En tiedä vielä mitä tuntisin, tai miettisin,
olemme kuitenkin tunteneet toisemme jo kauan,
silti niin lyhen ajan.
Ensimmäinen halauksesi ja kosketuksesi osoitti,
että tästä voi syntyä jotain,
kuitenkin niin lyhyt aika kuin se halaus,
ei voinut kertoa että tapaisimme uudelleen.
Mutta nyt istumme tässä taas lähekkäin voin olla jo varma,
että jotain se merkitsi.
En tiedä mitä mietin, en osaa sanoa sitä ääneen,
kun katson nauravia silmiäsi ja pehmeitä huuliasi,
tiedän vain etten voi miettiä muuta.
Suudelmasi on jotain aivan sanattoman kaunista,
ja halauksesi niin pehmeää ja viatonta.
Osaankohan koskaan rakastaa sinunalistasi miestä,
osaankohan antaa sinulle sitä hellyyttä ja läheisyyttä jota kumpikin haemme,
en ehkä voi miettiä enää kauaa,
koska tiedän jo vastauksen,
osaan minä, haluan minä.
Molemmat olemme aiemmin kokeneet suurta tuskaa,
jota en sinulle aio tuottaa, puhuisin niistä mielelläni,
mutta se on vaikeaa, liian vaikeaa, ehkä yhdessä voimme jakaa tuon kaiken ja puhua siitä.
Kerroit ettei kukaan ole koskaan sinulle ostanut ruusua,
sitä ei minullakaan ole nyt mukana, mutta saat sen jos haluat, koska sinä olet useamman kuin yhden ruusun arvoinen,
ruusut annan kuitenkin yksi kerrallaan, koska en halua hukuttaa sinua niihin,
vaan yksi ruusu kertoo kuinka paljon oikeasti sinusta välitän.
Jos joskus näen silmissäsi kyyneleen,
toivoisin ettei se johdu minusta, tai mitä olen tehnyt.
Jos kuitenkin on niin, toivon että kyynel olisi onnesta,
jota sinulla on, eikä siitä kaikesta helvetistä jota sinun niskaasi on liikaa heitetty.