Verhon takana kalpeat kasvot,
surun uuvuttamat juonteet suupielissä.
Silmissä kuoleman pelko ja kaipuu.
Ei se en ole minä.
Hän on se loukattu, hylätty ja hyväksikäytetty.
Se joka koko elämänsä eli muiden varjossa, hoivaten, huolehtien ja murehtien.
Ilman omanarvon tuntoa, täynnä syyllisyyttä ja häpeää.
Huomionkipeä, mutta näkymätön, koska itse niin sen halusi olevan.
Ei se en ole minä.