IRC-Galleria

Mä oon erittäin hyvä, ellen täydellinen!

I've been spendin' way too long checkin' my tongue in the mirror
and bendin' over backwards just to try to see it clearer
But my breath fogged up the glass
and so I drew a new face and I laughed
I guess what I'd be sayin' is there ain't no better reason
to rid yourself of vanities and just go with the seasons
it's what we aim to do
our name is our virtue

But I won't hesitate no more,
no more it cannot wait
I'm yours

Well open up your mind and see like me
open up your plans and damn you're free
look into your heart and you will find that the sky is yours

so please don't, please don't, please don't,
there's no need to complicate,
Cause our time is short
This, this, this is our fate,
I'm yours

Ah, schau mich an
ich bin der Mann
der alles kann

Uh, hör mir zu
ich bin tausend mal besser
tausend mal besser

als du!

:)

Eekku says (18:52):
mitä hommasit marsujen kans siellä

Eekku says (18:52):
saikko ne aina häkistä ulos ja takas?

JR says (18:53):
no vein koko häkin kylppäriin ja laitoin sen jalkapesulaitteen portaiksi

JR says (18:53):
otin sen kannen vaan pois

Eekku says (18:53):
miten sait ne takas

JR says (18:53):
laittamalla ruokaa häkkiin

Eekku says (18:54):
hehe

Eekku says (18:54):
vittuiliko ne sulle

JR says (18:54):
nena tötterö oli yhtenä iltana keplotellu ne molemmat saunaan vaikka olin tukkinu huolellisesti reiät

JR says (18:55):
sit laitoin sen äetees töistä tuoman pelti alustan lisäksi ni nena oli kyllä repiny täkin veks MUTTEI silti päässyt saunaan

JR says (18:55):
kyllä sitä vitutti ja tuijotti kierosilmilään paheksuvasti

JR says (18:56):
elsi lepakko oli paljon vähemmän syyllinen

JR says (18:56):
ok, meen katrtomaan toosaa

Kuukausi taas kulunut kuin vahingossa täällä. Oikein ahdistaa, kun ajattelee että meillä on jäljellä enää reilu kuukausi. Tietysti on kiva nähdä kaikki rakkaat kotona, mutta elämä täällä on aivan erilaista kuin Suomessa. Kuten Anni joskus kauan sitten sanoi: "Se on sellaista leikkielämää." Ihmiset, joihin olen täällä tutustunut, ovat samassa tilanteesa kuin minä ja se yhdistää lujasti. Lyhyessä ajassa on tullut jo vähän läheiseksi muutaman kanssa. Voi näyttää enemmän oikeita tunteitaan, ei tarvitse enää yrittää liikaa. Ja surullista, että juuri kun sellaisia suhteita saa muodostettua, porukka hajoaa eri puolille Suomea ja osa jää tänne.

Myös asioiden tekeminen täällä on tosi helppoa, siitä pitäisi pystyä ottamaan mallia sitten, kun palaa takaisin. Ihmisiä ei tarvitse maanitella lähtemään johonkin, uuteen baariin tai pitämään peli-iltaa, ajamaan Bierbikellä tai vuokraamaan mökkiä maaseudulta juhannukseksi. Ihmiset vain joko lähtevät tai jos on muuta, eivät lähde. Suomessa ihmisillä "sitä muuta" tuntuu olevan aina paljon enemmän, myös minulla. Isompaa porukkaa on vaikea saada kokoon. Onhan se tietysti selvä, että se menee niin. Täällä suurimmalla osalla porukasta ei ole muuta elämää kuin vaihtarit ja kokemusten hankkiminen. Me ollaan toistemme elämä ja siksi mukaan lähteminen on helpompaa. Se on varmasti asia, jota jään eniten kaipaamaan täältä. Olisi vain ihanaa, jos kotiin saisi siirrettyä hitusen tällaista avoimuutta ja spontaaniutta, sekä itseeni että koko kaupunkiin. Elämä näyttää aivan eriltä. :)

