On se kyllä niin, että elämä olisi paljon helpompaa, jos vain istuisi kotona kaiket päivät. Kävisi vain töissä ja tulisi kotiin, eikä kävisi kuin korkeintaan ruokakaupassa, ja senkin täytyisi olla kaikkein pienin mahdollinen lähikauppa, ettei vain törmää ihmisiin. Aina tulee pettymyksiä pettymysten jälkeen tavalla tai toisella.
Harmi, kun on niin tyhmä ja kroonisesti positiivinen, ettei pysty, ei osaa eikä halua lopettaa tällaistä menoa. Nyt olen kyllä koko jussin kotona, enkä tee mitään enkä ota kehenkään yhteyttä.... Ja sitten vituttaa, kun kaverit kertoo, miten hauskaa niillä on ollut ja mitä kaikkea jännää on tapahtunut. Kun nyt edes pystyisi lopettamaan baarissa juoksemisen, mutta kun siellä tapahtuu ne kaikki hauskimmat/paskimmat jutut! Voih ja eih.