Mä uskoin siihen että mullois viel edes parempaa
edes jotain suurempaa, jotain onnellisempaa
jotain mikä sais mut jälleen tunteen sen kipinän
mitä hetkeen en uskonut tuntevani enää ikinä
sen kipinän sytytys vie mut läpi harmaan kivenkin
se saa mut uskoon että mitä jos kuitenkin sittenkin
näkyy lämpöö ja valoo kylmän tunnelin päässä
lämpöö joka sulattaa mun sydämeni jäästä.
Onha se niin et rakkaus satuttaa,
silti vois kai toivoo jotain parempaa.
Monta yötä, monta iltaa,
yksin yhä itkeä saan
Rakkaus loppu, en sua enää saa,
silti vois kai toivoo, jotain parempaa
Monta tuntii, monta päivää,
sua rakastin, onko sillä väliä?