Oli ihanaa, kun Päivi kävi täällä toukokuun lopussa. Vaikka voin ylistää ihmisiä täällä, on kuitenkin aivan toisenlaista tehdä asioita ihmisen kanssa, jonka voi oikeasti sanoa tuntevansa ja josta voi oikeasti sanoa ystävä, ilman lainausmerkkejä! Meillä oli suuret suunnitelmat Pävexin varalle, mutta läheskään kaikkea ei onnistuttu toteuttamaan. Iski sikamainen biletysvaihde päälle ja sitten ei seuraavana päivänä huvittanutkaan lähteä kieppumaan huvipuiston laitteisiin. Yhtenä iltana mentiin disco-bileisiin Omegaan, yhtenä iltana meillä oli cocktail-bileet meidän luona ja sitten juhlittiin Suomen (alle) keskinkertaista sijoitusta Euroviisuissa. Käytiin me kuitenkin vaikka missä, ainakin We will rock you -musikaalissa, joka oli mahtava! Äiti, jos luet tätä: ei kaduta että tuhlasin kolmekymppiä siihen, sillä istuimme lopulta kuudenkympin paikoilla laittomasti ja oli hauskaa! :)

Pääasiassa kesäkuu ollaan maattu hyvinä päivinä puistossa porukalla ja rusketettu jalkoja ja iltaisin nykyään pitää katsoa jalkapalloa. Täällä jalkapallo on oikea kulttijuttu, meinaan tulla hulluksi. Miten siitä voisi oppia tykkäämään? Saksan tunnitkin käytetään aina puoliksi jalkapallosta puhumiseen, huh. Valtteri osti mulle Italia-minihameen, jota on ilmeisesti nyt pidettävä päällä aina kun Italialla on peli. Pinja kyllä vihjaisi, että se on niin rivo, että kannattaa harkita sen käyttämistä julkisilla paikoilla. Juhannukseksi ollaan tosiaan lähdössä mökille läheiselle maaseudulle kuuden hengen porukalla ja sen jälkeen äiti tulee tänne täydentämään Vaasan ruispalavarastoa.

Kuukauden järkytykset:

1. Eräs saksalainen poika kysyi kirkkain silmin, tunnemmeko Suomessa sellaista kuin "Joulupukki". Ja sitten ei ottanut kuuleviin korviinsakaan mun palautetta!

2. Saab ei olekaan suomalainen automerkki, vaikka niin eräälle ruotsalaiselle väitinkin.

3. Matkapuhelinfirma tarjosi kölniläisille ilmaisen HIM-keikan. Aika pöyheää, ottaen huomioon että ihmiset tappavat toisiaan nähdäkseen ihanan Ville Valon Suomessa edes tuhannen euron lippuhinnalla! Ja Ville vilkutti meille!


Mutta sepä siitä, antakaa kuulua itsestänne, ihmiset!


Bis gleich <3

Eekku

Ich kann nicht laufen, deshalb taumel, ich taumel ich. (Ohhh)
Ich will doch springen, aber ich trau mich nicht, trau mich nicht. (Ahhh)
Du bist viel stärker, bitte hau mich nicht, hau mich nicht. (Ohhh)
Lass mich hier bloß nicht hängen sonst baumel ich, baumel ich... (Uhhh)

Bettina, pack deine Brüste ein!
Bettina, zieh dir bitte etwas an!
Bettina, pack deine Brüste ein!
Bettina, zieh dir bitte etwas an!

Olen tosissani ollut siinä uskossa, että olen ihan vasta kirjoittanut tänne blogiin kaikesta, mitä on tapahtunut, mutta ilmeisesti en olekaan. Joskus kun tapahtuu jotain hauskaa, kirjoitan blogia päänsisäisesti ja kuvittelen sitten että olen tehnyt niin oikeasti. Hullu mikä hullu. :)

Edellisen bloggauksen jälkeen on kyllä ehtiny tapahtua vaikka mitä, kaikenlaista avainten unohtelusta vappubileisiin ja telkkariesiintymiseen. Täällä elämänrytmi on todella erilainen ku kotona Oulussa. Voi johtua joko kaupungin koosta tai siitä, että itse on täällä avoimempi uusille kokemuksille. Kotona sitä vain kulkee samoissa vanhoissa urissa.

