kehtaatki kysyy et voidaanko olla kavereita, et ehkä tajua mitä teit, mut teit sen et menetit tärkeen ihmisen, itse tajusin olin ehkä se typerin, ku suhu rakastua taisin, joskus on päästettävä irti, vaikka rakastaa, välittää, ei voi olla ihmisen kanssa joka ei välitä, arvosta, saati sitte rakasta, et luottanu muhu, miks sen kaiken ajan suhun heitin, sanat ei auta, eikä enää teotkaan, luulin suhun oikeesti rakastuvani, mitä mä tääl teen, sä et oo tääl ees, miks mä rakastuin näin nuorena~
turhaa mä sus roikun, en sua kummiskaa takas tuu saamaan, eikä oikeestaan ees huvita, kaiken sen jälkeen mitä teit. Joo tiedän, tuun saamaan jotain paljon parempaa, ehkä me ei sit oltu luotu toisillemme vaikka kovasti rakastettii toisiamme. Sua ei kiinnosta elää mun kaa, ei muakaa, vaikka ne muistot on hyvässä tallessa sydämessä. Toivon ettet pahalla muista, sillä oot viel tärkee, vaikken ehk pysty sun kaveri oleen. rakastin sua, mut nyt on aika mennä eteepäi
En halunnu tätä, en halunnu pois lähtee Toivon et sun tielles paistaa auringonsäteet Nyt mä itken iltasin, ja kaipaan sua vieree Et sä enää palaa, mut oot aina mun mieles Mietitkö mua, hei mietitkö meitä Mietitkö niit hetkii, niitä kesäöitä Muistan aina ku sanoit että mua rakastat Se oli sillo, nyt vaan toivon et sut takas saan Sanot että kaipaat ja rakastat edellee Koska ikin kukaa ei tuu menee sun edelle kaikki kaunis katosi Sinä päivänä, kun meidän suhde hajosi En pyydä muuta, mutta haluun sut vaa takas En arvostanu tarpeeks, mut oot vielki mulle rakas Sitä saattaa vaan huomaa, peli on menetetty Joko oot ite tehny väärin, tai sut on petetty Mut vanhoi aikoi ei saa takasin, kai tiedät mä sua rakastin Jos olisit täs niin sua halaisin
Väärään suuntaan molemmat mentiin Kohdeltiin kaltoin väärin tehtiin Mä loukkasin, sä kusetit Revit auki mun sydämen useesti Miks syytetään virheist? Miks meist on tullu näi hirveit? Niin ilkeit toisii kohtaan Ei pitäny erota koskaan Nyt meit ei ookkaan Piti kestää ihan mitä vaan Nyt mä oon yksin säkin oot yksin Etkä paikkaa mun sydämest saa Tiedän et sattuu molempii Mikään ei kestä, se todettiin Aina vaan uudestaan, nyt tää päättyy suudelmaan Nyt mä oon vapaa omaan suuntaan kulkemaan Tää tarina päättyy viimeiseen suudelmaan
Kaikki aina päättyy niin, kyynelii se mitä meil oli, päätty kylmästi mä tiesin sen tulevan mut en välittäny se oliki nii lähel, mut en käsittäny meil oli kaks sydäntä, mut me oltii yhtä enkä oo saanu sua mun mielestäni nytkää meil oli hyvii hetkii, mut oli kans huonompii alkuu meni hyvi, ja lopult sit huonommi kiinnyin suhu päivä päivältä vaa enemmä en vieläkää tajuu kui päästin sut menemää mut sun on hyvä olla, se on vaa tärkeetä mua sattuu aina välil, mut jatkan elämää ei meit kai luotu yhtee, tajuun sen nytten hyvää matkaa, pidä huolta itestäs
miks jään aina itkee aikaa menetettyy ei sitä saa takas, vaik kui haluais toivois vaa et rakas vihdoin tajuais kui paljo rakastan, tai oikeestaa vihaan ku aiheutat tuskaa ja kyynelii liikaa rakkaus ja viha, nii lähellä toisiaa viiltävä tuska ja rakkaus katoaa ehkä asiat ois voinu mennäki toisin mua rakastaa voisit ja taas kertoisit kui tärkee oon sulle, etkä haluu menettää et jos lähtisin, sul olis tyhjä elämä tää on lopullinen päätös ymmärrän sen et enää haluu mua takas, et harkitse ees
Mä kaipaan ihan liikaa sun luokses Mut en voi tulla, ja siksi mä juoksen Tieni olit sinä, olit aurinkoni Olit suurin vaikuttaja voimiini Joita mulla ei ole enää ollenkaan Vaan ja ainoastaan muistoja En tajuu miks se Päivä päivältä sattuu Silti aina vähän enemmän Entä mitä tästä eteenpäin Koska mä en todellakaan tiedä Yöllä kun herään kaikki on hyvin Sekunnin tai kaksi... Sit muistan ettei meit enää oo Se on parempi, paljon parempi näin Eikä kuitenkaan oo Kaikki sanoo että muuttuu paremmaks Se voi olla, joo Mut se ei sitä poista Et mua ei oo koskaan sattunu näin paljoa Ironisinta on Etten pysty suhun enää katsoo Sä muistutat kaikesta liikaa Hetkistä, jolloin meillä oli vielä aikaa Antaisin mitä vaan Mitä vaan, mitä vaan, mitä vaan, mitä, mitä vaan Se sattuu eniten Ettei me sovita toistemme maailmaan Sun kuvas huuhtoutuu rantaan
emme saa hylätä toisiamme, entä jos sittenkin rakastumme jos alussa yhdeksi meidät luotiin tämä on sääntö viimeinen.. meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle ja rakastaa niiden rajoissa hiljentää risteyksiin ajoissa..
Mul on taipumus menettää kaikki mitä rakastan, kaikki mitä haluan, ja kaikki mitä arvostan.
Mut jos hädin tuskin saan edes yhen miettiin tätä järkevästi, ja miks en sais tän kaiken keskel tuntee itteeni tärkeäksi. Mut on tehty särkyväksi, eikä tää tuska tee siitä helpompaa. Mulle kertokaa miten voin päästää irti, lähtee lentoon taas. Kuule mua, mä huudan nimees tuuleen taas. Kuule mua, en aio koskaan luovuttaa.
Sä olit oikees, siit ettei suhde kanna. Annan ittestäni kaiken mut tää on niin vaikeet. Sä olit oikees, oli se oikeen et mokasin, satutin Sä olit oikees, sä olit oikee mulle ja tää Tunne, sattuu nähä kun sä pois meet.
sä olit ainoo syy miks aamul jaksoin nousta, ainoo juttu mist en tinkiny, ainoo mist en joustanu, kaikelle muulle oisin loppupeleis kääntäny selän, mut sä olit kaikki samas, miks, mille ja miten elin.. Mut takas sitä aikaa ei saa, enkä ehkä haluukkaa. Tiiän et satuttaisit mua vaa koko aja enemmä, mut voinko pyytää sulta yhtä palvelusta? Jätä mut rauhaan.. Anna mä meen.. sun jälkeen kaikki mulle iha sama on.