Minne kohtalo mua kuljettaa, on polkuja monta auki.
Ja väsyneet jo askeleet, mitkä yksinäisen pimeen metsän läpi
kulki. Vaan horisontissa jo reunan nään, vaan en tie mitä siellä oottaa.
Jos vain pyytää toiveen saan, sä siellä jaksatko mua oottaa.