Yksi tiistai-ilta unohdettiin tosiaan avain kotiin. Valtsu sulki oven ja kysyi vasta sitten, onko mulla avainta. Ei ollut! Ensin tuli hätä ja vitutus, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa bariin johon oltiin oltu menossa. Onneksi meidän suomalainen kaveri Pinja majotti meidät solukämppänsä eteiseen vuodesohvalle yöksi. Aamulla saatiin vara-avain tunnin odottelun jälkeen, yöllä avaus ois maksanu 75 euroa! Perse, samalla hinnalla saa jo hotellihuoneen. Pidettiin myös kokisjatkot Pinjan luona ennen nukkumaanmenoa. Aamulla herättiin jo aikaisin mutta esitettiin nukkuvaa hankalan tilanteen välttämiseksi aina kun joku kämppis meni vessaan. Sitten hihiteltiin Valtsun kanssa ku pennut kun yks kämppiksistä meni suureleiselle norsumetälle vessaan :DD (Miksi tuo norsunmetsästysjuttu naurattaa mua itseäni aina eikä koskaan ketään muuta?)

Nyt on koettu vähän erilainen opiskelijavappukin. Täällä vappu on lähinnä vähän railakkaampi baari-ilta, sellainen että joka klubilla on jotain ohjelmaa ja juomatarjouksia. Mutta siinä se. Ei kukaan hillu kaduilla päivisin tai konttaa vastaan puistossa. Tavallaan vähän surettavaa mutta oli silti kyllä nunnamaiseksi vapuksi aika hauskaa. Aloteltiin yhden suomalaisen Jaakon kämpillä ja jatkettiin sitten baariin tanssimaan jonkin kummallisen havaiji-popin tahdissa. Laitetiin tomerasti lähtiessämme kaulaan serpenttiiniä, mutta illalla mulla roikkui paidasta vain yksi suoristunut serpentiinrepale. Ehkä se herätti vähän kummastusta muissa baareilijoissa. En oo kuitenkaan koskaan saanut tilejä selväksi serpentiinin kanssa. Aina kun yritän sitä riuhtoa kaulaani, se suoristuu, katkeilee ja tipahtelee. Se johtuu varmasti geeneistä. Mutta kylläpä tuli jauhettua monta riviä paskaa serpentiinistä, sekin on siis mahdollista.

Ollaan käyty kiertelemässä nähtävyyksiä täällä kuten kunnon turistit. Käytiin ruoanhimoisina vanhan kaupungin ravintoloissa, suklaamuseossa ja öö.. ainiin Bonnissa päiväreissulla. Ostin sieltä kengät, koska olin niin mielissäni siitä, että siellä todella oli melkein kaikista kengistä jättisuuri koko 42. Sain siis kerrankin valita haluamistani kengistä eikä tarvinut ostaa vain sitä joka kerrankin mahtui jalkaan. Vittumaisia terveisiä Suomen Andiamolle vaan. Pyh. Otettiin Bonnissa myös aurinkoa kirpparilta ostamiemme verhojen päällä rötköttäen. Muuten mukavaa, mutta parin metrin päässä joku rapajuoppo meinasi vedellä hetuloitaan väärään henkeen. Ei ollut oikein kiva ei.

