IRC-Galleria

sanottaisko vaikka näin, että viikonloppu oli rankka. ja olin koko viikonlopun erittäin kireenä ja hermostuneena. jos mulle sanottiin vähänkin jotain pahasti, niin todellakin otin itteeni. esimerkkinä tästä, että kuinka kauhee kusipää mä olen. mun elämässä ei ole mitään raskasta. ystävällisesti totesin tähän siskolleni, että tuleppa kuule itse kokeilemaan muutamaa päivää mun kengissä, niin tiedät hieman paremmin. nojoo. onneks asia on kunnossa ja kuopattu. niin ku aina.
sovin itteni kans, että jos mä tän viikonlopun selviän hengissä, jaksan mitä vaan. here i am.

jatko tolle viikonlopulle ei ollut mitenkään erikoisen miellyttävä. sain kuulla olevani ( jälleen ) vastuuton, tyhmä, ajattelematon, ilkeä, kostonhaluinen, paska, mustasukkainen, ärsyttävä, kärttyisä, lihava ja huolimaton ihminen. olipa uutta ? tossa mielentilassa se ei kyllä kuulostanu ihan ruususelta mun korviini. siitä on niin kauan aikaa, kun oon ees itkeny, mutta tollon tuntu, et vois tirauttaa parit pisarat poskelle. purin siinä sitten huultani ja räpsyttelin, ettei silmät kostuis enempää. hahh. oon mestari oleen itkemättä.

maanantai aamuna olin toki viksuna tyttönä varannut kuraattorille ajan klo 9.00. en sitten tullu ajatelleeks aikasemmin, että en kauheesti viikonloppuna kuitenkaan saa nukuttua, e-heeen. no, satuin ottamaan sunnuntai-iltasella pari yömyssyä ( tällä kertaa todellakin vaan pari ), joten en tainnut ihan herätä puol kasi meneen kuraattorille. päätin pistää viestiä ja ilmottaa olevani kuumeessa; kuraattori toivotteli pikasia paranemisia. tänks mään.
maanantaini kuitenkin näytti heti valoisemmalta, kun timbau saapui laiskanlinnaani. olin pirteänä loppuillan ja pidimme kivaa. tänä aamuna olin taas reippaana menossa töihin. töiden jälkeen onkin ollu pelkkää säpinää ja sutinaa koko päivä. pst, melkein hajosin.

mieltäni lämmittää huominen pitkään nukkuminen sekä vitusti viinaa. unohtamatta tietenkään cheekkiä ( NAM ) ! onnela, here i come again. ( joo, opettelen kyllä puhuun suomee saatana )
en aio miettiä MITÄÄN. en raha-asioita, enkä minkäännäkösiä huolia. aion myös herätä torstai aamuna vasta puolenpäivän jälkeen, omasta sängystäni ja kyllä, todellakin yksin. ehken kaipaa juur nyt mitään muuta.

vaikka mun elämä täyttyykin tällä hetkellä pelkästään työstä, nukkumisesta ja syömisestä, vituttaa että yks elämän tärkein asia on vaan kadonnu. kaippa sitä on opittava elään ilman sitä sitten.

oon oikeesti aivan pihalla taas. miks vitussa mä kirjotan tänne kaikkee? mua väsyttää ihan vitusti. no okei, kyllä tiedän syyn, miksi mä tässä roikun, mutta siltikin. tulee vaan astetta huonompi olo.
mun naama on taas ihan turvonnu. söpöö.

onneks isi rakastaa mua, vaikka mikä olis. ei mulla mitään muuta olekaan. <3