mä pelkään joskus sun vapauttas
voit nousta ja lähteä mihin vaan
mä pelkään joskus sun rakkauttas
voit nousta ja lähteä milloin vaan
ajan varjot mua seuraa
ne tahtovat viedä mut mukanaan
en mä niitä pelkää, pidän kiinni susta
ei ne meitä voi toisistamme eroittaa
niin, niin, olet valmis niinkuin minäkin
heität verhosi pois ja otat kädestäs kii
tulen hiljaa sun kainaloosi
ja rakkauden symbioosi
meidät pelastaa
jos en kysy sulta mitään
et vastaa mulle tietenkään
ja me vajotaan kauniiseen hiljaisuuteen
kun aamu jo henkiin herää
ei läheisyyttä voi yksin löytää
sen silloin vasta tajuaa
kun tuhat yötä turhaan valvoo
ja yhtenä yönä vain rakastaa