Bonnista suunnattiin sitten urheilubaariin seuraamaan Suomi-Saksa jääkiekkoa. Kun tilanne oli 4-1 liitty seuraan enemmänkin saksalaisia, jotka lauloivat saksan kansallislaulua ja möykkäsivät. Ei niitä oikeasti se jääkiekko edes kiinnostanut, niillä oli polttarit ja ne halusivat vain nostattaa vähän jääkiekkohenkeä :)

Eilen illalla päästiin seuraamaan oikeaa talk show -lähetystä yleisöksi! Se oli joku Conan-wannabe -setä, ilmeisesti aika suosittu täällä. Me näyttiin telkkarissa monesti kun katsottiin se lähetys illalla telkkarista. Hihi! Se oli kyllä niin kiva päästä katsomaan miten tuollasta tehdään, että haluan nyt entistä enemmän katsomaan Huuman lähetystä :)) Se Conan-mies kertoi vitsejä, haastatteli Saksan huippumalli haussa -malleja, tanssi ripaskaa ja lauloi yleisölle. Se otti yleisöstä jonkun miehen jonka nimi oli Torsten ja lauloi sille sitä Hjallis-biisiä saksaksi. Sitten koko yleisö huusi siinä Kuka vitun Hjallis -kohdassa etä Who the fuck is Torsten. Sitten se Torsti punasteli eturivissä ja rapsutteli kiharaa tukkaansa. Mulla itsellä meni suurin osa lähetyksestä ohi kun olin niin paniikissa että räpyttelen silmiä liikaa tai haukottelen kun semmonen mursumainen kameramies piti kokoajan kameraa mun naamaan kohdistettuna. Ja kaiken sen tuskan jälkeen minua ei ees näkynyt ihan omassa ruudussa vaan näyin aina vaan joidenkin kimuleiden takaa! Sikamaista!

Valtsun mietteet hyvästä tyttöystävästä oli niin hyviä, että ne on pakko ikuistaa:

Jos maailma ois täynnä Erikoita, kaikki olisi hyvin, mutta:

1. maailmasta loppuisi lemmikit kesken
2. maailmasta loppuisi chilit kesken
3. kaikki noudattaisivat marjakuvioisten vaatteiden muotia

No, tänään on vuorossa Suomi-Slovakia -peli Jaakon luona illalla. On vähän kielitaidon kannalta turmiollista kamuilla suomalaisten kanssa täällä. Toisaalta, tärkeintä täällä on nauttia olostaan eikä alkaa valkata kavereitaan sen perusteella, kenestä on eniten hyötyä. Suomalaisten kanssa sentään voi puhua vapaasti, ilman että jokaista sanaa tarvitsee muistella tai kaivaa sanakirjasta.

Puss och kram eiku se oliki ruottia hm.

Eekku

ps. tänään iskin varpaan parvekkeen kynnykseen ja tuli verta mutta onneksi valtsu puhdisti haavan kasvovedellä. terkkari-äiti kääntyy sängyssään.

Tänään on ollut eka oikea kesäpäivä. Tai ainakin suomen mittakaavassa kesäpäivä. Itse olisin ottanut mielellään kaikki vaatteet pois, mutten kehdannut kun hullut saksalaiset kulki untuvatakit päällä, ainakin melkein.

Aiottiin tänään käydä Bonnissa päiväretki kun täällä ei sunnuntaisin oo kaupat auki eikä normaalisti mitään tekemistä. Päädyttiin kuitenkin Valtsun kanssa urheilumuseoon ihailemaan Schumacherin autoa ja jonkun nobodyn pelipaitaa. No, hyvät tyttöystävät tietenkin tukevat poikaystäviään niin hyvässä kuin pahassa, mielenkiintoisessa kuin tylsässäkin. Kun päästiin museosta, käveltiin taas Reinin rannassa ja syötiin itsemme kireiksi Wundertüteistä kermavaahdolla ja suklaakastikkeella. Sitten soitin äitille, että pitäisiköhän sen mennä tekemään lumityöt :)

Valtsu sanoo mua perheriippuvaiseksi kun soitan äitille joka päivä. Joskus saatan soittaa monestikin. Se on musta mukavaa, kun äiti aina juttelee mun kanssa kun se on selkänsä takia sairaslomalla. Isi aina suuttuu kun se on soittanut mulle vaikka kuinka pitkiä puheluita, hih! Näin myös meidän marsulapset ja Zorron yks ilta nettikamerassa!

