Tämä ikävä on
sellainen,että tällaista
kokenut ole en se on syvä
ja jotenkin lopullinen.Se
painaa ja sattuu ja
puristaa,mutta kenties
joskus on helpompaa.
Tänä yötä marmoritaivas
kaartuu kattona ylle
maan,kuun valon ja pilvien
leikki sitä katsella nyt
yksin saan.Tuo hajonnut
marmoritaivas valon
huoneeseen
valtoimenaan,olet poissa
viereltäni,muttet
sydämestäin milloinkaan."