja nyt tää kämppä on sitten vähän puhtaamman olonen, kun tulee siivottuakin kunnon imurilla. Kaksi vähemmän kunnollista seisookin sitten tyhjänpanttina...

Myönnettävä kai on että Pipi aka Raiku jäi meille. Kodin etsintä ei ollut järin aktiivista, tulostetun ilmoitukset on edelleen mulla, eikä siellä ilmoitustaululla, kheh.

Tatuointiin on varattu aika marraskuun lopulle ja eilen vaihtu tukka :) Uusi on ihana.