Nyt kun kaikki tärkeimmät asiat viimeinkin on saatu toimimaan, tämä kaupunki alkaa näyttää entistä paremmalta. Edelleenkin kaikki asioiden hoitaminen on hidasta ja kankeaa mutta sitä ei onneksi tarvitse enää harrastaa kovin paljon. Olen tutustunut muutamiin ihmisiin, mutta en vielä omasta mielestäni tarpeeksi. Toisalta olen ollut täälä vasta 2 vaivaista viikkoa, ehkä niitä kavereita löytyy minullekin. Luin vaan jonkin tytön vaihtarikokemuksista suomi24-foorumilta ja se kertoi että ei ollut saanut kavereita kun ei ollut heti tutustunut! Minä tietysti näen tuollaisessa oman kohtaloni. Onneksi täällä on Valtsu, monta boksia Frendejä ja Mullan allaa!

On kuitenkin helppo uskoa, ettei täällä tutustu ihmisiin yhtä syvällisesti kuin omiin suomen-ystäviin. Vaikka kieliongelmia voi yrittää voittaa kaikenlaisilla kommunikaatiostrategioilla, on pitemmän päälle vaikeata luoda syvällisiä keskusteluja kun ainoa yhteinen kieli on saksa. Onneksi ainakin suurin osa vaihtareista puhuu englantia, mutta täällä on yllättävän monet muodostaneet tiiviit porukkansa jo vorsemesterinä eli silloin, kun täällä alkoivat ylimääräiset kielikurssit joskus helmikuussa. Välillä kaipaisi tosiaan ihan aitojo ystäviä joille voisi puhua selvällä oulun murteella.

Päivi punoi juonia Kölnin-matkan järjestämiseksi. Toivottavasti se emäntä raahaa ne luunsa tänne ja pian :) Kaikkien muidenkin ihanien ystävien osalta tällaisten juonien punominen on suotavaa!

Yksi selkeä kulttuuriero täällä on Suomeen verrattuna. Ihmiset täällä kävelevät yksinkertaisesti päälle. En tiedä, johtuuko se jostain suomalaisten suuresta tarpeestä fyysiseen välimatkaan, vai oko täällä joku koodi että kadulla suomalaisten tyttöjen on väistettävä muita. Tein jopa muutaman kerran kokeita, etten minäkään väistänyt ketään ja kolareitahan sellainen koe vain poiki. Väsyneenä rankan päivän jälkeen tekisi mieli huutaa että VITTUAKO JYRÄÄTTE PÄÄLLE mutten osaa sanoa sitä saksaksi :( :)

Olen oppinut omasta mielestäni saksaa jonkin verran. Tietenkin puhuminen on edelleen tosi vaikeaa ja hidasta, mutta saan kyllä yleensä sanottua ainakin jotain, ainakin jos saan hetken aikaa miettiä ja ehkä hetken aikaa selata sanakirjaa. Katsottiin eilen joku amerikkalainen saksalaisdubattu komedia seksisinkuista, jotka hinkkasivat itseään baarissa ja lauloivat: "Aah, dein penis ist so gross! Dein penis ist SO gross!", ja YMMÄRSIN aika paljonkin siitä elokuvasta. Kannatti ostaa telkkarikortti. Täällä näytetään välillä pätkiä Jerry Springer -showsta. Olisinpa Tuulia, katsoisin sitä aina.


No niin, heippa :D

E

Luxemburger Str. 124-136
Zimmer 21-24
50939 Köln
Germany

Lähettäkää mulle teidän osotteita niin voin kans kirjoittaa :) Ikävä teitä! Täällä kukaan ei osaa humustella mun kaa.

E

kertokaa miten teillä meni kandit!! tuun hulluksi ku en voi urkkia toisten asioita :)