Kuulin tänään töissä, että Kirka on kuollut. Lauloin hieman tuossa otsikossa laulua Kirkan muistoksi. Näin on näpyttimet.
On kyllä ollut apaattinen viikko. Töissäolo on ollut vielä tavallistakin ahdistavampaa, johtuu varmaan flunssasta ja univelasta. Kauhea vitutus on päällä jo heti aamusta. Työajan olen kuin vihannes (kuten meidän entinen bussikuski sanoisi), pää on tyhjä kuin... No... Matin kukkaro.
Katsottiin alkuviikosta Studio Julmahuvin dvd-kokoelma, en ole varmaan muusta puhunutkaan. Olen tylsä, pitäis varmaan keksiä omia vitsejä, mutta minkäs teet, kun SJH:n sketsit on niin huippuja! :D Ihan paras oli dokumentti oli tyypeistä, jotka tarkkailivat raitiovaunuja, ja heidän suurena haaveenaan oli päästä raitiovaunun (eli Miskan) sisään. He ampuivat lasten jousipyssyllä nukutusnuolen ratikan sisään. Kaiken kruunasi Titanic-elokuvan mahtipontinen musiikki ja virallinen naiskertojan ääni taustalla.
Huh, mitähän sitä tekisi tänään. Mietin, jos leipoisin jotain, mutta en kyllä jaksa... Täytyy varmaan kallistua päiväunien kannalle, vaikka ei tähän aikaan kyllä kannattais ehkä enää nukkua. Joka aamu heti ensimmäinen ajatus on: tänään menen ajoissa nukkumaan, mutta miksi sitä ei silti koskaan saa aikaiseksi? Eilenkin menin nukkumaan 22:30, vaikka jo yhdeksältä olin ihan valmis petiin. Jotenkin ihmeellisesti aina virkistyn juuri ennen nukkumaanmenoa. Kamala, kun väsyttää... En minä varmaankaan olisi huono ihminen, vaikka nukkuisinkin pienet päiväunet... Ihan pikkuriikkiset...